Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi Yhteiskunta ja talous sekä kotimainen että kansainvälinen politiikka Thu, 31 Mar 2011 06:07:58 +0000 en hourly 1 http://wordpress.org/?v=3.0.1 Keskustapuolueen vaaliohjelma ja ratkaisut http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/30/keskustapuolueen-vaaliohjelma-ja-ratkaisut/ http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/30/keskustapuolueen-vaaliohjelma-ja-ratkaisut/#comments Wed, 30 Mar 2011 19:10:01 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1338 Ensimmäinen osa puolueiden vaaliohjelmia talouspainotteisesti käsittelevästä juttusarjasta. Idea on varsin yksinkertainen: Sanahelinän sijaan etsimme konkreettisia aloitteita ja suoria ratkaisuehdotuksia. Ensimmäisenä vuorossa keskustapuolue. Nostoja keskustapuolueen ohjelmasta mustalla kirjasimella ja punaisella toimituksen huomioita asioista. Arkadianmäki suosittelee kaikkia lukemaan puolueen vaaliohjelman myös itse. Kaikella kunnioituksella puolueita kohtaan on sanottava, että saatamme vahingossa jättää huomiotta kannaltanne elintärkeitä asioita pyrkiessämme rekisteröimään vain konkreettiset ratkaisuehdotukset.


Keskustan vaaliteesit

1) Talous saadaan vahvalle, työllistävälle kasvun uralle, jonka myötä valtion velkaantuminen pysäytetään ensi vaalikaudella. 2) Suomeen syntyy 150 000 – 200 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. 3) Kaikille suomalaisille tarjotaan mahdollisuus työntekoon ja yrittämiseen. 4) Suomalaisen työn pärjääminen maailmalla varmistetaan pitäen samalla huolta palkansaajien ostovoimasta. 5) Suomen asema korkean teknologian ja osaamisen edelläkävijämaana varmistetaan. 6) viime laman virheet, heikoimmilta leikkaaminen ja sen seuraukset, vältetään. 7) julkisten varojen säästämisen ohjenuorana on oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus. 8) kaikille suomalaisille varmistetaan tasa-arvoinen ja laadukas koulutus terveydenhuolto ja ikääntyvien hoiva. 9) Ihmisten omatoimisuutta, elämänhallintaa ja omaa vastuuta tuetaan. 10) käytetään koko Suomen, eri alueiden ja kaikkien suomalaisten voimavaroja edistämään Suomen hyvinvointia ja menestystä.


Yrittäjyyden kannusteet on säilytettävä vahvoina

A) Yrittäjien velkajärjestelyjä pitäisi nopeuttaa ja yrittäjien perheineen pitää saada parempi sosiaaliturva.
Keskustan ehdotus tavasta hoitaa ko. ratkaisu helpottaisi asian hahmottamista huomattavasti, oli ajatus kuinka kaunis tahansa. Yksi suuri virhe muuten menestyneen yrittäjän uralla voi johtaa koko elämän kestävään kierteeseen ja yksilön tuottavuus yhteiskunnassa on surkea. Onko Yhdysvaltojen tarjoama mahdollisuus henkilökohtaisesti konkurssista mahdoton ihmisten järjestelmään lähes väkisin työntämisen sijaan?

B) Maatalousyrittäjien kannusteet pitää säilyttää.
Näyttää siltä, että keskustalaiset haluavat tukea tappiollisten maatalousyritysten toimintaa subventoimalla sen suoraan vero- ja EU-rahasta. Yksi vaihtoehto voisi olla selvittää maataloussektorin ongelmat ja ratkaista ne. Jo toteutettuja ratkaisumalleja voi löytää Hannu Hanhen maasta, missä myös välttämättömät kuntaliitokset tehtiin noin 20 vuotta meitä aikaisemmin. “Rikkinäisen” maataloussektorin tukemisen jatkaminen on yksinkertaisesti typerää.


Kasvuyrittäjyyttä on vauhditettava tukemalla innovaatioita ja korkeaa osaamista

A) Julkisesta tuotekehitystuesta on nykyistä suurempi osa suunnattava PK-yritysten toimintaan ja tuotteiden ja palveluiden markkinoille saattamiseen.
Ajatus on hyvä. Miksi Nokian ja Sanoma -konsernin kaltaiset markkina-asemastaan pieniä yrityksiä helpommin kiinni pitävät saavat huomattavia summia tukea? Julkisen tuen jakamisen perusteet ja määrät ovat ihmetyttäneet esimerkiksi ohjelmistoyritysten keskuudessa jo vuosikausia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

B) Suorien tukien lisäksi meidän on otettava käyttöön tutkimus- ja tuotekehitykseen myönnettävä verovähennysoikeus eli innovaatiokannustin. Näin on mahdollista keskittää Tekesin tuet vaikuttavasti yrityksiin. Innovaatiokannustimen myötä suora tuki voidaan kohdentaa yritysten kansainvälistymiseen ja täysin uusien liikeideoiden synnyttämiseen.
Suomen kilpailukyvyn kannalta hyvä idea. Aluetukijärjestelmän rajoittavat tekijät esimerkiksi yritysten yhteistyökumppaneiden suhteen ovat väkinäistä tekohengittämistä alueiden pystyssä pitämiseen.


Suomeen on saatava lisää investointeja

A) Uusien investointien ja työpaikkojen synnyttämiseksi yritysveroa on kevennettävä heti vaalikauden alussa. Kilpailukykyä tulee parantaa myös yritysverotuksemme rakenteellisilla muutoksilla. Yrityksille annetaan oikeus tuotannollisten investointien nopeutettuihin poistoihin vaalikauden alusta kahdeksi vuodeksi.
Tyhmempää kiinnostaa tietää keskustalaisten laskema arvio yritysveron alentamisen positiivisista seurauksista sekä nopeutettujen poistojen vaikutuksesta koko maan tasolla? Kai se on tutkittu ennen puolueen sitoutumista ehdotukseen vaaliohjelmassaan?


Suomalaisen työn kilpailukyky on turvattava ja verotulot

A) Palkkamaltin vastineeksi yhä useampi saa töitä. Samalla vältetään työn, eläkkeiden ja etuuksien verotuksen kiristäminen ja pidetään kiinni palkansaajien ostovoimasta. Osinkoja on verotettava  progressiivisesti eli suurempia osinkoja verotetaan ankarammin. Kotitalouksien energiaveroja ei tule kiristää tulevalla vaalikaudella. Alkoholin verotusta korotetaan varoen tuonnin merkittävää kasvua.
Keskusta ehdottaa maltillisia palkkaratkaisuja. Suuret osingot tiukemmalle verolle ja useampi normaali palkansaaja saisi töitä pienemmällä palkalla? Ei kuitenkaan unohdeta aiemmin vaaliohjelmassa mainittuja verohelpotuksia yrityksille. Täydellinen teoreettisten laskelmien puuttuminen häiritsee merkittävästi.


Vihreä talous on suuri mahdollisuus Suomelle

A) Keskustan tavoitteena on irrottautua hiilen ja öljyn poltosta Suomessa vuoteen 2030 mennessä.
Yleisellä tasolla ratkaisut teknologian ja osaamisen edelläkävijämaana ovat vaaliohjelmassa tyhjää lätinää. Ainut konkreettinen ehdotus on hiilestä ja öljystä luopuminen vuoteen 2030 mennessä, mutta ratkaisuja tavoitteelle ei konkretisoida eri vaihtoehdoilla. Suorastaan väkinäinen osa vaaliohjelmaa jättää kylmäksi, kun Pekkarisen risupaketin seurauksia ei ole vielä nähty.


Viime laman virheet, heikoimmilta leikkaaminen ja sen seuraukset, vältetään

A) Maakuntakaavoitukseen ja kuntien kaavoitusoikeuteen perustuva alueiden taloudellinen käyttöjärjestelmä pitää säilyttää.
Toimitus arvaa tämän tarkoittavan sitä, että hallitus ei saa tulevaisuudessa puuttua kaavoitukseen?

B) Tarvitsemme nykyistä nopeammat tie- ja ratayhteydet läpi Suomen. Toimivat lentoyhteydet maakuntakeskuksiin mahdollistavat yritysten kansainvälisen liiketoiminnan ja kansainvälistymisen kaikkialla Suomessa. Samoin on huolehdittava viennille tärkeistä meriväylistä . Hankkeiden toteutukseen on saatava pitkäjänteisyyttä, tehokkuutta ja kustannussäästöjä perustamalla valtion infrayhtiö näitä hankkeita hoitamaan.
On vaikea kuvitella yritysten kansainvälistymisen esteeksi huonoja tie- ja ratayhteyksiä.


Valtion on oltava entistä aktiivisempi omistaja

A) Edistämme kansallisvarallisuutemme hyödyntämistä Suomen parhaaksi perustamalla kaivostoimintaan sijoittavan valtion rahastoyhtiön.
Tuntuisi helpommalta lisätä osa-alue ja tarvittavat resurssit jo olemassa olevan sijoitusyhtiö Sitran alaisuuteen.


Taistelu talousrikollisuutta vastaan on voitettava

A) Talousrikollisuuden sanktioita pitää tiukentaa.

B) Rakennusalan valvonnan tehostamiseksi pitää ottaa käyttöön työntekijöiden kantamat pakolliset verotunnisteet.

C) Kaupan alalla tulisi harkita kuitinantopakkoa sekä kokeilua ostokset rekisteröivistä kassakoneiden mustista laatikoista. Ensi vaiheessa mustien laatikoiden käyttöä voisi edellyttää vastineena starttirahan saannille.


Parempi työelämä, pidempi työura

A) Opintotukea ja opintokokonaisuuksia on muutettava täysipäiväiseen opiskeluun kannustavaksi.



Yleisellä tasolla keskustan puolueohjelma saa arvosanan 6-, kun konkreettisia ratkaisuehdotuksia on hyvin vähän “meidän mielestä pitäisi pitää tästä huolta” -esitysten sijaan. Voisi kuvitella, että keskustalla olisi enemmän konkreettisia ratkaisuja takataskussa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/30/keskustapuolueen-vaaliohjelma-ja-ratkaisut/feed/ 0 Suomella vankka sija Olof Palmen elämässä ja salaisuuksissa – Osa III/III http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/15/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-%e2%80%93-osa-3/ http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/15/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-%e2%80%93-osa-3/#comments Tue, 15 Mar 2011 07:17:30 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1317 Vänernin ja Vätternin välillä sijaitsee Skövden kaupunki. Sen lähellä on Sjötorpin kartano. 1930-luvulla sitä hallitsi tunnettu natsi, majurin vaimo Signe Hagman. Hänen vanhin poikansa Lennart Hagman oli Olof Palmen hyvä tuttu. He molemmat työskentelivät toimittajaharjoittelijoina Svenska Dagbladetissa ja opiskelivat oikeustieteitä Tukholman korkeakoulussa.

Myös Lennart Hagmanilla oli runsaasti yhteyksiä natsijärjestöihin. Ne olivat Per Albin Hanssonin hallituksen tiedossa. Ministeri Tage Erlander oli asettanut natsijärjestöt seurantaan. Saadut tiedot estivät Lennart Hagmanin sotilasuran. Hän teki useita valituksia. Eräässä niistä oli liite, jossa kirjastonhoitaja Birger Elmér antoi puoltonsa Hagmanille. Vasta vuonna 1947 valitukset tuottivat tulosta. Sosiaalidemokraattisen puolustusministeri Allan Vougtin hyväksynnän johdosta Hagmanista tuli vänrikki.

Juhlat järjestettiin Sjötorpissa. Mukana oli Olof Palme. Kartanossa hän tapasi ensimmäistä kertaa Birger Elmérin. Sisäpiiri laajeni ajan kuluessa. Siihen kuuluivat edellisten lisäksi ainakin Suomen jatkosodassa vapaaehtoisena taistellut Sigmund Ahnfelt ja Helsingistä lähtöisin ollut vapaaherra Eric Fock. Ahnfelt oli ensimmäinen Yhdysvaltoihin sotakorkeakouluun lähetetty ruotsalainen upseeri. Hänen natsitaustansa tuli julkisuuteen, kun hänestä aiottiin tehdä YK-joukkojen johtaja Lähi-Itään vuonna 1956. Kun Ahnfelt kuoli 1993, kirjoitti Lennart Hagman hänestä muistokirjoituksen Dagens Nyheteriin otsikolla “Taistelija Suomen puolesta”.

Muodostuneessa sisäpiirissä joidenkin jäsenten taustalla olivat voimakkaat natsisympatiat vielä sodankin jälkeen. Lisäksi mukana olleita yhdisti halu luoda vahva puolustus, auttaa Suomea ja taistella kommunismia vastaan.

Vuosi vuodelta Olof Palme, Birger Elmér, Lennart Hagman ja muut etenivät valtionhallinnossa. Johtajaksi nousi Olof Palme. Vuoden 1951 syksyllä hän oli tavannut ensimmäistä kertaa tulevan esikuvansa ja ystävänsä Tage Erlanderin. Kaksi vuotta myöhemmin Erlander tarvitsi avustajaa kabinettiinsa. Hänelle ehdotettiin Olof Palmea, joka oli jossain määrin Erlanderille tuttu, sillä hän huudahti “Ihanko totta, onko hän sosiaalidemokraatti!”.

Vakoiluskandaali

Palmen ympärille muodostuneella ryhmällä oli vahva ote ruotsalaisesta tiedustelusta. Vuodesta 1953 eteenpäin tuli Birger Elmérin päätehtäväksi Tage Erlanderin salainen hanke,  tiedustelutoimisto Informationsbyrån, IB:n kehittäminen ja johtaminen. Muiden puolueiden tiedustelupalveluista IB erosi siinä, että sen lonkerot ulottuivat myös armeijaan, ammattiyhdistysliikkeeseen ja valtiohallintoon.

IB toimi laajasti ulkomailla. Suomessa toteutettiin useita operaatioita. OPERATION 27 alkoi Loviisan lähistöltä elokuun 28. päivän iltana 1970.. Tarkoituksena oli viedä moottorivene The Whirling Derwish´lla nauhuri ruotsinlaivalla olleelle vakoojalle. Hanke kaatui suunnistusvirheeseen. OPERATION 29 tapahtui Suomen maaperällä samaan aikaan kun Neuvostoliitossa oli käynnissä laivasto-operaatio.

Vielä vuonna 1973 IB osoitti huomattavaa kiinnostusta Sallan alueeseen. Sen maaperään kaivettiin radiolähettimiä mahdollisen sodan varalle. Sallan suunnassa nähtiin usein IB:n sininen Saab, rekisterinumero S 34955. Sitä kuljettivat Sven Kempe ja Claes Malmberg. Heidän nähtiin myös kuvaavan teitä, siltoja ja lentokenttiä.

