Laman käsite laitettava uusiksi
Tilastokeskus kertoi Suomen bruttokansantuotteen romahtaneen viime vuonna 7,8 prosenttia. Kaiken kaikkiaan tässä maassa tehtiin arvonlisäystä 171 miljardia euroa. Kun tehty arvonlisäys alenee, myös jaettavava kakku on pienempi. Tähän Tilastokeskuksen julkistukseen liittyy jo aikaisemmin alkanut keskustelu siitä,onko kyseessä taantuma vai lama. Jos katsotaan Suomen suhdannekuvaa vuosien 1860-2009 välillä, kyseessä olisi ilman epäilyksiä lama. Siihen viittasi myös Tilastokeskus kertomalla,että viime vuoden pudotusta suurempi romahdus tapahtui vuonna 1918. Sitä uutisointi ei kertonut, että vuosi 1919 oli kansantaloutemme kovin nousuvuosi. Edelleen huomaamatta on jäänyt se seikka, että lamat eivät enää tapa.
Taloushistoriassamme lamat ovat olleet kovia opettajia, siitä johtuen jokaisella löytyy lamaan sanomista. Vertailun tekeminen eri lama-aikojen välillä kertoo talouskriisien muutaneen luonnettaan. Koska kyse on kuitenkin hyvin vakavasta asiasta, on syytä myös miettiä kuinka jatkossa suhdannevaihteluita nimitetään. Onko korkean elintason maassa suurikaan romahdus enää lama?
Vuodesta 1860 lähtien vuoden 2009 romahdus oli Suomen ensimmäisen teollisuuskauden alusta laskettuna 14 kerta kun taloutemme on BKT:lla mitattuna pienentynyt. Välillä BKT on käynyt vain lievästi miinuksella, kuitenkin taloushistoriastamme voidaan erottaa selvästi heikommat ajat. Samalla niistä on huomattavissa lama-aikojen syyt, seuraukset sekä lamojen vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan ja yhteisöllisyyteen.
Nälkävuosien katastrofi, 1867-68
Suomi oli 1860-luvulla kehitysmaa: suuret tuloerot, alhainen keskimääräinen tulotaso, vähäinen erikoistuminen, maatalousvaltaisuus, työn heikko tuottavuus, pääomaniukkuus ja korkea syntyvyys. 1860-luvun alussa romahduksen merkit olivat selvästi näkyvissä. Niihin ei osattu varautua, eikä siihen olisi ollut varaakaan. Maatalousvaltaista maata olivat heikot satovuodet rasittaneet. Ne olivat vieneet resursseja muutenkin köyhässä maassa. Vuosien 1862 ja 1865 aikana rukiin hinta nousi jopa 40 prosenttia. Rukiin merkitys oli suuri. Siitä saatiin puolet kaikista kaloreista ja proteiineista.
Suuria nälkävuosia pohjusti kevään 1867 kylmä sää. Kylvöt viivästyivät kuukaudella. Kylmä kesä ei jouduttanut sadon valmistumista. Tilanteen käänsi katastrofiksi syyskuun 4.-5. päivän välinen yö; koko maassa oli pakkasta.Normaalisadoista saatiin rukiista vain 27 prosenttia, ohrasta 32 prosenttia ja kaurasta 17 prosenttia. BKT aleni kahdeksan prosenttia. Rahassa laman hinta oli vain 45 miljoonaa markkaa.
Lähes koko Suomen silloinen väestö asui maaseudulla. Käytännössä heidän palkkansa maksettiin ruoassa. Koska maatiloilla ei kadosta johtuen ollut mahdollisuuksia huolehtia koko tilattomasta väestöstä,niin usein nälkäisten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lähteä liikkeelle, sinne missä ruokaa ajateltiin löytyvän. Nälässä arvioidaan eläneen 240 000 ihmisen. Heistä 100 000 lähti liikkeelle. Heidän kurjuuttaan pahensi hyvin luminen talvi. Osa kulkijoista hakeutui kanava- ja rautatietyömaille. Nälkäiset ihmiset jäivät työmaiden viereen odottamaan työssäolevien kuolemaa ja avautuvaa työpaikkaa. Riihimäki-Pietari -radan rakennustyömaalla vietettiin joka viikonloppu joukkohautajaiset. Osa kulkijoista hakeutui silloin vaatimattomiin taajamiin. Pelkästään silloisessa Helsingissä kuoli vuonna 1868 aikana noin 1 000 muualta ruoan perässä tullutta ihmistä.
Kaikkiaan nälkävuosien lama tapoi noin 120 000 ihmistä. Kun väestön määrä vuonna 1865 oli 1 843 200 henkeä, niin vuonna 1869 suomalaisia oli 1 739 600. Siirtolaisiksi lähti noin 25 000 henkeä. Tämän laman jälkiselvittely paljasti outoja piirteitä. Samalla kun viljasta oli pulaa, sitä kuitenkin vietiin Ruotsiin. Sieltä saatiin myöhemmin ruoka-apua, mutta jäistä johtuen laivat pääsivät myöhään satamiin. Viljan maahantuontiin käytettiin 6,5 miljoonaa markkaa. Samaan aikaan rautateiden rakentamiseen otettiin 28 miljoonan markan laina. Päätöksentekoon vaikutti tiedon puute.
