Kansainvälinen yhteistyö Afganistanissa
Eduskunnassa käsiteltiin pari viikkoa sitten valtioneuvoston raporttia ja esitystä Afganistanin tilannetta koskien. Edellistä vuotta Afganistanissa valtioneuvosto kuvaili vaativaksi. Kansainvälinen yhteisö haluaa nähdä käänteen parempaan ja tämä pyritään saavuttamaan uudella strategialla. Tämä strategia vaatii lisää sotilaallista panostusta ja valtioneuvosto esitti Suomen kasvattavan sotilaiden määrän 145 sotilaasta 195 sotilaaseen.
Selonteon mukaan kansainväliset tutkimukset osoittavat lasten opintomahdollisuuksien kasvaneen valtavasti. Paljoa muuta positiivista on reaalitilanteesta vaikea sanoa. Pienestä kehityksestä huolimatta presidentti Karzainin hallitus on pahasti keskeneräinen ja maan turvallisuustilanne on heikentynyt edelleen. Viime vuoden aikana välikohtaukset lähes kaksinkertaistuivat edelliseen vuoteen verrattuna.
Nyt ISAF-maat (43) ovat sitoutuneet Nato-komentaja kenraali McChrystalin arvioon operaation strategian toteuttamisesta. YK ja Nato ovat saavuttaneet yhteisymmäryksen siitä, että tavoitteita ei voida saavuttaa pääpainon ollessa sotilaallisella toiminnalla. Sotilaiden määrää tullaan silti lisäämään merkittävästi. Tämän on tarkoitus tukea uutta Afganistan-strategiaa perustuen paikallisväestön huomioimiseen, afgaanijohtoiseen sovittelutoimintaan ja kapinallisten integroimiseen yhteiskuntaan.
Valtioneuvoston selonteko kertoo Suomen nojaavan Saksan toimintaan pohjoisella alueella.
“Koko Afganistanin vakauttamisen lähtökohtana on afgaaniviranomaisten vastuunkannon vahvistuminen sekä turvallisuusvastuukysymysten että siviiliyhteiskunnan toimintojen osalta. Tärkeänä askeleena prosessissa on turvallisuusjohtovastuun asteittainen luovuttaminen afgaaniturvallisuusviranomaisille. Pohjoisella alueella johtovaltio Saksalla on keskeinen rooli suunniteltaessa turvallisuusvastuun siirtoa. Tämä suunnittelu kattaa koko pohjoisen alueen toiminnan kehittämisen, jonka yhteydessä tarkastellaan myös joukkojen kokoonpanoja ja toiminta-alueita.”
Valtioneuvoston esitys sai laajan tuen ryhmäpuheenvuoroissa
Ryhmäpuheenvuoroista kävi ilmi, että viidenkymmenen sotilaan lisäämistä vahvuuuteen vastustavat vain vasemmistoliitto, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.
Juha Korkeaoja ilmoitti keskustan eduskuntaryhmän sitoutuvan esitykseen ja piti tärkeänä joukkojen vähentämistä tilanteen sen salliessa. Esitystä tukevat puolueet ovat tästä varmasti samaa mieltä. Korkeaoja vaati hallitukselta säännöllisen raportoinnin tilanteen kehityksestä ja tähän yhtyi myös kokoomuksen Ilkka Kanerva. Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmä tukee 50 sotilaan lisäämistä vahvuuteen, kun vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa Esko-Juhani Tennilä uskoi joukkojen lisäämisen johtuvan Suomen johdon tarpeesta miellyttää amerikkalaisjohtajia. Tennilä näki tilanteen ratkaisun olevan Suomen roolin muuttamisen aloitteentekijäksi poliittisten neuvottelujen ja sovun aikaansaamiseksi afgaaniryhmien välille.
Myös vihreiden Pekka Haavisto välitti puolueen tuen sotilaiden lisäämiselle. Haaviston puheenvuoro oli analyyttisin ja pohdiskeli syitä operaatiolle historialliseen ja humanistiseen näkökulmaan perustuen. Vihreille tärkeintä oli, että operaatio johtaa kansalliseen sovintoprosessiin perustui operaatio huumeiden vastaiseen sotaan, naisten ja lasten asemaan, sotaan terrorismia vastaan tai solidaarisuuteen Yhdysvaltoja kohtaan.
