Hyvästi sosialidemokratia
Vain viikko ennen vappua kiirehti demarien Eero Heinäluoma ulottamaan pitkän varjonsa muiden juhlapuhujien päälle. Heinäluoman kritiikki maahanmuuttoa ja työmarkkinoita kohtaan kiirehdittiin leimamaan rasismilla leikkimiseksi. Sitä se ei ole. Heinäluoman ulostulon taustalla ovat epäonnistuminen ja suvaitsemattomuus.
Vanha vihainen mies alkoi muistella pitämäänsä kurssia Tampereella vuonna 1996. Aiheena oli Euroopan yhteisöt ja eräänä alustajana Pertti Paasio. Kurssi pidettiin talossa, jossa sijaitsi myös kiinalainen ravintola. Siitä Paasio sai päähänsä kehua ulkomailta tulleita ravintolanpitäjiä. Henki oli se, että Suomen liittyminen tuo tänne lisää ulkomaalaisia. Paasio kertoi kuinka Turussa etnisen ravintolan pitäjät olivat ajaneet kaupungin linja-auton kyydissä Ruissaloon, metsästäneet siellä hanhia, tuoneet ne julkisella kyydillä kaupunkiin ja myyneet hanhet ravintolassaan.
Käryhän siitä seurasi. Paasiosta tämä oli väärin; hanhiahan oli muutenkin liikaa ja ravintoloitsijat olivat osoittaneet hyvää liikemiestaitoa. No kurssilaiset hieman hiiltyivät tästä. He kysyivät Paasioilta, että pitääkö paikkansa väite jonka mukaan kaupunkien sosiaalitoimistot palkkaavat somaleille suomalaisia kotiavustajia. Paasio kertoi tämän olevan totta ja perustuvan siihen, että somaleilla ja kaikilla muilla on oikeus täällä samanlaiseen tilanteeseen kuin kotimaassaan. Tässä kohden jo äänetkin alkoivat nousta. Koska kyseessä oli sosialidemokraattinen tilaisuus, niin jatkokysymyksen saattoi arvata etukäteen: ”Miksi tänne tulee rikkaita, miksi ei tavallisia ihmisiä joilla on varmasti suurempi hätä?” Paasion mielestä tämä oli luonnollista: rikkaiden on helpompi paeta, mutta sillä ei täällä saa olla merkitystä.
Pertti Paasion ja Eero Heinäluoman vertailu kertoo demarien omasta epäonnistumisesta. Heidän hallituskaudellaan on laadittu sekä maahanmuuttoa että työmarkkinoita sääntelevä lainsäädäntö. Lakien taustalla ovat sosialidemokraattiset, kansainväliset arvot. Ongelmat ovat syntyneet lakien huonosta soveltamisesta. Heinäluoman syyttävä sormi ei kuitenkaan kohdistu virkamiehistöön eikä hakaniemeläiseen ay-rälssiin. Se kohdistuu nykyhallitukseen, joka ei ole muuttanut demareilta perimäänsä tilannetta.
Pahinta Heinäluoman ulostulossa on suvaitsemattomuuden nousu. Kun tarkastellaan missä suvaitsevuutta esiintyy ja missä ei, huomataan helposti tämän liittyvän vaurauteen. Heinäluoma ei ole ensimmäistä kertaa rikkaiden kyydissä, eikä omaa etuaan ajamassa.
Se hyvä puoli ulostulossa on, että moni joutuu lähtemään vappupäivänä Hakaniemeen kuulemaan mitä Jutta Urpilainen asiasta sanoo. Vai sanooko mitään?
Menossa on jäähyväisten jättö sosialidemokratialle, mutta ei demareille.
Minä ymmärsin Heinäluoman puheenvuorossaan arvostelevan suomalaisen valvonnan pettäneen, koska se sallii työperäisessä muutossa työsopimuslain, työlain ja työsopimusten yleisen sitovuuden rikkomisen.
Näitä pitäisi noudattaa yhtälaisesti, oli työntekijä suomalainen tai työnperässä muuttanut vierasmaalainen.
Erikoisesti minua suututtaa edustaja Sasin heitto eduskunnassa, kun hän vertasi suomalaisten muuttoa työnperässä Ruotsiin -60 ja -70 luvuilla, tilanteeseen tämän päivän Suomessa. Ruotsissa oli tuolloin valtava työvoimapula ja suomalaisille maksettiin samaa palkkaa kuin ruotsalaisillekin eikä työsopimusten tai työlakien rikkominen siellä tullut kysymykseenkään. Tämän päivän Suomessa asiat ovat vallan toisin