IB:n paljastuminen 1973 asetti Palmen hallituksen vaikeaan asemaan. Kuukausien vaikenemisen jälkeen pääministeri Palme heitti eturintamaan puolustusministeri Sven Anderssonin.

Palme, IB ja natsikytkennät nousivat yllättäen esille Oulussa. Uudehko puoluesihteeri Kalevi Sorsa valitsi Yleisradion pääjohtajaksi siirtyneen Erkki Raatikaisen myötävaikutuksella Oulun vaalipiirin piirisihteeriksi Toivo J. Kannisen. Hän osoittautui pitsinkiläiseksi. Kisa meni kovaksi vuoden 1969 piirikokouksessa, jossa valittiin kansanedustajaehdokkaita 1970 vaaleihin. Yhteen ottivat Kanninen ja Matti Ahde. Kovalla junttauksella Ahde pudotettiin listoilta, jonne hänet nosti takaisin Kalevi Sorsa. Eduskuntaan valittiin Ahde. Sorsa kertoo huokaisseensa helpotuksesta.

Kanninen jatkoi toimintaansa ulkomaita myöten. Hänellä väitettiin olleen yhteyksiä natsi-Saksan veteraanijärjestöihin. Sorsaa ja SDP:tä Kanninen ärsytti puuhaamalla Ruotsiin seminaaria puolueen oikeistovoimille, niiden kiinteäksi organisoimiseksi. Kun rahoituksen sanottiin tulevan Ruotsin sos.dem.puolueelta, ryhtyi Kalevi Sorsa toimiin. Hän soitti Olof Palmelle, joka kertoi olevansa tietämätön asiasta. Sorsan mukaan taustalla oli Ruotsin silloinen puolustusministeri Sven Andersson. Samalla hän johti IB:ta, jonka suhteet Sorsan muistelmien mukaan näyttivät ulottuneen CIA:han.

Esikuvana Kekkonen

Ruotsin ja Olof Palmen merkittävä asema kansainvälisessä politiikassa vastakkain asettelun maailmassa kiinnosti suurvaltojen tiedustelupalveluja. Palmen Vietnamin sodan vastaisuus houkutteli Neuvostoliittoa. KGB ei käyttänyt lähestyessään Olof Palmea suomalaisia yhteyksiä. KGB päätti vedota Palmen lämpimiin asenteisiin Latviaa kohtaan. Tukholmaan lähetettiin uutistoimisto Novostin johtoon latvialaisperäinen N.V. Neyland. Hän oli Palmen äidin kanssa kotoisin samasta osasta Latviaa. Näille seuduille Neyland järjesti Palmelle melko varjellun ja tunteellisen matkan. Matkalla lienee käyty von Knieriemien Skangal-kartanossa. Sen puistossa Olof Palme oli leikkinyt autoilla viimeksi 1938. Neuvostoliiton romahduksen ja Latvian itsenäistymisen jälkeen sukukartano palautettiin Palmeille. He lahjoittivat sen Pelastusarmeijalle.

Sekä Neuvostoliitosta loikanneen vakooja Oleg Gordievskin että Viktor Vladimirovin mukaan KGB:llä oli merkittävä ote Olof Palmeen. Kummankaan mukaan häntä ei voitu kuitenkaan kutsua vakoojaksi.

Neuvostoliiton vaikutus Pohjoismaissa sai aikaan vastavaikutuksen. Propagandassa käytettiin lehtiartikkeleita. Chileläinen, entinen marxisti ja sittemmin CIA:n tuella toiminut  Eudocio Ravines hyökkäsi Latinalaisen-Amerikan lehdistössä Kekkosta ja Suomen ulkopolitiikkaa vastaan. “Moskova suomettaa Eurooppaa; Suomi on näennäisesti itsenäinen maa; Eduskunta ei voi hyväksyä mitään lakia Kremlin sitä etukäteen hyväksymättä; Moskovan määräyksestä istutettiin vuonna 1961 (!) presidentiksi marionetti Kekkonen, suomettumisen alkuunpanija; Olof Palme on puolustanut Suomea ja on osoittanut näin olevansa itse täysin suomettunut.”

IB-päällikkö Birger Elmér kertoi haastattelussa, että Olof Palme halusi nimeään kantavan komission ja turvallisuuspolitiikkansa avulla tehdä itsestään monumentin. Palmen esikuvana oli presidentti Urho Kekkonen, joka oli “silta idän ja lännen välillä”. Juuri sitä, mitä Olof Palme toivoi itsestään. Elmérin mukaan presidentti Kekkosella oli sitä kovuutta, joka Palmelta puuttui. Elmér jatkaa, että Palme kadehti Kekkosen kykyä tasapainoilla venäläisten ja amerikkalaisten välillä. Palme oli jo vuonna 1960-luvun alkupuolella seurannut kulisseista oppi-isänsä Erlanderin ja Kekkosen suhteiden lähentymistä. Eräänä yhteistyömuotona Suojelupoliisi toimitti ruotsalaisille virkaveljilleen tietoja Suomen Kommunistisesta Puolueesta. Salaisuuksiin tottuneeseen Olof Palmeen on Kekkosen taitojen täytynyt tehdä suuri vaikutus.

Vaikka Olof Palmen koettiin monesti suhtautuvan nuivasti suomalaisiin, erityisesti ruotsinsuomalaisiin, seurasi hän jatkuvasti suomalaista kulttuurielämää. Tämä oli seurausta isoäidiltä, monikulttuurisesta kodista, yhteydestä Kekkoseen ja tämän piiriin, mutta ennen kaikkea Palmen omasta innostuksesta kulttuuriin ja taiteilijoihin. Palme oli keskiössä vuonna 1965, kun Hannu Salaman Juhannustanssit julkaistiin Ruotsissa. Kristillinen kansanpuolue vaati valtiopäivillä Salman kirjan kieltämistä. Seurauksena oli konservatiivisten ja radikaalien kulttuuri-ihmisten raju keskustelu. Sitä käytiin sekä Aftonbladetissa, joka oli julkaissut otteita Juhannustansseista, sekä Dagens Nyheterissä. Toukokuun lopulla 1965 Palme kertoi DN:ssä miksi sosiaalidemokraatit puolustivat Salama-väittelyn yhteydessä sananvapautta: ”Meidän yhteiskunta on tulossa yhä kollektiivisemmaksi, seurauksena ihmisten vaatimuksista ja odotuksista. Ei vähiten tämän vuoksi, on tärkeää keskustella mahdollisuuksista avartaa yksilön vapauden rajoja, yksilön oikeutta yhteisön raamin sisällä itse toteuttaa tyyliään ja luoda oma tiensä.”

Olof Palmen elämää ja murhaa ympäröivä salaperäisyys ei katoa. Jotkut tietävät enemmän. Eräs suomalaisen työväenliikkeen toimitsija totesi Helsingin Hakaniemessä lakonisesti: “Kai sinä tiesit, ettei Palme ollut mikään oikea demari?” Palme itse kuvasi poliittisen kotinsa etsintää sanomalla, kun oli valittava oikeiston ja kommunismin väliltä, tuntui siltä kuin olisi pitänyt valita ”ruton ja koleran” väliltä.

Artikkelin ensimmäinen osa

Artikkelin toinen osa

——————————–

Kirjallisuus: Henrik Berggren: Underbara dagar framföt oss, Christopher Andrew ja Oleg Gordievski: KGB, Jonas Gummesson: Olof Palmes ungdomsår – bland nazister och spioner, Max Jakobson: Väkivallan vuodet, 20. vuosisadan tilinpäätös I, Max Jakobson: Pelon ja toivon aika, 20. vuosisadan tilinpäätös II, Jorma Lindfors ja Jukka Rislakki: CIA, Herman Lindqvist: Historien om Sverige, drömmar och verklighet, Claës Palme … et: Olof Palme, Stig Ramel: Kustaa Mauri Armfelt, Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa, kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947-1958, Jukka Rislakki: Erittäin salainen – vakoilu Suomessa, Kalevi Sorsa: Sisäänajo, Erkki Tuomioja: Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista, Alpo Rusi: Mariankadun puolelta, Viktor Vladimirov: Näin se oli …, Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle, Bertil Östergren: Vem är Olof Palme? ett politisk porträtt.
]]> http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/15/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-%e2%80%93-osa-3/feed/ 0 Suomella vankka sija Olof Palmen elämässä ja salaisuuksissa – Osa II/III http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/08/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-%e2%80%93-osa-2/ http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/08/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-%e2%80%93-osa-2/#comments Tue, 08 Mar 2011 04:39:13 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1304 Hanna von Born oli suomalainen ja Olof Palmen isoäiti. Hän loi vankan pohjan lapsen lapsensa suhtautumiselle Suomeen ja suomalaisiin. Hanna von Born syntyi Porvoossa 1861 aatelissukuun. Hänen äitinsä oli Hedvig Lovisa Augusta von Haartman, isoäiti oli Katarin von Morian ja isoäidin äiti Christina Rotkirch.

Hanna von Born avioitui Helsingissä 1883 Sven Palmen kanssa. Samana vuonna Hanna Palme muutti Tukholman Östermalmsgatanille, taloon jossa asui useampi sukupolvi Palmeja.

Sven ja Hanna Palmea lähellä olivat Suomeen ja Saksaan liittyvät asiat. Heidän kotiinsa kerääntyi säännöllisesti suomalaisia patriootteja. Sven Palme oli perustamassa sekä Samfundet Sverige-Finland´ia että ruotsalais-saksalaista yhdistystä.

Hanna Palmen paatoksellisuus heijastui hänen käytökseensä. Hän kieltäytyi kättelemästä 18 vuotta Ruotsin sos.dem. puoluetta johtanutta ja pääministerinä ollutta Hjalmar Brantingia. Kerran Hanna Palme pudotti tahallaan käsilaukkunsa jouduttuaan vahingossa kasvotusten Brantingin kanssa. Isoäidin vaikutus saattoi näkyä nuoressa Olof Palmessa. Kun häneltä kysyttiin armeijan psykologisen testin ammatinvalintaosiossa kiinnostusta olla valtioneuvoston jäsen, vastasi nuori Palme ettei se kiinnosta, jos hallituksessa ovat sosiaalidemokraatit.

Hanna Palme oli myös voimakkaasti juutalaisvastainen. Hän ei suostunut asioimaan NK:ssa, Nordiska Kompanietissa, koska sen omistajat olivat juutalaisia. Von Bornien keskuudessa juutalaisvastaisuus oli yleistä. Hanna Palmen veljenpoika Eric von Born muutti 1930-luvulla Suomesta Ruotsiin, ja pian hän oli mukana yläluokkaisessa natsijärjestö Manhemissa.

Tukholman parhaimmissa kaupunginosissa Johan Ludvig Runebergillä oli ihmisten ihanteissa vankka sija, kuten kävi ilmi Stig Ramelin muistoista. Kuvittaessaan Vänrikki Stoolin tarinoita Albert Edelfelt käytti Hanna von Bornia mallina kuuluisassa maalauksessa Lotta Svärd.

Sven ja Hanna Palmella oli kolme poikaa: Olof (vanhempi, tulevan pääministerin setä), Nils ja Gunnar. Kuollessaan vuonna 1959 Hanna Palmella oli 18 lastenlasta ja 43 lastenlastenlasta.

Kuolema Tampereella

Suomen sisällissota oli vuoden 1918 alussa Östermalmin hienostokaupunginosassa keskeinen puheenaihe. Sven Palme organisoi yhdistyksen Finlands Vänner. Siihen liittyi yli 800 vapaaehtoista taistelemaan Suomessa valkoisten puolella. Vapaaehtoisprikaatin järjestysnumero yksi kuului historioitsija Olof Palmelle (vanh.) . Hänen veljensä Nils lähti myös Suomeen. Taistelukokemusta vapaaehtoiset saivat Länkipohjassa ja Orivedellä ennen Tampereen valtausta.

Huhtikuun alussa ruotsalaiset taistelivat aivan Tampereen rautatieaseman lähellä. Tammelaan sijoitetut punaisten konekiväärit hallitsivat nykyisen Sorsapuiston ja Tammelan vainioiden aluetta. Valkoiset yrittivät läpimurtoa, jossa käytettiin myös ruotsalaista prikaatia. Sen kerrotaan edenneen tyylilleen ominaisen uljaasti, tappioista välittämättä. Tässä taistelussa kuoli 12 ja haavoittui 31 ruotsalaista.

Erityisen paljon kuolemaa kylvivät punaisten puolella taistelleet Johannes Vilen ja venäläinen sotilas Kurdsoff. He löysivät Sorinahteelta hylättyjä punaisten konekiväärejä. Ne oli jätetty valkoisten tykkitulen vuoksi. Vilenin ja Kurdsoffin tulituksen seurauksena ruotsalaiset vetäytyivät Järvensivun suuntaan, ilman kaatunutta Olof Palmea (vanh.). Hänen hautakivessään on teksti “ … kaatui ikimuistoisen Suomen ja Ruotsin yhteyden lujittamiseksi.”

Palmen (vanh.) kanssa taistelussa kaatui kuusitoistavuotias Styrbjörn von Stedingk. Hänen isoisän isoisä, kenttämarsalkka Curt Bogislaus von Stedingk allekirjoitti rauhansopimuksen, jossa Ruotsi menetti Suomen Venäjälle vuonna 1809.

Nils Palme oli eräs monista, joille “Finlands sak var vår.” Tämän seurauksena Nils Palme johti Finlandskommittén toimintaa. Järjestön kautta virtasi sekä materiaalista, että henkistä tukea Suomeen talvi- ja jatkosodan aikana.

Setä toipui Suomessa

Myös Gunnar Palmen puoliso tuli Itämeren toiselta puolen, tällä kertaa Latviasta. Elisabeth von Knieriem joutui vuonna 1915 vaikeuksiin kirjoitettuaan kirjeen, jossa hän moitti saksalaisvankien kohtelua. Kirje päätyi Venäjän salaisen poliisin käsiin. Elisabeth von Knieriem pakeni Ruotsiin. Paossa häntä avusti Riikassa ollut Ruotsin konsuli. Hän pyysi tuttavaansa Gunnar Palmea ottamaan pakolaisen huostaansa. Syyskuussa 1916 Gunnar Palme ja Elisabeth von Knieriem avioituivat.

