Jokaisella lakolla on syynsä
Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden AKT:n lakoista Vanha Vihainen Mies muisti olleensa itsekin joskus nuoruudessa kyseisen liiton jäsen. Eikä se mennyt silloinkaan ilman työtaisteluita. Ensimmäinen VVM:n lakoista kesti yhden päivän. Kyseessä oli ns. laillinen lakko, jonka AKT oli järjestänyt. Silloin, kuten ilmeisesti ei nykyisinkään, porukka oikein edes tiennyt lakon syytä.
Toisen kerran VVM oli mukana järjestämässä laitonta, niin kutsuttua korpilakkoa. Nuoruudessaan VVM hanki elantoaan Elannossa. Mikäs siellä oli ollessa. Vaikka punapääoman osuusliikkeessä oli ihan oikea rationalisointiosasto, ei työtahti aivan hirveä ollut, ellei sitten sattunut olemaan työhullu. Työelämän suhteet Elannossa olivat hyvät porukoiden sisällä, mutta eivät porukoiden väleillä. Kastit olivat selvät: duunarit olivat alimmaisina, toimihenkilöt niskan päällä ja johto jossain hyvin kaukana.
Eräänä maanantaiaamuna Elannon leipätehtaalla oli hieman valju tunnelma. Tehtaan naisilla ei ollut aivan kovin vauhti päällä ja pullakuskit notkuivat lähettämössä kuormia odottamassa. Lähettämön esimies, tavattoman innokas insinööri, ärsyyntyi velton näköisistä rengeistä ja tuli isännän tyylillä sanomaan kuskeille, että työläiseksi synnytään, eikä sitä voi muuttaa. Sitten hän poistui akkamaiseen tyyliinsä niskoja nakellen. Koska insinöörillä oli ollut hakausta työntekijöiden kesken jo pidempään, päätettiin sillä istumalla lopettaa hänen uransa leipätehtaan pomona. Mitta oli tullut täyteen.
VVM muutaman muun kanssa mietti keinot. Taistelun kärjeksi valittiin palkkoihin kuuluva ”leipälisä”. Sitä maksettiin, koska leivän ja pullan kuskaaminen on paskasemman lajin työtä. Rasva ja sokeri tuhosivat nopeasti vaatteet ja kengät. Kyseinen lisä oli ollut monta vuotta ennallaan. Porukalla laskimme KOP:n kalenterin indeksitaulukosta kuinka paljon lisän pitäisi olla. Sitten kerroimme summan kahdella, perinteiseen tapaan, ja lähdimme pääluottamusmiehen luokse. Esitimme hänelle, että tämän vaatimuksen lisäksi pomosta on päästävä eroon. Suuren työpaikan pääluottamusmies oli kerännyt ympärilleen oman hovinsa hakaniemeläisen ay-rälssin tapaan. Hän oli ajanut ja saanut hyviä lisiä omilleen, eikä leipätehtaan tilanne häntä juuri kiinnostanut. Asemansa velvoittamana hän kuitenkin lupasi hoitaa asiaa. Siitä ei ole tietoa hoitiko, mutta parin viikon päästä hän vastasi kyselyyn, että työnantaja ei suostu mihinkään vaatimuksiin.
VVM oli kavereiden kanssa jo aavistanut tämän. Ajan kuluessa meidän pieni porukka oli puhunut muut mukaan. Ei sitten muuta kuin perse penkkiin. Sattumalta VVM joutui tapaturman vuoksi juuri silloin sairaalaan. Siellä VVM seurasi päivittäin työtaistelun vaiheita, huomiolla ettei Ilta-Sanomat tiennyt mitä kirjoitti, se kirjoitti mitä sille syötettiin. VVM pääsi parahiksi pois Meilahdesta, kun lakkokokousta pidettiin Työväentalolla. AKT:n toimitsija uhkasi vaikka millä. Työnantaja oli välittömästi luvannut nostaa leipälisän indeksin mukaiseksi. Työnjohtoasiat eivät kuulu työntekijöille, pomo jäisi. Porukan mielestä, ilman AKT:n uhkailujakin, saavutuksen kanssa pystyi elämään (mikäli tämä työmarkkinakielen perusilmaus sallitaan). Ja niinhän siinä sitten kävi, että muutaman kuukauden päästä pomosta päästiin eroon. Huono puoli oli se, että tilalle tuli vielä pahempi kenokaula.
VVM oli tehnyt omat havaintonsa ja päätöksensä: Elanto ei voi selviytyä pidemmällä aikavälillä. VVM:n oli aika vaihtaa maisemaa ja työnantajaa. Elanto selvisi itsenäisenä vielä kymmenisen vuotta. Kaiken tietävien Helsingin demareiden piirissä liikkui lausahdus: ”Sen minkä tohtori Väinö Tanner tienasi, sen merkonomi Ylermi Runko tuhlasi”. Tosin demarit kertoivat sanojen tulleen sosionomi Lauri Helveeltä.
VVM:n ja kavereiden masinoima korpilakko sai huipennuksensa, kun SAK:n entinen puheenjohtaja, Kulutusosuuskuntien KK:n toiminnanjohtajaksi siirtynyt Niilo Hämäläinen antoi haastattelun lehdille. Siinä Hämäläinen esitti suuren moitteensa siitä, että työntekijät laittomasti lakkoilivat heidän omaa liikettään kohtaan. Paitsi että KK perustui neuvostoliittolaiseen malliin, niin samaan katsantoon lukeutui myös Hämäläisen mielipide. Kuitenkin taistolaiskommunistien Tiedonantaja julkaisi pilapiirroksen. Siinä Niilo Hämäläinen yritti työntää Elannon leipäkuskia otsasta nurin. Kuvan teksti kuului: ”Luuletko olevasi Niilo Yli-Vainio vai?”
Kun tämän kirjoittamisen hetkellä AKT:n satamalakko on sovittelussa, muisti VVM istuneensa noin 15 vuotta sitten saunassa Kotkan sataman ahtaajien kanssa. Kuultujen juttujen perusteella jotain olisi satamissa voitu tehdä toisin jo kauan aikaa sitten.
Liki jokainen lakko päättyy joskus. Menneen perusteella voisi todeta lakkojen nostaneen suomalaisten elintasoa monenkin mekanismin kautta. Mutta pätevätkö ne tässä maailmassa?
Oikeassa olet, jonkun on aina tehtävä päänavaus asioissa, saatava arvostelua ja paskaa niskaansa……….jotta kaikki sitten lopulta pääsevät nauttimaan työn hedelmistä.