Nälkävuodet olivat pahemmat kuin esimerkiksi Irlannissa. Ne jäivät hyvin tuntemattomiksi muualla. Joitain pieniä viitteitä kansainvälisestä lehdistöstä on löydetty. Ne kertoivat lyhyesti vaikeuksista luoteisessa Venäjässä. Nälkävuodet olivat Länsi-Euroopan viimeinen suuri nälänhätä. Se valoi pohjaa kollektiivisuuden nousulle, josta syntyi mm. suomalainen työväenliike. Tavallinen ihminen oppi sen, että säkillisellä perunoita elää talven yli.
Vuosi 1918
Sisällisota romahdutti Suomen BKT:n 20 prosentilla. Syy lamaan ja poliittisiin ongelmiin johtui maailmansodasta. Venäjän armeijan tilaukset kasvattivat teollisuutta ja tilatonta väestöä siirtyi teollisuuspaikkakunnille. Talouden kukoistus kuihtui, kun Venajä alkoi maksamaan tilauksensa setelirahoituksella. Ruplan arvottomuus johti sekavaan rahatalouteen. Sen myötä työväki radikalisoitui ja sille oli muodostunut vastavoima poliittisella areenalla. Suomesta tuli uusien aatteiden ja horjuvien suurvaltojen geopoliittinen uhri.
Huomattava osa Suomen tarvitsemasta viljasta tuli Venäjältä. Tämä tuonti loppui 1917 vallankumouksen ja sen aiheuttaman nälänhädän seurauksena. Suomella ei ollut juurikaan ruokavarastoja. Työn, rahan ja ruoan loppuminen niihin tottuneilta ihmisiltä vaati toimia. Niiden seurauksena Suomen väkiluku putosi tilastojen mukaan 19 000 henkeä. Miesten määrä pieneni kuitenkin 23 700 hengellä. Syntyvyys pienensi sisällisodan kuolemien vaikutusta.
Sodasta johtuen kevään 1918 kylvöt jäivät pääosin tekemättä. Ilman nopeita toimia kuolleiden määrä olisi kasvanut dramaattisesti. Viljaa tuotiin tilannetta helpottamaan muista Pohjoismaista, Saksasta ja Hollannista. Tilanne helpottui kenraali Mannerheimin neuvoteltua apua Englannista, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Samalla Suomen vienti löysi uuden suunnan, lännen. Sinne suuntautunut paperiteollisuuden vienti vauhditti vuonna 1919 BKT:n 16 prosentin kasvuun.
Vuosien 1939-1945 sotatalous
Maailman kuohuessa 1930-luvulla Suomessa muistettiin hyvin sisällissodan aiheuttamat vaikeudet. Eduskunnan asettaman taloudellisen puolutusneuvoston esityksiä ei voitu kuohuvalla 1930-luvulla toteuttaa. Talvi- ja jatkosodan aikana BKT aleni kumpanakin yli viisi prosenttia. Osaltaan pudostusta vaimensi sotateollisuus. Kansantuote vaihteli sotatalouden vuosina 26 ja 30 miljardin markan välillä. Suurimmillaan sotatarviketuotanto otti siitä vuositasolla seitsemän miljardia markkaa. Kotitalouksien osalta talouden lama oli syvempi kuin mitä tilastot paljastavat. Sotien jälkeen kansantuote oli 20 prosenttia pienempi henkeä kohden kuin vuonna 1938.
Kuten suurina nälkävuosina ja sisällissodassa, olivat elintarvikevarastot hyvin vähissä. Talvisodan ollessa jo käynnissä, todettiin vuoden 1939 lopussa leipäviljaa olevan varastoissa viideksi kuukaudeksi, tupakkaa kymmeneksi, margariinia yhdeksi ja kahvia seitsemäksi kuukaudeksi. Valtio rahoitti ensin sodankäynnin verojen korottamisella. Verot kohosivat kuuden vuoden kuluessa 369 prosenttia. Vuonna 1938 valtionvelka oli 2,4 miljoonaa markkaa. Vuoden 1945 päättyessä jo 82 miljoonaa markkaa. Valtion velka oli pääosin kotimaista perua. Velka hoidettiin inflaatiolla, setelistö seitsenkertaistui sotavuosina.
Modernit lamat ja lamakäsite
1930-luvun, 1990-luvun ja nykyinen lama johtuu kuplien syntymisestä talouteen. Näissä lamoissa keskeisessä asemassa ovat olleet pörssit ja pankit. 1930-luvun lamaa Suomessa pahensi Neuvostoliiton maailmalle halvalla hinnalla dumppaama sahatavara. Tämä romahdutti hinnat tasolle, jolla ei tässä maassa juurikaan eletty. 1990-luvun lamassa on kaikkein eniten kotoperäistä vaikutusta ja perussyy johtui kansainvälitymisestä. Suomen valuuttamarkkinoiden vapauttaminen johti tilaan, jota ei aikaisemmin oltu koettu, eikä siinä osattu toimia oikein. Myös tässä lamassa oli Neuvostoliitolla vaikutuksensa.
Nykyisessä lamassa on sama peruste kuin Suomessa aikaisemmin 1990-luvulla. Nykyisiä lamoja ei pitäisi oikeastaan kutsua enää tällä nimellä. Kun korkean elintason maa kokee taloudessa vastaiskuja, niin lamat eivät enää johda samanlaiseen kurjuuteen kuten aiemmin. Lamakäsite voitaisiin määritellä työttömyyden, kuolleisuuden ja tulonjaon epätasaisuuden, gini-kertoimen, perusteella.