He saivat kolme lasta. Vanhin, Claës, osallistui vapaaehtoisena reservinupseerina Suomen talvisotaan. Keskimmäinen lapsista oli tyttö, Catharina. Olofista, nuorimmasta lapsesta, tuli aikanaan Ruotsin pääministeri.

Elisabeth Palmella oli kaksi veljeä, Otto (Ottokar) ja Joachim. Otto von Knieriemin oli reservinupseeri tsaarin armeijassa. Vuonna 1915 hän haavoittui taistelussa Itä-Preussissa. Sairaalassa olo ja toipuminen tapahtuivat Helsingissä 1915. Otto von Knieriemin kerrotaan vakoilleen Suomen hyväksi jo sortovuosina, samalla siirtyi tietoja venäläisten joukkojen liikkeistä ja vahvuudesta Berliiniin.

Näinä aikoina suomalaisia auttoivat myös Gunnar Palme ja Hjalmar  Branting. Viimeksi mainittu järjesti Suomen aktiivisen vastustuspuolueen toiselle perustajalle Herman Gummerukselle väärennetyn passin (toinen perustaja oli Konni Zilliacus). Sen avulla Gummerus pääsi matkustamaan ja järjestämään vakooja- ja tiedottajaverkoston. Vuosina 1915-1916 Herman Gummerus hoiti Tukholmassa Suomesta Saksaan menneiden jääkäreiden yhteystoimistoa.

Otto von Knieriem pakeni Ruotsiin vuonna 1917. Siellä hän asettui asumaan Östermalmsgatan 36:teen. Saman taloon, jossa Palmet ja hänen sisarensa vaikuttivat.

Otto von Knieriemin vakoilutoiminta jatkui toisen maailman sodan aikana Dresdner Bankin Skandinavian edustajana. Tässä toimessa hän kiersi vuosina 1941-44 mm. Helsingissä ja Oslossa. Peitteen vakoilulle antoivat liiketoimet. Sodan jälkeen liittoutuneet ilmoittivat Ruotsin ulkoministeriölle Otto von Knieriemin olevan vaarallisen natsin. Hän välttyi karkoitukselta. Monimutkaisten vaiheiden jälkeen Otto von Knieriem sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1951.

Liittoutuneiden arvio Otto von Knieriemistä saattoi olla väärä. Tutkimuksissa hän sai puolelleen Juutalaisten maailmankongressin Ruotsissa olleen edustajan Gilel Storchin. Hänen mukaan Otto von Knieriem ei koskaan ollut natsi. Kun Gilel Storch kuoli 1983, kirjoitti Olof Palme hänestä muistokirjoituksen Stockholms-Tidningeniin. Siinä Palme muisteli teekutsuja setänsä Oton luona, von Knieriemin käytössä olleessa kerroksessa. Kutsuilla olivat kohdanneet paitsi Otto von Knieriem ja Gilel Storch, myös Suomen kansalainen, virolainen Felix Kersten. Hän oli muuttanut Tukholmaan 1943. Sieltä hän kävi säännöllisesti Berliinissä hieromassa natsijohtaja Heinrich Himmleriä. Ruotsin ulkoministeri Christian Günther tiesi näistä matkoista.

Sodan lähestyessä kaoottista loppua, tavoitteeksi nousi ainakin skandinaavien pelastaminen Hitlerin keskitysleireiltä. Gunther pyysi Kersteniä esittämään Himmlerille, että tämä ottaisi vastaa kreivi Folke Bernadotten. Vuoden 1945 huhtikuussa Himmler ja Bernadotte tapasivat kolmesti, yleensä öiseen aikaan. Neuvottelujen jälkeen käynnistettiin valkoiseksi maalattujen linja-autojen avulla pelastusoperaatio. Sen seurauksena keskitysleireiltä haettiin turvaan 21.700 ihmistä. Heistä 8.000 oli skandinaaveja, 6.000 puolalaista ja 1.600 juutalaista. Edellä mainitussa muistokirjoituksessa Olof Palme jättää historioitsijoiden selvitettäväksi kuinka kunnia tulisi jakaa Gilel Storchin, Felix Kerstenin ja Folke Bernadotten kesken.

Tulevan pääministerin nimessä, Sven Olof Joachim, näkyy sukujen historia. Ensimmäinen nimistä oli annettu hänen isoisänsä mukaan, toinen isän veljen, ja kolmas äidin veljen mukaan.

Artikkelin ensimmäinen osa

Artikkelin viimeinen osa

——————————–

Kirjallisuus: Henrik Berggren: Underbara dagar framföt oss, Christopher Andrew ja Oleg Gordievski: KGB, Jonas Gummesson: Olof Palmes ungdomsår – bland nazister och spioner, Max Jakobson: Väkivallan vuodet, 20. vuosisadan tilinpäätös I, Max Jakobson: Pelon ja toivon aika, 20. vuosisadan tilinpäätös II, Jorma Lindfors ja Jukka Rislakki: CIA, Herman Lindqvist: Historien om Sverige, drömmar och verklighet, Claës Palme … et: Olof Palme, Stig Ramel: Kustaa Mauri Armfelt, Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa, kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947-1958, Jukka Rislakki: Erittäin salainen – vakoilu Suomessa, Kalevi Sorsa: Sisäänajo, Erkki Tuomioja: Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista, Alpo Rusi: Mariankadun puolelta, Viktor Vladimirov: Näin se oli …, Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle, Bertil Östergren: Vem är Olof Palme? ett politisk porträtt.
]]> http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/08/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-%e2%80%93-osa-2/feed/ 0 Edistääkö kylmyys älykkyyttä? http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/04/edistaako-kylmyys-alykkyytta/ http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/04/edistaako-kylmyys-alykkyytta/#comments Fri, 04 Mar 2011 09:03:04 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1282 Suomi voitti maailman parhaan maan tittelin Newsweek-lehden viime vuonna julkaiseman tutkimuksen perusteella. Newsweek oli julkaisussaan valinnut kaksi muista tutkimuksen mittareista riippumatonta muuttujaa selittämään joidenkin valtioiden paremmuutta toisiin nähden. Nämä kaksi muuttajaa olivat ilmaston kylmyys ja maan väkiluvun pienuus. Juuri julkaistussa Tieteessä tapahtuu -lehden (1/2011) artikkelissa professori Tatu Vanhanen ottaa maiden ranking-listan suurennuslasin alle ja pyrkii todistamaan teorioitaan niitä ranking-listaan vertaamalla.

Artikkelissaan professori Vanhanen toteaa, että väkiluvulla ei näytä olevan mitään tekemistä maan sijoituksen kanssa, kun Newsweek-lehden tutkimusta verrataan muihin vastaaviin tutkimuksiin. Vertaus muihin tutkimuksiin kylmyyden vaikutuksesta tukee ajatusta kylmän ilmaston positiivisesta vaikutuksesta maahan. “Ei ole kuitenkaan järkevää otaksua, että lämpöerot vaikuttaisivat suoraan yhteiskuntaolojen laatuun. Vaikutuksen täytyy tapahtua jonkin välittävän mekanismin välityksellä”, professori Vanhanen kirjoittaa. Ratkaisuksi professori Vanhanen antaa älykkyyden kehittymisen ilmaston mukaan ja perustelee kansakunnan keskimääräisen älykkyysosamäärän olevan keskeinen syy Newsweek-lehden maavertailun tuloksiin olivat mittarit mitä tahansa.

Professori Vanhanen viittaa Richard Lynnin kylmän ilmaston teoriaan, minkä mukaan “luonnonvalinta on edistänyt keskimääräisen älykkyyden kasvua Afrikan tropiikista kylmiin ilmasto-oloihin siirtyneiden populaatioiden keskuudessa, koska älykkyys auttoi ratkaisemaan kylmien ympäristöolojen aiheuttamia ongelmia”. Vanhanen esittää maavertailun tukevan hänen teoriaansa kansakuntien älykkyysosamäärästä artikkeliin liittämällään regressioanalyysillä.

Analyysissä maiden välistä ranking-listaa verrataan maiden keskimääräiseen älykkyysosamäärään. Joidenkin maiden kohdalla keskimääräinen älykkyysosamäärä on merkittävästi korkeampi kuin sijoitus ranking-listalla. Selittääkseen tämän professori Vanhanen listaa kolmanneksen näistä maista olevan entisiä sosialistisia maita ja useimpien keskimääräiseen älykkyysosamäärään suhteutettuna huonommin listautuneiden valtioiden kärsivän etnisestä väkivallasta, mistä hän väittää keskimääräisen älykkyysosamäärän olevan riippumaton. Maalaisjärjellä ajateltuna maan keskimääräinen älykkyysosamäärä voi olla riippumaton etnisestä väkivallasta tai poliittisesta historiasta vain jos tarkasteluhetki on häviävän lyhyt.

Ensimmäisenä herää kysymys siitä, miten kylmissä oloissa tarkalleen on kamppailtu? Toinen tähän liittyvä ongelma on geneettisen perimän tukema älykkyys ja kuinka pitkän ajan se vaatii manifestoituakseen. Tuntuu järkevämmältä olettaa kansakunnan kokeman paineen määrittelevän elinolojen kehityksen: Mitä syitä Newsweek -lehden vertailussa sijalle 22 sijoittuneen Israelin kansalla on kehittyä älyllisesti? Kylmyys se ei ainakaan ole, mutta vihamielinen ympäristö se voisi olla. Israelia paremmin sijalle 15 sijoittui Etelä-Korea ja lienee selvää, että kylmä ilmasto ei ole kansakunnan älykkyyden ja hyvien elinolojen takana. Tämän perusteella on aiheellista olettaa yleisesti haasteellisen ympäristön olevan suuri vaikuttaja älykkyyden kehittymiselle ja kylmyyden olevan vain yksi osa suurempaa tieteellistä teoriaa.

Tieteessä tapahtuu-lehdessä julkaistun artikkelin yhteenvedossa professori Vanhanen kertoo pyrkineensä osoittamaan, että elinoloja mittaavien indeksien vahvin selittävä tekijä on keskimääräinen kansallinen älykkyysosamäärä, jossa esiintyvä suuri maiden välinen vaihtelu on evoluution tuottama.

Historia kertoo maiden sijoittumista paremmin kuin otos keskimääräisestä älykkyysosamäärästä

Esimerkiksi Pohjois-Amerikan kohdalla voidaan sanoa metsästäjä-keräilijöiden tavalla eläneiden intiaanien asuttaneen maan vapaasti ainakin 1500-luvulle asti. Heillä oli suotuisa ilmasto, runsas määrä riistaa ja matala alueellinen populaatio. Intiaaneilla ei ollut vihamielistä ympäristöä tai muita syitä aloittaa viljelyä. Toisaalta kun kauan tätä ennen Mesopotamian alueella keksittiin viljely, antoi se mahdollisuuden ihmisille pysyä paikallaan. Tämä mahdollisti sivilisaation kehittymisen, kulttuurin kasvun ja todennäköisesti myös keskimääräisen älykkyysosamäärän nousun. Voidaan väittää viljelemään ryhtyneiden kansakuntien saaneen parhaat edellytykset teknologiselle kehitykselle.

Sivilisaation rakentaminen vaatii paikoillaan pysymistä ja seurauksena tiukemmin yhdessä olevalla kansalla on jotain puolustettavaa. Yksinkertaistettuna jollain alalla kehittyneempi naapuri joutui ryöstelyn ja orjuutuksen kohteeksi ellei se pystynyt puolustamaan itseään. Paikoillaan pysyminen antoi syyn aseteknologioiden kehitykselle,  millä on merkittävä rooli keksimisen historiassa.

Newsweek-lehden ranking-listan mukainen hyvinvointi on pitkälti rakennettu teollistumisen jälkeen. Nyt muita maita vauraammat maat ovat sitä sotimisen ja kaupanteon vuoksi. Yhdysvalloissa teknologinen kehitys ja keskimääräinen älykkyysosamäärä kasvoi todennäköisesti orjuuden aikana nopeammin kuin vastaava yhteiskunta olisi voinut kehittyä ilman orjuutta. Orjuus mahdollisti sivistyksen ja kulttuurin kasvun valkoiselle osalle väestöstä.

Myös sattumalla on oma merkittävä roolinsa nyky-yhteiskuntien muovautumisen taustalla. Sattumalla on ollut rooli koulutustason nousulle ja näin välillisesti myös keskimääräisen älykkyysosamäärän kohoamiselle.

Päätelmä

Mitä kertovat Mesopotamia, Rooma, Irak, Yhdysvallat ja esimerkiksi Kiina? Ne ovat esimerkkejä kokonaisten kansakuntien noususta kukoistukseen tai niiden unholaan painumisesta. Tämän perusteella historiasta voidaan oppia yksi asia: Syyt nousujen ja laskujen taustalla liittyvät hyvin monimutkaisiin tapahtumaketjuihin ja on aiheellista kysyä onko järkevää vertailla kansojen keskimääräistä (osin arvioihin perustuvaa) älykkyysosamäärää tai esittää sen olevan suuri syy esimerkiksi Newsweek-lehden julkaisemalle maiden väliselle ranking-listalle? Kansojen muovautumista tulee katsoa pidemmällä aikavälillä ja hyväksyä sattuma suurena tekijänä.

Herää kysymys: Mitä emeritus professori Tatu Vanhasen tutkimus palvelee tai kenties tekee mahdolliseksi tulevaisuudessa?

Vastaus otsikkoon: Kylmä ilmasto on voinut edistää kansakunnan älykkyyttä, mutta se ei näytä merkittävältä tekijältä muiden esimerkkien valossa. Kylmyyttä suurempi tekijä on yleisellä tasolla haastava ympäristö, kuten Newsweek-lehden ranking-listaan perustuvissa maakohtaisissa esimerkeissä tässä artikkelissa esitettiin.

Lue professori Vanhasen kirjoitus Tieteessä tapahtuu -lehdessä täältä.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2011/03/04/edistaako-kylmyys-alykkyytta/feed/ 0 Suomella vankka sija Olof Palmen elämässä ja salaisuuksissa – Osa I/III http://www.arkadianmaki.fi/2011/02/28/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-osa-i/ http://www.arkadianmaki.fi/2011/02/28/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-osa-i/#comments Sun, 27 Feb 2011 22:12:21 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1241

Olof Palmen murhasta Tukholmassa on kulunut päivälleen 25 vuotta. Arkadianmäki julkaisee kolmen jutun sarjan Palmen elämästä.

Palmelta jäivät näkemättä reaalisosialismin romahtaminen, maailman politiikan muuttuminen, avoin maailmatalous ja pyrkimys poistaa köyhyys maailmasta. Kaikissa näissä asioissa Olof Palme olisi varmasti esiintynyt vahvasti. Palmen laajaa kykyä paneutua kansainvälisiin kysymyksiin osoittaa pelkästään hänen suhteensa Suomeen.