Kristillisdemokraattien Bjarne Kallis tarjosi vaihtoehdon sotilaiden lähettämiselle. Sotilaallinen panostus maksaisi noin 10 miljoona euroa ja Kallis kertoi summan mahdollistavan paikan koulussa 182 000 afgaanille. Perussuomalaisten Pentti Oinonen uskoi Afganistanin operaation osallistumisen olevan Nato-intoilijoiden hämäysoperaatio tavoitteena viedä Suomi kiertotietä sotilasliiton jäseneksi. Oinonen halusi leikata sotilaallisen kriisinhallinnan, maahanmuuton sekä kehitysavun puoliksi ja käyttää näin säästyvät 425 miljoonaa euroa kotimaisen työllisyyden hoitoon.
Ryhmäpuheenvuorojen jälkeen ulkoministeri Alexander Stubb kiitti omassa puheenvuorossaan vasemmistoliittoa ja perussuomalaisia puolueiden selkeästä ja kiemurtelemattomasta vastustuksesta valtioneuvoston esitykseen. Ulkoministerillä oli varaa olla kohtelias, kun hallitusrintama piti ja myös sosiaalidemokraatit olivat valtioneuvoston ehdotuksen takana.
Sota huumeita vastaan
Selonteon mukaan Afganistan tuottaa edelleen yli 90 % maailman oopiumista. Keskustelun aikana vastauspuheenvuorossaan puolustusministeri Häkämies kertoi huumetuotannon osuuden Afganistanin bruttokansantuotteesta olleen viime vuonna 25 % kun 2008 vastaava luku oli 50 %. Isaf ja YK muuttivat toimintatapansa niin, että viljelijöille tärkeitä huumeviljelmiä ei tuhota vaan iskut kohdistuvat huumelaboratorioihin. Lukujen perusteella on helppo olettaa huumerikollisuuden rehottavan jos maa tuottaa silti 90 % kaikesta oopiumista. Samaan aikaan osaksi BKT:ta mitattu huumeteollisuus on pienentynyt.
Everstiluutnantti Jouni Laari kirjoitti Rauhanturvaaja-lehteä edeltäneeseen Sinibaretti-lehteen (6 / 2007) seitsemän perustelua miksi Suomen tulee osallistua vahvasti kansainväliseen yhteistyöhön Afganistanissa. Yksi Laarin perusteluista oli huumeiden vastainen toiminta.
“Suuri osa Euroopan ja Suomenkin huumeista on peräisin Afganistanista. On Suomen kansallinen etu olla mukana tukemassa Afganistanin turvallisuustilanteen vakiinnuttamista ja sen kautta välillisesti huumeiden vastaista taistelua.”
Tilanne on vähintäänkin huolestuttava. Välikohtaukset ovat lisääntyneet ja huumeteollisuus on pienentynyt vain marginaalisesti, vaikka huumekaupan osuus BKT:sta on laskenut reilusti. Onko aiheellista olettaa, että huumeviljelijöiden jättäminen rauhaan on oikea ratkaisu, kun esittelypuheenvuorossa Pertti Salolainen sanoi huumeiden ja huumetalouden roolin olevan keskeinen konfliktia ylläpitävä tekijä? Huumeviljelijöiden jättäminen rauhaan todennäköisesti auttaa jos tällä haetaan koko operaatiolle maanviljelijöiden tuki ja pyritään tukemaan työllisyyttä vaikean siirtymävaiheen yli. Toinen aiheellinen kysymys on kuinka aktiivisesti huumelaboratorioita etsitään ja miten niitä onnistutaan tuhoamaan, jos huumeita vastaan taisteleminen on valtioneuvoston mielestä yksi strategian kulmakivistä?
Afganistanin huumeiden vastaisen ministeriön puhemies Zulmai Afzali on strategian muutoksesta erityisen huolissaan. Hiljattain (21.3.2010) New York Timesin haastattelussa hän ihmetteli, miten maailman voidaan antaa nähdä rauhan joukot opiumpeltojen vieressä tekemättä mitään. Opiumpeltojen vieressä, mistä opium kerätään ja jalostetaan myrkyksi, mikä tappaa ihmisiä ympäri maailmaa. Zulmai kritisoi USA:ta ja Natoa, koska Talibanit hyötyvät opiumista ja rahoittavat sotatoimensa huumeilla.
Onko kansainvälinen yhteistyö Afganistanissa valtioneuvoston ehdotuksen mukainen käytännössä?
Lähteet: Valtioneuvoston selonteko, Keskustelu eduskunnassa, New York Times.
Tuosta artikkelista, sivujuonteena tulee mieleen yhden talebanin tokaisu länsimaalaisille: Teillä on kellot, mutta meillä aika.