Urho Kekkonen ja Olof Palme. Kaksi salaperäistä vallankäyttäjää, joista molemmat ovat raivanneet oman tonttinsa jokaisen aikuisikäisen suomalaisen korvien väliin.

Kekkonen, Palme. Viestintä on tehnyt heistä television, lehtien, kirjojen ja elokuvien myötä tuotteita, joko ihailtuja tai inhottuja. Näistä kahdesta ristiriitaisimpia tunteita, sekä Ruotsissa että Suomessa, herättää Olof Palme.

Kauniina, keväisenä päivänä 1986 sadat suomalaiset kerääntyivät Helsingin Pohjoisesplanadille kirjoittaakseen surunvalittelut Ruotsin suurlähetystössä avattuun kirjaan. Heille Olof Palme edusti kansainvälistä solidaarisuutta ja esikuvaa yhteiskunnan kehittämisessä. Moni poissa ollut vastusti Palmea sosialistina. Tunteet olisivat voineet olla värikylläisemmät, mikäli Olof Palmen yhteydet Suomeen olisivat olleet yleisemmässä tiedossa.

Linja suomalaisiin muuttui

Claës Palme, Olofin isoveli, kertoo veljensä olleen ajoittain hyvin kopean, etäisen ja ylimielisen. Nämä piirteet johtivat monesti ärtymykseen. Erityisesti sisäpolitiikka oli Olof Palmelle alue, jossa hänen kärsivällisyytensä petti usein.

Suomesta työn perässä Ruotsiin muuttaneilla on presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantaja Alpo Rusin mukaan kollektiivinen kokemus Palmen piirteistä. Rusi oli mukana vuoden 1994 huhtikuun valtiovierailulla Ruotsissa. Hänen kertoo kokemuksistaan tapaamisissa suomalaisten kanssa: “Saatoimme aistia sen katkeruuden, jota näiden kovia kokeneiden maanmiestemme oli pitänyt sietää Ruotsissa. Sosiaalidemokraattiset hallitukset olivat olleet kaikkein tylympiä suomalaisia kohtaan. Etenkin Olof Palme oli jostakin syystä ollut korostetun nuiva suomalaisten vaatimuksille.” Rusin tekstiin on voinut vaikuttaa hänen vaikeat suhteensa sosiaalidemokraattien kanssa.

Erkki Tuomiojalla on Olof Palmesta henkilökohtaisempi kokemus. Tuomioja oli Reykjavikissa Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa vuonna 1975. Neuvoston työskentelystä oli rajattu pois ulko- ja turvallisuuspolitiikka, erityisesti Suomen vaatimuksesta. Tästä huolimatta Tuomioja meni ja arvioi kyseisessä kokouksessa kriittisesti eräitä Ruotsin puolueettomuuspolitiikan kanssa ristiriidassa olevia piirteitä. Tuomiojan mukaan tästä seurasi pieni myrsky vesilasissa. Olof Palme teki Tuomiojalle yhteenvedon puheesta salin ulkopuolella, lausumalla “Skit”.

Kenties Palmen kiroilulle löytyi oikeutus siitä, että Palme ja Tuomioja olivat kaukaisia sukulaisia toisilleen.

Tuomiojan iso-äiti Hella Wuolijoen, sisko Salme Pekkala oli rakastunut vuonna 1920 Rajani Palme Duttiin. Rajanin isä oli intialainen, mutta Rajani syntyi Cambridgessa 1896. Rajani Duttin äiti oli Anna Palme, jonka veli oli vakuutusyhtiö Thulen pääjohtaja Sven Palme. Hänen vaimonsa oli suomalainen Hanna von Born..

Osaltaan Rajani Duttin ja Salme Pekkalan rakkaus saattoi perustua kansainväliseen kommunismiin. He olivat mukana Kominternin salaisessa toiminnassa. Kommunistien toiminnan salassapito ja samalla heidän oma turvallisuutensa perustui vaikenemiseen. Hella Wuolijoki tapasi vuonna 1923 Rajani Dutt´in Moskovassa Kominternin kogressissa taruhoihtoisessa Hotelli Luxissa. Tapaamisessa Wuolijoki käskevästi tiedusteli Duttilta Salme-siskostaan. Dutt vastasi ettei tiennyt asiasta mitään.

Myöhemmin Duttit työskentelivät Brysselissä ja Lontoossa Kominternin hyväksi, toisin sanoen kommunistisen maailman vallankumouksen hyväksi. Samalla heitä huolestutti seuraavan sukupolven ideologinen terveys. Sen huolen kohteeksi joutui Erkki Tuomiojan tuleva äiti, Vappu Tuomioja.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan eroihin Ruotsin ja Suomen välillä kiinnitti huomionsa myös Max Jakobson. Hänestä Kekkonen oli presidenttinä viisaan realistinen esimerkiksi Yhdysvaltain Vietnam-politiikan suhteen. Sen sijaan Olof Palme marssi Pohjois-Vietnamin edustajien kanssa Yhdysvaltain politiikan tuomitsevassa mielenosoituksessa. Ruotsin hallitus protestoi myös Tsekkoslovakian miehitystä voimakkaasti. Naapurimaiden välisistä eroista Jakobson kirjoitti kirjassaan 38. kerros. Siinä hän lainasi Ralph Enckellin määritelmää, jonka mukaan Suomi pyrkii hoitamaan suhteensa itään että länteen yhtä hyvin, Ruotsi yhtä huonosti. Jakobson lisäsi, että ”Ruotsin poliittiset johtajat ovat voineet maansa edullisen geopoliittisen aseman ansiosta syöttää kansalaisilleen moralisoivan ulkopolitiikan kaviaaria, suomalaisten on ollut pakko tyytyä reaalipolitiikan kaurapuuroon”. Palme luonteensa mukaisesti loukkaantui. Mutta se mikä kävi nuorelle Tuomiojalle, ei käynyt kokeneelle diplomaatille. Palme usutti Jakobsonin kimppuun Tage Erlanderin, joka kirjeellään todisteli Ruotsin johdonmukaisen ulkopolitiikan koituvan pienten itsenäisten valtioiden eduksi.

Ruotsi oli ja on yhteiskunnallisesti jakaantunut  “kuninkaallisen-Ruotsiin ja “kansankoti-Ruotsiin”. Nuori Palme kuului ehdottomasti ensin mainittuun.

“Kuninkaallinen-Ruotsi” suhtautui Suomeen vanhoja siteitä vaalien. Olof Palmen ikätoveri, historioitsija Stig Ramel kertoo yläluokkaisissa kodeissa vallinneesta ilmapiiristä: “Olin 13-vuotias talvisodan alkaessa ja kuulun sukupolveen, jolle Suomi ei ole mikään tavallinen maa vaan monella tavoin toinen isänmaa. 1888 syntynyt äitini, joka oli kasvanut kansallisromantiikan ja isänmaallisuuden kyllästämässä ympäristössä Djursholmenissa, opetti minut rakastamaan Suomea. Bobrikov ja Schauman tulivat minulle eläviksi hahmoiksi. Porilaisten marssia kuunnellessa äidin silmät täyttyivät kyynelistä, ja hänellä oli tapana lukea minulle Vänrikki Stoolin tarinoita sellaisella antaumuksella, että sen vielä nytkin 70-vuotiaana muistan Vänrikki Stoolia lukiessani.”

“Kansankoti-Ruotsin” suhtautuminen Suomeen noudatti sosiaalidemokraattisen hallituksen puolueettomuuspolitiikkaa. Siinä painottui näkemys siitä, että Ruotsia puolustetaan parhaiten Karjalan kannaksella. Se näkyi myös niissä taloudellisissa resursseissa, joita ulkomailta virtasi Suomeen. Vuonna 1940 avun suuruus oli noin 490 miljardia kruunua. Siitä Ruotsin valtion osuus oli 345 miljardia. Se oli enemmän kuin Ruotsin oma puolustusbudjetti. Suuri summa, kun Suomen valtion budjetit olivat vuosina 1939 ja 1940 kooltaan 448 ja 439 miljardia kruunua. Ruotsista tuli 84.000 kivääriä, 575 konetuliasetta, 85 panssarintorjuntatykkiä, 104 ilmatorjunta-asetta, 112 haupitsia, 25 lentokonetta, 30.000 tykistöammusta ja 50.000 patruunaa.

Toukokuun 8. päivän aamuna 1945 soivat kirkonkellot rauhan kunniaksi. Ihmiset kokoontuivat juhlimaan Tukholman Vasapuistoon. Pääpuhuja oli sosiaalidemokraattinen pääministeri ja kansankotiajatuksen isä Per Albin Hansson. Hän nimesi Ruotsin sisariksi ja veljiksi Norjan ja Tanskan. Suomi jätettiin mainitsematta tarkoituksella. Tage Erlanderin ja Olof Palmen edeltäjä ei tuntenut, historioitsija Herman Lindqvistin mukaan, mitään Suomea kohtaan.

Muuttiko nuoren Palmen siirtyminen “kuninkaallisesta-Ruotsista kansankoti-Ruotsiin” hänen suhtautumista suomalaisiin tavalla joka näkyy Rusin ja Tuomiojan kokemuksista ? Siihen on vielä kuitenkin matkaa.

——————————–

Kirjallisuus: Henrik Berggren: Underbara dagar framföt oss, Christopher Andrew ja Oleg Gordievski: KGB, Jonas Gummesson: Olof Palmes ungdomsår – bland nazister och spioner, Max Jakobson: Väkivallan vuodet, 20. vuosisadan tilinpäätös I, Max Jakobson: Pelon ja toivon aika, 20. vuosisadan tilinpäätös II, Jorma Lindfors ja Jukka Rislakki: CIA, Herman Lindqvist: Historien om Sverige, drömmar och verklighet, Claës Palme … et: Olof Palme, Stig Ramel: Kustaa Mauri Armfelt, Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa, kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947-1958, Jukka Rislakki: Erittäin salainen – vakoilu Suomessa, Kalevi Sorsa: Sisäänajo, Erkki Tuomioja: Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista, Alpo Rusi: Mariankadun puolelta, Viktor Vladimirov: Näin se oli …, Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle, Bertil Östergren: Vem är Olof Palme? ett politisk porträtt.
]]> http://www.arkadianmaki.fi/2011/02/28/suomella-vankka-sija-olof-palmen-elamassa-ja-salaisuuksissa-osa-i/feed/ 0 Libanonin hallitus aiheuttaa päänvaivaa kansainvälisesti http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/25/libanonin-hallitus-aiheuttaa-paanvaivaa-kansainvalisesti/ http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/25/libanonin-hallitus-aiheuttaa-paanvaivaa-kansainvalisesti/#comments Tue, 25 Jan 2011 18:55:49 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1120 Niin länsimaisesta kuin monen maantieteellisesti Libanonia lähellä sijaitsevan valtion näkökulmasta Lähi-idässä otettiin askel taakse, kun myös Hizbollahin tukema Najib Mikati valittiin Libanonin pääministeriksi.

Libanonilaisen Daily Star -lehden mukaan Mikatia tukevat hälyttävästi myös Iran ja Syyria. Sunnien ehdokas, ja samalla länsimaiden että maltillisen lähinaapureiden toivomuslistan numero yksi, Saad Hariri hävisi äänestyksen yhdeksällä äänellä (49-58), kertoo Libanonilaislehti Daily Star. Mikatin valinta aiheutti tukimielenosoituksia Harirille ainakin Tripolissa, Sidonissa ja osassa Beirutin lähiöitä.

Valintansa ja maan presidentin Michel Sleimanin tapaamisen jälkeen 55 -vuotias Mikati vakuutti tekevänsä yhteistyötä kaikkien puolueiden kanssa pelastaakseen Libanonin maata murjovilta poliittisilta kriiseiltä. Suomesta katsottuna Mikati vaikuttaa enemmän Berlusconilta liikemiestaustansa vuoksi ja tällä hetkellä on vaikea sanoa onko hän myötämielinen radikaalipuolue Hizbollahille. Haririn puoluetta lukuun ottamatta muut vaikutusvaltaiset puolueet näyttävät valinneen mahdollisimman neutraalin pääministerin pienestä puolueesta.

Miksi Saad Hariri hävisi vaalit?

Hariria on kritisoitu muiden puolueiden toimesta esimerkiksi siitä, että hän salli YK:n tukeman Special Tribunal for Lebanonin tutkia häntä edeltäneen pääministerin salamurhaa. STL -järjestöä on kritisoitu Israelin ja Yhdysvaltojen “sylikoiraorganisaatioksi”. STL:n toiminnan salliminen on nostettu yhdeksi suurimmista syistä miksi Haririn hallitus joutui epäsuosioon ja hajosi. Hariri hävisi vaalit, koska hänestä onnistuttiin maalaamaan kuva liian myötämielisenä poliitikkona länsimaille. Ei ole vaikea ymmärtää miksi Hariri salli STL:n tutkia salamurhaa: Vuonna 2005 salamurhattu pääministeri Rafik Hariri oli Saad Haririn isä. Kaiken tämän lisäksi Libanonissa on esitetty epäilyjä Hizbollahin osuudesta salamurhaan. Hizbollah on kieltänyt syytökset ja osoittanut epäluottamuksensa STL:ää kohtaan. Hizbollah on vedonnut maan veriseen menneisyyteen, mitä ei Libanonin ulkopuolinen taho voi tutkia tai ymmärtää.

Hizbollahin tukeman pääministerin valinta vaikuttaa suoraan kansainväliseen politiikkaan. Näin erityisesti Yhdysvaltain ja Israelin näkökulmasta. Näyttää siltä, että Libanonin hallituskoalitio muodostuu selvästi lännelle vähemmän myönteisistä elementeistä. Suurin kansainvälisiin suhteisiin vaikuttava tekijä on Hizbollah rooli maan seuraavassa hallituksessa. Miten Hizbollah pystyy vaikuttamaan Libanonin ulkopolitiikkaan on suuri kysymysmerkki. Yhdysvaltain ulkoministeri Hilary Clinton reagoi nopeasti ja varoitti maiden välisten suhteiden kylmenemisestä. Hizbollah -puolueen edustajat vastasivat, että heidän puolueensa ei pyri johtamaan Libanonin hallitusta (maata). Libanonin armeijan johdon suhtautuminen Hizbollahiin on ollut julkisen keskustelun perusteella kielteistä. On vaikea kuvitella, että suuret puolueet riskeeraisivat hataran tasapainon antamalla Hizbollahille liian merkittävän aseman. Libanonilaiset muistavat verisen sisällissodan ja vaikutusvaltaiset puolueet haluavat säilyttää maassa rauhan.

Lähteet: Daily Star Lebanon, MSNBC

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/25/libanonin-hallitus-aiheuttaa-paanvaivaa-kansainvalisesti/feed/ 0 Raha ja talous Andersin suvussa ja Yhtynyt Metalli, osa 3 http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/24/raha-ja-talous-andersin-suvussa-ja-yhtynyt-metallissa-osa-3/ http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/24/raha-ja-talous-andersin-suvussa-ja-yhtynyt-metallissa-osa-3/#comments Mon, 24 Jan 2011 10:24:40 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1110

Jörn Donnerin Yhtynyt Metallia ja Andersien sukua käsittelevän sarjan kolmas romaani on nimeltään Jakob ja kylmä rauha (Otava 1979). Suomi on selviytynyt hävitystä sodasta ilman miehitystä. Liittoutuneiden valvontakomissio on lähtenyt pois syyskuun lopulla 1947. Käytännössä komission korvasi Suomeen saapunut neuvostodiplomaattien virta ja voimistunut kommunistien toiminta.

Yhtynyt Metalli kasvoi edelleen sotien jälkeen. Konserni muutti sotateollisuuden suuntaa sotakorvausteollisuuteen. Sotakorvausten loputtua Yhtynyt Metalli nautti suurta suosiota Neuvostoliiton taholta. Kommunistinen valtio arvosti kaikkia jotka kävivät sen kanssa kauppaa.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1952, jonka alkupuolen Suomi valmistautui olympialaisiin. Jakob on sotien jälkeen opiskellut yliopistossa ja ryhtynyt sanomalehtimieheksi kommunistiseen Folket-lehteen. Folketin vastine reaalielämässä on Ny Tid-lehti, joka edelleen edustaa suomenruotsalaista vasemmistointellektuellia. Jakob kirjoittaa erityisesti urheilusta. Jakob on kuitenkin valinnut puolensa; porvarisperheen lapsesta on tullut sosialisti. Se näkyy hänen toimissaan ja muiden suhteutumisessa häneen, niin porvareiden kuin sosialistien.

Yhtynyt Metallia johtaa edelleen Gabriel Berggren. Hän oli sotien jälkeen eronnut vaimostaan ja avioitunut liki 20 vuotta nuoremman rakastajansa Angelan, Jakobin sisaren kanssa. Vuorineuvos Erik Anders, Jakobin eno, on eläkkeellä lähes 80-vuotiaana. Hän asuu Munkkiniemessä ja nauttii suuresta henkilökohtaisesta omaisuudesta.

Vuonna 1952 sota-ajat olivat vielä lähellä. Jakob käveli kylmän, talvisen Helsingin katuja: ”Taivas oli pimeä, mutta taivaalle heijastuivat valot kaupungista, joka jatkoi yhä hidasta heräämistään monesta sodan vuodesta ja yhtä monesta sodan jälkivuodesta. Hän ajatteli usein, että sodan jälkeinen aika olisi päättynyt jonain tiettynä hetkenä, mutta ennen kuin viimeinen sotakorvausjuna lähti ja ennen kuin viimeiset reiät oli paikattu talojen seinistä, kukaan ei voinut todella unohtaa, että maa oli joutunut monen miljardin ja pitkän valkoisten ristien rivin hinnalla väärälle puolelle.”
Porvareiden ja sosialistien taistelu oli kärjistymässä. ”Vuosi vuodelta ihmiset elivät hiukan paremmin. Mitä paremmin he elivät, sitä vähemmän he ajattelivat politiikkaa. Elintason kohoaminen … tekisi kaikista ihmisistä porvareita, tai pikemmin pikkuporvareita.” ”Sosialismin kehittyminen edellytti, ettei elintaso noussut. Köyhien oli luokkana pysyttäväkin köyhinä. Näkymät olivat synkät.”

Jakobin isähahmona Atos Wirtanen

Jakob Anders on lähellä Jörn Donnerin alter egoa. Donner on itse todennut, että hän ei koskaan saanut rakennetuksi itselleen oikeaa omaa vastinettaan kirjoissaan. Niin Jakob kuin Donner kasvoivat ilman isää, perheen ja suvun naisten ympäröiminä. Eräänlaisen isähahmon Jakob löytää Folketin päätoimittajasta Viking Sundista. Sund ei ole kommunisti, eikä siksi kuulu Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, SKP:hen. Hän kuuluu liikkeen lievempään muotoon, kansandemokraattiseen SKDL:ään, Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon. Käytännössä kommunistit pitivät valtaa SKDL:ssä, siksi sitä pidettiin oikeistossa peitepuolueena.

Viking Sund on myös kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan jäsen. Lehden tekemisestä ja yhteiskunnallisista asioista ylijäävän ajan hän käyttää lähinnä naisasioihin sekä keskusteluihin ja juopotteluun Jakobin kanssa Kämpissä.

Viking Sundin esikuva on Atos Wirtanen. Ahvenanmaalta lähtöisin ollut sosialisti, joka toimi aktiivisesti jatkosodan aikana niin kutsutussa rauhanoppositiossa. Hän oli mukana, kun 5.8 1943 tasavallan presidentille jätettiin kolmenkymmenenkolmen kansalaisen allekirjoittama luottamuksellinen kirjelmä. Kuitenkin ulkomaalaisissa lehdissä julkaistiin kirjelmästä selostuksia ja otteitakin. Tietovuodon johdosta kirjelmä päästettiin julkisuuteen kotimaan lehdistössäkin.

Kirjelmä kuului seuraavasti: ”Herra Tasavallan Presidentti. Allekirjoittaneet, eri puolueisiin lukeutuvat kansalaiset haluavat tällä kirjelmällä saattaa tietoonne … kansamme ei ole ollut halukas osallistumaan suurvaltain välien selvittelyyn, vaan on ollut valmis kantamaan raskaita uhreja ainoastaan sellaisten tarkoitusten hyväksi, jotka sen omalta näkökulmalta ovat ehdottoman välttämättömiä ja väistämättömiä. … mutta kuitenkaan ei suuri osa kansaamme ole voinut olla kauan aikaa näkemättä, että maamme asema on luisumassa kohti vaarallista ja maamme tulevaisuudelle kenties kohtalokkaastakin tilannetta … tahdomme tässä yhteydessä esittää mielestämme olevan välttämätöntä, että valtiojohtomme ryhtyy toimenpiteisiin, joiden avulla voisimme päästä erilleen käynnissä olevasta suurvaltasodasta … sellaisia mahdollisuuksia olisi mielestämme viipymättä ruvettava tutkimaan ja tunnustelemaan.

Kolmekymmentä kolme huomattavaa kansalaista

Kolmekymmentäkolme huomattavaa kansalaista olivat adressin laativat: Atos Wirtanen, J.W.Keto, Laurin Zilliacus ja C.O.Frietsch ja sen allekirjoittivat seuraavat: Gunnar Henriksson, Erns von Born, Ernst Estlander, C.O.Frietsch, Ragnar Furuhjelm, U.Hannula, L.A.Heljas, J.L.Jern, Sylvi-Kyllikki Kilpi, Gottfried Lindström, Mauno Pekkala, M.Peltonen, Yrjö Schildt, Ralf Törngren, Y.Welling, K.J.Wenman, Atos Wirtanen, Väinö Voionmaa, John Österholm, Henrik Antell, Gunnar Henriksson, Eirik Hornborg, Frans Keränen, E.Sundquist, Fredrik Valros, Kurt Antell, Arvo Inkilä, Yrjö Kallinen, J.W.Keto, Hugo E. Pipping, Y.Ruutu, Laurin Zilliacus ja Arvi Turkka.

Sotien jälkeen SKP laillistettiin ja kommunistit sekä heitä lähellä olleet sosialistit nousivat maan päälle. Sotien jälkeisenä aikana heistä syntyi suuri kansanliike, joka otti merkittävän osan vallasta eduskunnan ja talouselämän kautta.

Viking Sundin asema Folket-lehdessä ei ollut horjumaton. Paitsi, että hän ei kuulunut SKP:hen, asettui hän Jugoslavian johtajan Josip Broz Titon kannalle. Tito oli työskennellyt kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä Kominternissä jo 1930-luvun alkupuolelta. Neuvostoliiton diktaattori Stalin valitsi hänet Kominternin johtoon Moskovassa. Sieltä Tito lähetettiin Jugoslavian kommunistisen puolueen johtoon vuonna 1937. Kun toisen maailman sodan aikana suuri osa jugoslavialaisista kommunisteista pakeni Moskovaan, antoi Tito heitä ilmi paljastuksillaan. Tämän seurauksena Stalin teloitti Titon kilpailijat, joka takasi Titolle johtajan aseman. Yhdysvaltojen presidentti Truman sanoi “Minulle on kerrottu, että Tito murhasi enemmän kuin 400 000 vastustajaansa Jugoslaviassa ennen kuin hän teki itsestään diktaattorin.” Kommunistisen maailman ja Titon välit rikkoutuivat, kun Tito lipesi Moskovan, Stalinin linjoilta. Tito alkoi korostaa Jugoslavian puolueettomuutta ja tästä johtuen kaikki titolaisia pidettiin kommunismin vihollisina. Heidät piti puhdistaa pois kommunistien riveistä.

Viking Sund oli maininnut myös jotain myönteisestä Lev Trotskista, joka myös vihattiin kommunistien parissa. Osin näistä syistä Sund ei tullut toimeen SKP:n keskuskomitean ja politbyroon kanssa. Keskuskomitean tehtävänä oli edistää vallankumousta ja tehdä Suomesta kommunistinen maa. Keskuskomitean muodostivat vuoden 1918 jälkeen Moskovassa koulutetut kovan linjan stalinistiset kommunistit, joista moni oli lisäksi punaorpo. Keskuskomitea oli hyvin suljettu, pieni sisäpiiri, joka Leninin ajattelun mukaisesti muodosti työväenluokan etujoukon. Tätä etujoukkoa tuli kuuliaisesti seurata, eikä sitä saanut arvostella.

Edellä kerrotut asiat sopivat myös Atos Wirtaseen. Vaikka hän joutui hyvin vaikeisiin ristiriitoihin varsinkin stalinistien kanssa, niin hän kätki ainakin julkisesti kaunansa Stalinia kohtaan. Tämä tulee ilmi Wirtasen radiossa lausumista muistosanoista Stalinin hautajaisten yhteydessä vuonna 1953. Sanoista ei ollut kuultavissa kritiikkiä, päinvastoin Wirtanen ylisti Stalinia. Wirtanen sanoi Suomen kansalla olevan erityistä kiitollisuutta Stalinia kohtaan, joka on aina osoittanut positiivista kiinnostusta maatamme kohtaan. Lisäksi Wirtanen piti Stalinin kuolemaa vakavana menetyksenä rauhaarakastavalle ihmisyydelle. Atos Wirtasen lukemat muistosanat ovat kuunneltavissa Ylen Areenassa.

Atos Wirtanen oli paljon tekemisissä suomenruotsalaisten kulttuuripiirien kanssa. Erityinen merkitys on hänen suhteellaan Muumien luojaan Tove Janssoniin. Tämä piirsi Tsekkoslovakian ystävyysseuran tapahtumaan julisteen, jossa esiintyi ensimmäisen kerran Nuuskamuikkunen. Jansson käytti Nuuskamuikkusen malleina omaa veljeään ja Atos Wirtasta. Wirtaselta Nuuskamuikkunen sai mm. vihreän hatun. Wirtasen ja Janssonin yhteistyö jatkui Ny Tid-lehdessä. Se julkaisi ensimmäisenä Muumi-sarjakuvia vuoden 1947 lokakuusta alkaen. Niiden painaminen kuitenkin lopetettiin, koska lehden lukijat moittivat Muumipappaa mielipiteiltään liian porvarilliseksi.

Myös Jakob joutui välillisesti tekemisiin keskuskomitean kanssa. Folket-lehden toimituspäällikkö Karlsson oli SKP:n jäsen ja valvoi lehteä sekä välitti sinne keskuskomitean toiveet ja määräykset. Jakob haluttiin paitsi työnsä myös taustansa vuoksi lähemmäksi kommunisteja, lähemmäs työväenliikettä, Leniniä, Stalinia, Marxia ja Engelsiä. Keskuskomitean poliittisena taktiikkana oli saada varsinkin älymystöä mukaan liikkeeseen, mutta heitä ei pitänyt päästää lähellekään valtaa.

Elämää kommunistisessa lehdessä

Kommunistien lehtiä tehtiin pääasiassa Helsingin Alppilassa. Osoitteessa Kotkankatu 9 sijaitsi Lehdistötalo. Sitä rakennettiin osin talkoilla. Vuonna 1950 mukana hääri mm. Hertta Kuusinen. Talo on siten juuri valmistunut kun Jakob meni Folketiin. Toimituksen yläpuolella sijaitsi lehtipaino ja alapuolella latomo. Folketin levikki oli noin 3500 kappaletta. Se tehtiin tabloidina ja sen perjantainumero oli 16-sivuinen. Lehden suurimman lukijakunnan muodostivat Pohjanmaan itselliset suomenruotsalaiset talonpojat. He vihasivat kolhooseja, mutta vielä enemmän herroja. Siksi he tilasivat Folketia, koska sekin oli herravaltaa vastaan.

Folketin pienen toimitus- ja latojakunnan muodostivat päätoimittajan, toimituspäällikön ja Jakobin lisäksi Karlssonin tytär Anna, joka opiskelujen ohessa teki taittoa sekä toimitussihteeri Irma. Irma osasi ainoana venäjän kieltä. Siksi hän luki päivisin Pravdaa, eikä tehnyt juuri muuta.
Folketin väeltä vaadittiin osallistumista taisteluun. Eräs sen muodoista oli pieni palkka, rahaa tarvittiin muualla. Toisaalta levikin perusteella lehti ei olisi elänyt. Irman oli vaikea selvitä edes pienestä vuokrastaan ja Viking Sundilla oli jatkuvia rahaongelmia kansanedustajan työstä huolimatta. Jakob ei selvinnyt juuri paremmin.

Rahapulassa Sund opettaa Jakobille mikä on vekseli. Sund ottaa salkustaan pitkän vihertävän lomakkeen, jollaista Jakob ei ole ennen nähnyt: ”Maksakaa kenelle (täytetään) määrää, markkaa (täytetään). Nimi alareunaan, nimi poikittain, nimi takapuolelle. Asettaja, hyväksyjä, siirtäjä, voivat tietyissä tapauksissa olla sama henkilö.” Sund opettaa Jakobille, että vekseliä ei saa sekoittaa reseptiin, vaikka vaikutus saattaa olla sama. Vekselin unohtaminen aiheutti hälytyslähdön julkisen notaarin luo. Vekselin protestoiminen vaikutti ikävästi terveyteen ja maineeseen.
Vaihtelua toimituksen arkeen toivat Neuvostoliiton lähetystöväen vierailut. Heidän mukana tuli aina vodkaa ja mahorkkaa. Vierailla oli rinnassaan merkit. Niissä olivat sekä Lenin että Stalin. Vanhemmissa, jo poistetuissa merkeissä oli näiden lisäksi saksalaiset Marx ja Engels. Vieraat myös opastivat lehdentekijöitä: ”Koska porvarit ja taantumukselliset sosialidemokraatit olivat tiiviissä yhteistyössä, edistyksellä oli yksi ainoa varustus, Suomen Kommunistinen Puolue ja sen viisas johto.” ”Porvarit valmistelevat välillisesti sotaa. Porvarit elävät sodasta. Korean sota on auttanut Suomen teollisuutta.”

Jakob tapaa vierailujen yhteydessä Neuvostoliiton lähetystön informaatiovirkailijan Anton Rudnevin. Jakob meni Folketiin, koska se vastusti pääomia, kapinoi rahan valtaa vastaan. Jakobista raha hallitsi maailmaa; sitä vastaan oli taisteltava. Samalla Folket uhkasi porvaristoa, aiheutti sille vaaran. Jakobista vastustettavia asioita olivat Slotten nukuttavat sävelet, äidinkielen laulu, virsien määkiminen: kaikki muuttumaton ja kaavoittunut. Jakob Anders halusi uhata ruotsinkielisten yksityistä pääomaa ja kaikkia sitä edustavia yhteiskunnallisia instituutioita: Hufvudstadsbladetia, Svenska Folktingetia, Arbetets Vänneria, Samfundet Folkhälsania, Svenska Kulturfonden i Finlandia, Åbo Akademia, Porvoon hiippakuntaa, Töölön daameja, professoreita ja ylioppilaita.

Syytöksiä Yhtyneet Metallia kohtaan

Omalta osaltaan Jakob alkoi uhata yritystä, josta hän itse omisti osan, Yhtynyt Metallia. Jakobin luo oli tullut Yhtynyt Metallissa työskennellyt insinööri Rolf Karlsson. Tämä oli henkisesti epävakaassa tilassa. Karlsson koki sodanvastustamisen oman tunnon asiaksi, toisaalta jokin merkitys saattoi olla sillä, että Karlssonin vaimo oli ollut Yhtynyt Metallin toimitusjohtaja Gabriel Berggrenin rakastajatar. Mutta nyt Karlssonilla olisi tietoa Yhtynyt Metallin perustamasta tytäryhtiöiden kansainvälisestä ketjusta. Sen omisti sveitsiläinen holding-yhtiö.

Koska suomalaista aseteollisuutta ja asetekniikkaa valvottiin rauhansopimuksen perusteella hyvin tarkkaan, vei Yhtynyt Metalli “koneenosia” Ranskaan ja Israeliin. Näihin maihin perustetuissa tehtaissa osista koottiin aseita. Laskutus tapahtui Sveitsin kautta. Insinööri Karlssonin mukaan maksetuissa ja saaduissa hinnoissa oli erotusta. Se tasattiin pienen porukan kesken henkilökohtaisille tileille.

Aluksi Jakob ei halua ostaa tarjottuja asiakirjoja. Jakob Anders on kuitenkin jo merkitty mies Neuvostoliiton suurlähetystössä. Ensinnäkin Jakob on journalisti, lisäksi hän tuntee Yhtynyt Metallin asioita ja kolmanneksi hän on kääntynyt sosialistiksi. Jakob saa kutsun lähetystön informaatio-osaston virkailijan Anton Rudnevin kotiin illalliselle. Jakob on saanut 20-vuotiaana oman kotiryssän.

Kommunistien epäsuosiossa ollut Viking Sund kiinnosti Rudnevia. Sundin ulkomaan matkat olivat epäilyttäviä; Sundilla saattoi olla yhteyksiä länsimaisiin tiedustelupalveluihin. Sundin epäillään keskustelleen Länsi-Saksan Willy Brandtin ja Itävällan Bruno Kreiskyn kanssa. Nämä kaksi olivat länsimaiden johtavia sosiaalidemokraatteja. Edelleen Rudnev halusi tietoja teollisuudesta, ennen kaikkea Yhtynyt Metallista. Jakob oli joutunut äkkiä keskelle vakoilukertomusta: Rudnev tarjosi outoja ruokia ja juomia. Jakobista tuntui, että hänet huumattiin. Hän koki ruumiistaan irtautumisen, katsoi itseään ja muita ulkopuolelta. Lopuksi tahdoton Jakob ottaa vastaan kirjekuoren. Se sisältää 500 ruotsin kruunua. Jakob on nyt lahjottu.

Jakobin mieli muuttui ja hän halusi tehdä paljastusjutun Yhtynyt Metallin asekaupoista. Insinööri Karlsson ei enää myynyt Jakobille asiakirjoja, ne oli jo ostettu. Ostajaksi hän epäilee Yhtynyt Metallia. Jakob soittaa sedälleen Gabriel Berggrenille ja kertoo kirjoittavansa jutun joka tapauksessa. Sekä Berggren että Yhtynyt Metallin suuruuden luoja Vuorineuvos yrittävät suostutella Jakobia luopumaan jutusta. Vuorineuvos tarjoaa Jakobille rahaa. Se houkutteli, sillä Viking Sundin mukaan raha ei haissut. Jakob olisi voinut maksaa Sundin vekselit, ostaa auton ja matkustaa Italiaan, olla vapaa. Jakob tunsi kuitenkin jutun vapauttavan hänet.

Jakob kertoo jutussaan Yhtynyt Metallin toimitusten Neuvostoliittoon antaneen Suomessa tuhansille työtä. Jakobista tämä liittyy rauhankonjunktuureihin. Sen sijaan aseiden myyminen länteen liittyy sotakonjunktuureihin. Tämä paljastaa teollisuuspiirien moraalittomuuden. Lisäksi Jakob vaatii jutussaan, että Yhtynyt Metallin johtajat on erotettava ja asetettava syytteeseen. Tullin mukanaolo vientiasiakirjojen väärentämisessä selvitettävä ja merkittävä osa teollisuudesta on sosialisoitava. Jakobin mielestä ”harvoin on maassamme porvareiden todellisia kasvoja paljastettu avoimemmin ja alastomammin”.

Toimituksessa juttu kiitellään, mutta Jakob kutsutaan ”yläkertaan”. Se oli Lehdistötaloon myöhemmin rakennettu osa, jossa majaa pitivät kommunistiset järjestöt. Sinne ei menty kuinka vaan. Ilman kutsua kerrokseen ei ollut asiaa; kävijät, vastaanottajat ja ajat kirjattiin tarkoin ylös. Jakob tapaa toveri Törnin. Törn on ollut todellisuudessa pääsihteeri Ville Pessi. Hän eli rauhallisesti ja näytti ikäistään nuoremmalta. Pessin kautta kulki Neuvostoliitosta tullut salainen rahoitus. Toveri Törn tuijottaa koko ajan puhelinta. Hän tiesi, että seinillä on korvat. Jakobin juttua ei julkaista: ”Mutta tässä maailmassa, jossa elämme, on liikkeellä monenlaisia voimia. Monia eri voimia.” Jakobin mielestä asia kuuluu päätoimittajalle. Törn vastaa: ”Me emme voi sallia, että vain yksi ääni ilmaisee joukon käsityksen.” Päätoimittaja Sundilla on individualistisia poikkeamia. Sana poikkeama liittyy stalinismiin. Kaikki mikä poikkesi Stalinin linjasta, oli poikkeama, eli tuomittava. Teoreettisen osaamisen Törn kiteyttää seuraavasti: ”Todellisuutta on kuitenkin tarkasteltava dialektisesti. Korkeampi aste ei olisi mahdollinen ilman välivaiheita.” Kun kinastelu jatkuu, toteaa Törn: ”Proletaarisen internationalismin vuoksi meidän on täällä pienessä Suomessa jätettävä eräät ratkaisut neuvostoystävillemme. Se on välttämätöntä.” ”Toisaalta keskuskomitea, toisaalta politbyroo ilmentävät puolueen tahtoa. Puolueen sana on Puolueessa laki.”

Törn tiesi, että paperit insinööri Karlssonilta oli ostanut lähetystön Rudnev ja että aseita ja osaamista vietiin myös sosialistiseen leiriin. Jakobille nämä jätettiin kertomatta. Hyvitykseksi jutusta myös Törn tarjosi Jakobille rahaa: ”Se maksu ei tule Folketin kassan kautta. Se on kaiken lisäksi verovapaata.”

Tapaamisen jälkeen Jakob etsii toimituksesta juttunsa korrehtuuria, kaikki kappaleet ovat hävinneet, todisteet on tuhottu.

Kommunistina elämisen ankeus

Vaikka Jakobille oli kehittynyt vastenmielisyys porvaristoa ja rahaa kohtaan, ei hän tuntenut kommunismin ydintä. Saadakseen siitä selvän ja lähentääkseen itseään työväenliikkeen vallankumoukselliseen osaan, käy hän syvällisiä keskusteluja päätoimittaja Sundin ja toimituspäällikkö Karlssonin kanssa. Lisäksi Jakob tutustuu syvällisemmin Annaan, jolta kuuluu lisää tietoa suomalaisista kommunisteista.

SKP:ssä näkyi jo varhain kaksi linjaa. Toinen alistui täysin Moskovalle, toinen koki tärkeämmäksi paikalliset olot. Näistä linjoista muodostuivat myöhemmin enemmistö ja vähemmistö: saarislaiset ja taistolaiset ja kansainvälisesti Neuvostoliitto sekä sen satelliittivaltiot ja eurokommunismi. Näiden kahden linjan välinen taistelu huipentui, kun vuonna 1966 SKP:stä syrjäytettiin Moskovalle uskollinen Aimo Aaltonen. Hän oli puolueen puheenjohtaja, samaan aikaan kun Jakob oli Folketissa. Vallan ottivat saarislaiset. Puheenjohtajaksi nousi Aarne Saarinen. Osapuolijako säilyi aina siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto romahti ja sen mukana SKP.

Karlsson edustaa Puolueelle uskollista linjaa ja uskoi Moskovan erehtymättömyyteen: ”Neuvostoliittolaisilla veljillämme on minua paremmat mahdollisuudet arvioida, mikä kaikki tässä kaikessa on totta.” Karlssonin mielestä porvarista, eli Jakobista ei voinut koskaan tulla kommunistia. Itse hän oli lähtöisin ahtaista olosuhteista, liittynyt laittomaan puolueeseen, vangittu kolmesti, lähetetty sodassa kurikomppaniassa eturintamalle. Karlssonin isä oli ollut muutaman kerran valtiopäivillä. Paikka olisi saattanut periytyä Karlssonille, mutta hän oli rauhoitellut jatkosodan jälkeen kiivailijoita, jotka halusivat asein ottaa vallan Suomessa. Karlsson varoitti, että Neuvostoliitto ei tukisi uudessa sisällissodassa punaisia. Joku vuoti jutun, ja se kirjattiin Karlssonin henkilömappiin. Jokaisesta puolueen jäsenestä oli oma kansio. Karlsson oli kokenut kaiken sen kurjuuden mitä politiikka toi tullessaan. Siksi hän halusi pitää tyttärensä sen ulkopuolella ja opiskelevan. Kuitenkin Karlssonin työ ja toimeentulo on puolueesta kiinni: ”Hänellä (Törnillä) on ideologinen koulutus ja tietoja joita minulla ei ole. Ja toveri Törn ja politbyroo päättävät mikä on oikeudenmukaista.”

Sundin ja Jakobin tapaaminen oli Mestarin ja Opetuslapsen välinen. Jakobista tuokio oli ikuinen tai kohta katoava. Sund perustelee Jakobin jutun hylkäämistä kapitalismin ja kommunismin törmäyksellä. Jakobin on vaikea ymmärtää, miten hänen juttunsa voisi olla Neuvostoliiton etujen vastainen. Sund yllättää Jakobin ottamalla jutun korrehtuurin esiin. Sund oli valehdellut heittäneensä sen menemään. Karlsson oli kysynyt korrehtuuria toistamiseen, mutta Sund pysyi valheessaan. Sundin näkemys perustui reaalipolitiikkaan, siksi hän luennoi Jakobille: ”Puolueelle on tärkeää, että Neuvostoliiton kunnia säilyy tahrattomana, ja Neuvostoliitto on teollisuutemme tuotantokyvyn takuumies. Sen takia täällä ei tehdä mitään, mikä voisi vahingoittaa meikäläisten suuryhtiöiden ja Neuvostoliiton suhteita.” Sund jatkoi: ” … kaikkein kommunistien edut väistyvät Neuvostoliiton kansallisten etujen tieltä. Ne ovat venäläisiä päämääriä, jotka on naamioitu kommunistisiksi päämääriksi.” Omaa sosialismiaan Sund perusteli ennennäkemättömällä historiallisella tilanteella, jossa ei enää olisi terroria, pelkoa eikä epäluottamusta. Sund huomasi julkisivun säröilevän. Hänen ystäväänsä Oksasta savustettiin suomenkielisen puoluelehden päätoimittajan työstä pois. Todisteiden keräämisen yhteydessä pelon ilmapiiri levisi kaikkialle. Puolue toimi kuin salaliitto, kuin maan alla. Neuvostolähetystö osallistui politbyroon kokouksiin tai täältä lähetettiin ihmisiä Moskovaan saamaan ohjeita. Oli vain yksi mielipide, yksi linja, yksi usko, yksi Messias. Sundin mukaan ”Kommunistit pelkäävät parempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, koska sellainen vaarantaa heidän mahdollisuutensa pelata tyytymättömyyden ja yhteiskunnallisen kateuden turvin.” Sundista ääriryhmien vaara väheni vuosi vuodelta, ihmiset ryhmittyivät keskustaan, keskiluokkaan. ”Jos sosialidemokraatit tajuaisivat sen, heistä voisi tulla suuri puolue, mutta nykyisin heidän typeryytensä on suunnilleen samaa luokkaa kuin venäläisten kyvyttömyys tajuta ketä me olemme.”

Sund erotettiin päätoimittajan virasta. Samoin tehtiin hänen ystävälleen Oksaselle. Oksanen oli reaalielämässä Vapaa Sana-lehden päätoimittaja Raoul Palmgren. Hän esitelmöi mm. Kalevalasta marxilaisuuden valossa. Sund kääntyi erottamisen jälkeen Yhtynyt Metallin Gabriel Berggrenin puoleen saadakseen rahoitusta uudelle lehdelleen. Berggren kieltäytyi. Ehkä muistopuhe Stalinille oli Wirtasen virheiden tunnustaminen, tsistka
Jakob kuulee Annalta tämän kihlatun kohtalosta. Hän oli ollut lähellä valtaa, lähellä politbyroota ja toveri Törniä. Hänestä piti tulla kommunistiseen liikkeeseen nouseva tähti. Nuori mies oli alkanut laskea kaikkien niiden toverien määrää, jotka olivat vain yht´äkkiä kadonneet, eikä heistä kukaan puhunut mitään. Hän alkoi kysellä ja katosi samaan mustaan aukkoon kuin muut. Myös Karlssonin kimppuun käytiin. Poliittiset vastustajat olivat jatkuvasti edellä, joku vuoti kommunistien aikeista. Vuotaja paljastui vasta kymmenien vuosien kuluttua. Hän oli ”yläkerrassa”. Vaikka Annan isää yritettiin tuhota ja miesystävä oli jo tuhottu, tarjosi toveri Törn Annalle kolmen vuoden stipendiä Moskovaan puoluekouluun. Anna joutuu henkisesti ahtaalle ja yrittää omaa ratkaisuaan.

Jakobilla on pitävät siteet porvarilliseen elämään

Kommunistit lähettävät Jakobin porvarillisiin tapahtumiin, koska eivät viitsi itse niissä käydä. Jakob osallistui Helsingin yliopiston tiloissa pidettyyn tilaisuuteen, jossa puhui ruotsalainen Harry Johansson. Vaikka tuoliriveillä yhdestä viiteen istuva establishment hyväksyi Johanssonin perusfilosofian, niin tämän Neuvostoliiton atomipommin vilkuttelua yliopiston puhujakorokkeella pidettiin säädyttömänä. Länsimainen kulttuuri kyllä. Ranskalainen konjakki kyllä. Mutta oli aiheetonta ärsyttää Imatran ja Joensuun tuolla puolen nukkuvaa karhua. ”Oli asia erikseen äänestää ruotsalaista puoluetta, joka edusti kielikuntaa ja heimoa. Mutta suomenruotsalaiset johtajat olivat kiitettävän varovaisia kuuluttaessaan poliittisia oppeja, jotka saattaisivat olla ristiriidassa taloudellisten etujen kanssa.”

Nuoremmat suomenruotsalaiset eivät olleet yhtä suvaitsevia. Jakobia inhottiin osakunnassa ja hänet erotettiin Nylands Nationista.
Jakobin rakastajattarista kaksi oli porvareita ja yksi kommunisti, Anna. Jakob kävi jatkuvaa kissanhännän vetoa kihlattunsa Sigridin ja tämän suvun välillä. Rikkaan hedelmäsuola Samarinin maahantuojasuvun tyttären Elisabetin kanssa Jakob liikkui erotiikan etäisillä rajoilla, joka oli syy siihen että Elisabet nai kommunistin kanssa.

Romaanin lopussa Jakob puhkeaa itkuun. Hän tuntee menettäneensä taistelussa jonkin vapaudeksi nimittämänsä asian puolesta oman vapautensa, itsensä.

Kylmän sodan jännitys alkoi purkaantua Stalinin kuoleman jälkeen. Neuvostoliiton valtapiirissä puhkesi muutoshaluja. Vuonna 1956 pidetyssä Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen 20. edustajakokouksessa Nikita Hrushtshev esitti rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteen. Ajatus sodan välttämättömyydestä kapitalismin ja kommunismin välillä hylättiin. Toinen esitys koski myös SKP:tä; länsimaissa voitaisiin siirtyä sosialismiin myös rauhanomaisesti, ilman väkivaltaa.

Aikaisemmin ilmestyneet: Nyt sinun täytyy ja Angelan sota. Seuraavana ilmestyy Angela ja rakkaus.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/24/raha-ja-talous-andersin-suvussa-ja-yhtynyt-metallissa-osa-3/feed/ 0 Eläköön radio! http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/24/elakoon-radio/ http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/24/elakoon-radio/#comments Mon, 24 Jan 2011 09:55:57 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=1106

Vanhemmat sukupolvet ja Vanha Vihainen Mies muistavat ajan ennen televisiota. Silloin olohuoneen kunniapaikka oli varattu jalopuuviilutetulle isolle puulaatikolle, radiolle. Radion avaamisessa noudatettiin tarkkaa aikataulua. Ääntä radiosta ei tullut, ennen kuin se oli kunnolla lämmennyt. Odotusaikana niin lapset kuin vanhemmat katsoivat laatikkoa kuin nykyistä taulutelkkaria.

Silloisessa maailmassa harva oli käynyt ulkomailla ja vielä harvempi ollut lentokoneessa. Varsinkin lasten uteliaisuutta ulkomaailmaa kohtaan kiihotti radion valaistu, lasinen säätöasteikko. Siinä luki kymmenien outojen paikkojen nimiä. Niitä sitten kartasta etsittiin ja mietittiin millaista siellä on. Mielikuvitus täydensi puuttuvat tiedot. Nuoremmat kuuntelivat radiota myöhään iltaisin korva kiinni kovaäänisessä, jotta jo nukkumassa olleet vanhemmat eivät heräisi. Suhinan ja krahinan seasta erottui miellyttävä äänistä, slaavilaista puhetta. Kommunistisen maailman radioasemat oli suunnattu lähialueille, myös kapitalistiseen Suomeen. Kekkoslaisten, joita me kaikki olimme, mielestä Suomi ei ollut lähelläkään markkinataloutta, mutta Neuvostoliiton ja kommunistien mielestä olimme, se riitti silloin.

Radion kohtaloksi tuli televisio, joka syrjäytti sen konkreettisesti olohuoneesta. Suurena rohjona radiot kannettiin ties minne: mökeille, työpaikoille, vielä köyhemmille sukulaisille ja ikään kuin turvaamaan jo saavutettua; kellariin tai ullakolle. Siitä alkoi radion kutistuminen. Kooltaan se kuihtui ja kuihtui, mutta ei koskaan päässyt takaisin kunniapaikalle. Koon lisäksi radio koki inflaation myös ihmisten mielissä. Jos radio pääsi ääneen, niin sille sallittiin ddr:läisen puiston ruostuneen kovaäänisen asema. Se kuului, mutta sitä ei kuunneltu.
Mutta nyt radio on palannut takaisin keskipisteeseen. Tämän ihmeen toteuttaa Applen IPad, johon voi ostaa 0,79 euron hintaisen radion. Sen nimi on TuneIn Radio ja sillä voi kuunnella yli 40 000 radioasemaa ympäri maailmaa. Kuuntelemisen lisäksi TuneIn Radio äänittää.

Vanhalta vihaiselta mieheltä meni heti ensitutustumiseen monta tuntia. Siinä ajassa VVM ehti käymään Virossa, Saksassa, Merseysidessa, San Franciscossa, Milanossa, Tunisiassa, Algeriassa, Japanissa, Etelä-Afrikassa, Ghanan Accrassa, Kiinassa ja ties missä. Radioasemia voi hakea kartan avulla. Jos sormi osuu vaikka meille läheiseen Tallinnaan, niin radio löytää 12 kanavaa. Lontoosta kanavia löytyy reilusti yli sata kappaletta. Lisäksi radio lajittelee kanavat tyylilajin mukaan.

VVM:n suosikeiksi nousivat välittömästi rekkakuskeille suunnatut lähetykset. Erityisen houkutteleva on baijerilainen Radio Truckerladen. Tämän aseman logossa makaa alaston nainen ratin päällä. Kanadalaisen Truck Stop Quebecin musiikki on sitä itseään. America´s Truckin´ Network tarjosi makupaloja irvailemalla Sarah Palinin teacup folkista.

Muista genreistä loistavaa kuultavaa ovat paikalliseen musiikkiin keskittyneet kanavat. Miltä kuulostaisi nauttia pekingiläisistä rakkauslauluista tai Route 66 – aseman kevyistä rytmeistä. Erityisesti VVM ilahtui jalkapallokanavista, varsinkin FCUMRADIO´sta. Sen ydinalue on Liverpool ja Manchester.

Näin sitä on edetty Metsäradiosta maailman radioon.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2011/01/24/elakoon-radio/feed/ 0 Kokoomus ei halua asiakeskeisiä vaaleja http://www.arkadianmaki.fi/2010/11/10/kokoomus-ei-halua-asiakeskeisia-vaaleja/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/11/10/kokoomus-ei-halua-asiakeskeisia-vaaleja/#comments Wed, 10 Nov 2010 13:52:16 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1063

Arkadianmäki aloittaa juttusarjan käsitellen puolueiden vaalikampanjoita ja vaaliohjelmia. Ensimmäisen juttu käsittelee Jyrki Kataisen näkemystä kokoomuksen paikasta poliittisella kentällä.

Jyrki Katainen ohjaa puolueensa pois asialinjalta, kun panoksena on normaalia täkkiä mukavampi torkkupeite itselle ja puolueen muille eduskuntavaaliehdokkaille. Aikaisemmin Arkadianmäki arvioi kokoomuksen vieneen terän vasemmiston ja sosiaalidemokraattien profilitumiselta työväenpuolueena. Jyrki Katainen avaa kokoomuksen olemusta ja kampanjaa 8.11 Iisalmen Sanomissa julkaistussa kolumnissa.

Katainen määrittelee kokoomuksen humanistiseksi puolueeksi. Katainen kritisoi eurojen laskemista sen sijaan, että puhuttaisiin arvoista. Valtiovarainministeri unohtaa budjetoinnin olevan se työkalu, mitä käyttämällä raha hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin ohjataan. Yksilöimättä aiheita kokoomuksen puoluejohtaja syyttää viime kuukausien “arvokeskustelua” epäsuomalaiseksi, tuomioita jakelevaksi ja moralisoivaksi. Ministerin mukaan “tällainen Suomi kutistuu, käpertyy ja henkisesti köyhtyy ja ahdistuu.”

Miten edellinen pitäisi ymmärtää? Ensimmäisenä mieleen tulee julkinen keskustelu vaikeista ja mielipiteitä jakavista aiheista. Arkadianmäen mielestä ilma ei puhdistu jos ihmisiä askarruttavista asioista ei keskustella ruohonjuuritasolla. Seurauksena keskittymällä arvoihin selkeiden poliittisten linjausten ja päätösten sijaan on äänestäjän ahdistuminen, konkreettisen hallitustyön ja politiikan seuraamisen vaikeutuminen ja demokratian heikentyminen. Profiloituminen arvopuolueeksi ja puolueohjelmien jääminen taustalle voi auttaa vaaleissa, kun talous on kuralla, veroja on korotettava tai leikkauksia on pakko tehdä.

Katainen määrittelee arvovaalit kokoomuksen unelmaksi. “Meidän yhtenä tehtävänämme on tuoda synkkyyteen valoa, tulevaisuuden uskoa ja toivoa.” Tähän on vastattava, että kuulisimme vaalien alla mieluusti esimerkiksi kannasta eläkeiän muodostumiseen tulevaisuudessa ja suunnitelmista nuorisotyöttömyyden ratkaisemiseksi. Kokoomuksen avaus kertoo puolueen olevan valoa ja toivoa pimeydessä, mutta ratkaisuja ei esitetä. Samalla Katainen profiloi muut puolueet etupuolueiksi arvopuolueen -tittelin sijaan.

Kolumnissa Katainen muistuttaa vastakkainasettelun olevan väärää retoriikkaa yhteiskunnallisia ongelmia lähestyttäessä ja työväen aseman parantamisen olevan oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa lisäävä työkalu. Kokoomus yhdistää aiemmissa vaaleissa käyttämänsä retoriikan arvoihin, humanismiin ja rinnastaa työväen maan laajaan keskiluokkaan: “Kokoomus on siis tavallisen suomalaisen ihmisen puolue.”

Jyrki Kataisen kolumnista poimittuja arvoja

- Usko ihmiseen
- Yksilön vastuu ja yksilön vapaus
- Kokoomus hyväksyy ihmisten erilaiset eettiset ja moraaliset valinnat
- Ihmisen arvokkuuden korostaminen
- Yksilöiden eettiset valinnat ovat politiikan ulkopuolella

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/11/10/kokoomus-ei-halua-asiakeskeisia-vaaleja/feed/ 0 Viallinen N8 ja Nokian kivijalkakauppa http://www.arkadianmaki.fi/2010/11/10/viallinen-n8-ja-nokian-kivijalkakauppa/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/11/10/viallinen-n8-ja-nokian-kivijalkakauppa/#comments Wed, 10 Nov 2010 13:51:29 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1052


Nokian brändikauppa sijaitsee Aleksanterinkadulla Helsingissä. Kaupassa valmistaja myy tuotteitaan useita jälleenmyyjiä korkeammilla hinnoilla. Kolme ja puoli viikkoa sitten vertailimme Nokian N8-puhelimen hintoja eri kaupoissa Nokian brändikaupan tulevan asiakkaan kanssa. Kotimaan toivon ainoan kivijalkakaupan tuleva asiakas oletti asiakaspalvelun, ammattitaidon ja asiakaslähtöisyyden olevan erinomaista ja hyväksyi siksi valitsemansa tuotteen selvästi kalliimman hinnan.

18.10.2010 asiakas kävi Aleksanterinkadulla ostamassa N8-mallin ja kauppaa tehtäessä asiakas oli tiedustellut myyjältä puhelimen hyvistä ja huonoista puolista sekä mahdollisista vioista. Asiantunteva ja avoin asiakaspalvelija oli käynyt puhelimen ominaisuudet läpi ja kertonut asiakkaalle todennäköisestä viasta: Väritykseltään hopeinen N8 voi lakata käynnistymästä.


5.11.2010 puhelin ei enää käynnistynyt

Asiakas ei ollut vihainen tai edes pettynyt, kun puhelin meni rikki. Tätä tilannetta varten hän oli valinnut myyjäksi muiden välikäsien sijaan Nokian. Asiakas palasi liikkeeseen 09.11.2010 ja kohtasi hänelle puhelimen myyneen asiakaspalvelijan. Valitettavasti kyseinen asiakaspalvelija oli kiireinen ja asiointi tapahtui palvelutiskillä, joten ostoa edeltänyt keskustelu ei todennäköisesti vaikuttanut tilanteeseen.

Puhelimen kaksi päivää vaille kolme viikkoa sitten hankkinut asiakas tiedusteli mahdollisuutta viallisen laitteen vaihtamisesta uuteen. Maalaisjärjellä oletus laitteen vaihtamisesta uuteen kuulostaa järkevältä. Olihan laitteen myynyt taho spekuloinut myöhemmin toteutuneen vian ennen puhelimen myymistä asiakkaalle. Vaatimus ei toteutunut ja asiakkaan tyytymättömyys hoidettiin antamalle hänelle postiosoite reklamaatiota varten.



Tästä huolimatta N8 on erinomainen puhelin. Ainoa mieleen tuleva miinus on näppäimistön puute jos käyttötarkoitus vaatii esimerkiksi useiden sähköpostien kirjoittamista. N8 on hyvä pelinavaus kilpailla älypuhelinmarkkinoiden teknisestä kuninkuudesta. Valitettavasti palveluiden ja sisällön tavoittaminen merkitsee enemmän kuin parhaat tekniset ominaisuudet.

Tapahtumaketju herätti kysymyksiä: Pitääkö asiakkaan olettaa, että hopeinen N8 on huonompi puhelin kuin esimerkiksi sininen? Miksi hopeisia N8-malleja myydään jos vika on tiedossa? Eikö vika ole riittävän yleinen vai onko se tullut esiin hiljattain? Tietysti puhelimissa on vikoja, mutta puhelimen käynnistämisen estävä vika ei ole pienimmästä päästä. Tiedetäänkö Nokialla viasta riittävän korkealla tasolla ja osaako kukaan arvioida kuinka monta puhelinta “ominaisuudella” on varustettu?

Tieto tuotteiden vastaanotosta tavallisten kuluttajien keskuudessa ja tieto vioista on Nokialle elintärkeää tietoa.


Kirjalliset reklamaatiot
Nokia matkapuhelinten takuuasiat

Nokia Care
0303 8286, Avoinna arkisin 9 am – 5 pm, puhelun hinta lankapuhelimesta soitettaessa 0,0821 EUR/puhelu + 0,032 EUR/min. Matkapuhelimesta soitettaessa 0,19 EUR/min.
(09) 886 25099

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/11/10/viallinen-n8-ja-nokian-kivijalkakauppa/feed/ 0 Ensimmäiset (osittain) sosiaalisen nettiaikakauden vaalit http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/ensimmaiset-osittain-sosiaalisen-nettiaikakauden-vaalit/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/ensimmaiset-osittain-sosiaalisen-nettiaikakauden-vaalit/#comments Wed, 27 Oct 2010 16:01:36 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1041

Arkadianmäelle istumaan pyrkivät alkavat pikkuhiljaa näkyä netissä: “Jotain tarttis tehdä ja näkyä”. Heidän puolestaan on helppo sanoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Osa edellisen kierroksen häviäjistä ja voittajista on jäänyt viestimään verkkoon myös vaalien välisenä aikana. Heillä on selvä etu vasta nyt ääntään netissä korottaviin ehdokkaisiin. Harvassa ovat kansanedustajaehdokkaat, jotka eivät ole olleet aikaisemmin ehdolla, mutta ovat kirjoittaneet lehtien keskustelupalstoilla parin vuoden ajan aktiivisesti osallistuen yhteiskunnalliseen keskusteluun esimerkiksi Markku Huuskon päätoimittaman Uusi Suomi -verkkolehden blogipalvelussa.

Toisille kommunikointi ja viestiminen verkossa on yhtä luonnollista kuin hengittäminen, mutta toisille se on epämiellyttävää ja väkinäistä. Vaalien alla siellä pitää kuitenkin olla, kun on kyse maagisesta sosiaalisesta mediasta. Mikä se sellainen sosiaalinen media on? Se on jotain minkä hyödyntäminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja osallistumista. Palataan US:n verkkoyhteisöön. Aktiiviset kirjoittajat ovat luoneet yhteisön ja omat pelisääntönsä: Toinen käy lukemassa ja kommentoimassa Seuraavan tekstiä ja Seuraava palaa Toisen tekstin ääreen ja osallistuu keskusteluun. Kirjoittajat oppivat tuottamaan keskustelua herättävää tekstiä kokemuksen kautta, kun verkkoyhteisöillä on oma luonne.

Medioiden on helppo nostaa ylös kohauttavia aiheita uutisille “sosiaalisista medioista”. Yhtenä esimerkkinä toimii taas kerran Uusi Suomi. US:n tarjoama palvelu on vaikuttanut ehdokkaiden aktiivisuuteen antamalle heille ja kaikille muille mahdollisuuden kirjoittaa lehden sateenvarjon alla tasavertaisina yksilöinä. Huuskon toimitus nostaa kenen tahansa kirjoittamia juttuja lehden etusivulle tai muiden juttujen yhteyteen. Omalla tavallaan US on aiheuttanut muiden medioiden ja palveluntarjoajien terhakoitumisen. Yksi esimerkki on HS:n keskustelut. Sosiaalista yhteisöä on helpompi rakentaa, kun jäsenet voivat rekisteröidä nimimerkkinsä. Muutos tuntuu pieneltä, mutta pitkällä aikavälillä se mahdollistaa yhteisön tehokkaan rakentumisen.

Lyhyt vertailu puolueista ja kansanedustajista, siinä suosituimmassa sosiaalisessa mediassa Facebookissa, kertoo puolueiden yrityksestä, mutta työ ei ole ollut riittävän pitkäjänteistä. Puolueisiin verrattuna kansanedustaja Jyrki Kasvi on toteuttanut kampanjansa vahvasti netissä ehdokkaana ollessaan. Kasvilla on ystäviä Facebookissa 2033. Kasvi tiedottaa työskentelystään avoimesti, kritisoi ja linkittää kansanedustajan työhön liittyvistä sekä yhteiskunnallisista asioista. Ihmiset myös keskustelevat asioista Kasvin profiilissa. Tämä toteutuu harvoin puolueiden sivuilla. Miten puolueet ovat onnistuneet ihmisten keräämisessä uutis- ja tiedotusvirtansa äärelle?

Alla puolueiden “kannatus” Facebookissa

Vihreät: 2 950 kannattajaa.
Perussuomalaiset: 2 712 kannattajaa.
SDP: 2 384 kannattajaa.
Kokoomus: 2 155 kannattajaa.
Vasemmistoliitto: 1 859 kannattajaa.
Keskusta: 1 492 kannattajaa.

Googlen tarjoama insights -palvelu kertoo kuinka usein milläkin haulla tietoa etsitään. Tällä hetkellä Timo Soini on johdossa, jopa pääministeri Mari Kiviniemen edellä. Jutta Urpilainen oli haussa mukana, mutta ei ylittänyt Googlen asettamaa rajaa statistiikan julkaisemiselle.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/ensimmaiset-osittain-sosiaalisen-nettiaikakauden-vaalit/feed/ 0 Täysin robottien avulla suoritettu leikkaus http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/taysin-robottien-avulla-suoritettu-leikkaus/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/taysin-robottien-avulla-suoritettu-leikkaus/#comments Wed, 27 Oct 2010 12:22:55 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1019 Ensimmäinen kokonaan robottien avulla toteutettu leikkaus tehtiin hiljattain McGill University Health Centerissä (MUHC) Montrealin Aluesairaalassa. Eturauhasleikkauksessa anestesialääkärinä toimi McSleepy, eli vuodesta 2008 lähtien anestesialääkärin työtä tehnyt robotti. Toinen roboteista on jo kuuluisampi ja sadoissa sairaaloissa käytettävä DaVinci. Leikkauksessa lääkärit ohjasivat robotteja, mutta eivät itse olleet kosketuksissa potilaaseen leikkauksen aikana. Robottien käyttö leikkauksissa ei ole uusi asia, mutta kehitys on tapahtunut viime vuosina nopeasti. Artikkeli on jatkoa 15.9.10 Arkadianmäessä julkaistulle jutulle.

Mieleen tulee väkisin tieteiselokuvien robotit korjaamassa ihmisen lihaa. Robottikädet liikkuvat nopeasti, varmasti ja leikkaus on ohi muutamassa minuutissa. Tieteiselokuvan tarjoaman tilanteen tavoittamiseen menee todennäköisesti vuosikymmeniä. Kehitys ei pysähdy ja tie vaikuttaa vievän tieteiselokuvien maalaamaan maailmaan. Autonomisesti toimivat robotit ovat vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta mahdollisuus on kuitenkin olemassa.

Asiantuntijat MUHC:ssa uskovat robottien käytön leikkauksissa tuottavan tarkimman ja moderneimman hoidon potilaille. MUHC:n tutkijat uskovat onnistuneen operaation johtavan suurempaan määrään potilaita robottikäsien alle ja yhä useamman erilaisen leikkausoperaation toteutuvan lähitulevaisuudessa.

Neurotieteen tutkija tohtori TM Hemmerling McGillin yliopiston anestesian osastolta arvioi kahden robotin yhteistyön toimineen hienosti, koska lääketieteessä robotit voivat tuottaa korkeampaa turvallisuutta ja tarkkuutta terveydenhuoltoon.

“DaVinci sallii meidän työskennellä työasemalta käyttäen leikkausinstrumentteja sormiemme hienostuneilla liikkeillä. Tämä mahdollistaa tarkkuuden, mitä ihmiset eivät yksin pysty saavuttamaan”, arvioi MUHC:n urologian johtaja tohtori A. Aprikian. Leikkauksessa Aprikianin ryhmä operoi robottikäsiä tähän tarkoitukseen rakennetulta työasemalta. Kontrolli leikkauksessa tapahtui laadukkaan 3D HD-videon avulla.

Eturauhasleikkauksessa haasteelliseksi muodostui anestesian toteuttaminen robotin avulla, koska potilaan tuli olla erityisessä asennossa leikkausta varten. Toinen vaikuttava tekijä oli optimaalisten olosuhteiden luonti ja ylläpitäminen korkealla määrällä lihasrelaksantteja. “Automaattinen anestesia McSleepyn avulla takaa saman korkean laadun hoidon joka kerta, kun sitä käytetään riippumatta kokemuksen määrästä. McSleepy voidaan määritellä kaikkien erilaisten leikkausten mukaiseksi erikseen”, tohtori Hemmerling selkeyttää.

Hemmerlingin mielestä robottien käyttö työskentelyssä vaatii vielä paljon työtä teknisistä ominaisuuksista tilankäyttöön. Tohtori uskoo robottien auttavan lääkäreitä tekemään korkeamman standardin työtä, ei korvaamaan heitä leikkaussaleissa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/taysin-robottien-avulla-suoritettu-leikkaus/feed/ 0 Mitä kuuluu Google? http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/mita-kuuluu-google/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/mita-kuuluu-google/#comments Wed, 27 Oct 2010 12:18:58 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1029

Google, tuo nörttien rakentama tilkkutäkki, on kehittänyt itsenäisesti ajavaa autoa, vihreää energiaa ja tätä ennen valloittanut suuret hakukone- ja mainosmarkkinat Venäjää ja Kiinaa lukuun ottamatta. Viimeksi mainittujen markkinoiden ottaminen haltuun on tulevaisuuden ongelma, koska nyt Google painii huomattavasti vakavamman ongelman kanssa. Pelissä on asiakkaiden ja kuluttajien luottamus pitkällä aikavälillä.

Taustalla on Googlen surkeasti hoidettu PR katuja kuvanneiden autojen urkittua tietoja yksityisistä langattomista lähiverkoista. Toinen vaikuttava tekijä on käyttäjiä pari vuotta sitten raivostuttaneet käyttöehdot palveluille. Googlen mukaan urkinta oli vahinko ja se myös tuntuu todennäköiseltä, kun kyseessä on nopeasti kasvanut jättimäinen yritys. Tämä ei välttämättä muodostuisi ongelmaksi Googlen tarjotessa vain hakukonepalveluita, mutta esimerkiksi yrityksen pyrkimys kilpailla Docs -palvelullaan Microsoftin Office-perhettä vastaan nostattaa kysymyksiä.

Googlen tarjoama yksityisyydensuoja on ollut aluksi heikko, mutta käyttäjäyhteisön puututtua asiaan on Google “parhaansa” mukaan korjannut käyttöehtoja. Microsoftin tuotteiden haavoittuvuudet ovat olleet naurun aiheina jo vuosikausia, mutta Microsoft ei ole antanut asiakkailleen aiheitta epäillä, että heitä “vakoillaan” ohjelmiston kehittäjän toimesta tai aiheuttanut pelkoa immateriaalioikeuksien menettämisestä käyttämällä yrityksen sovelluksia.

Datan siirtymistä pilveen (internetin kautta tavoitettaville palvelimille oman kiintolevyn sijaan) ei voi pysäyttää. Jotkin asiat tulevat pysymään intraverkoissa, mutta suurin osa maailman datasta siirtyy palveluntarjoajien kiintolevyille ja lopuksi kyse on vain luottamuksesta. Nykyään usean pilvisovelluksen offline-version käyttö maksaa pilvessä pyörivää sovellusta enemmän. Näin siitä huolimatta, että työt usein synkronoidaan pilveen, kun yhteys nettiin seuraavan kerran muodostetaan. Näillä markkinoilla luottamus on avainkysymys.

Google vastaa

Tällä hetkellä Googlen ensisijainen tehtävä on korjata suttaantunut luottamus julkisuudessa. Yrityksen tulee keventää ja selkeyttää palveluidensa käyttöehtoja ja myöntää virheensä nopeammin ja avoimemmin. Tähän mennessä yritys on saanut merkittäviä asiakkaita Yhdysvalloissa, mutta skeptisten eurooppalaisten hallintoelinten luottamuksen saaminen valtameren toiselta puolelta on huomattavasti haastavampaa. Google otti asiaan kantaa blogissaan 22.10.2010.

Bloggauksessa Googlen edustaja kertaa tapahtumat ja myöntää Googlen virheellisesti keränneen dataa kuvatessaan katuja. Blogissa myönnetään lapsus ja kerrotaan heti alkuun, että Googlella työskennellään kovaa luottamuksen edistämiseksi. Toteuttaakseen tämän Google on nimittänyt “yksityisyysjohtajaksi” Alma Whittenin. Yrityksen oma tietoturva- ja yksityisyyskoulutus päivitetään ja joulukuussa. Google myös kouluttaa työntekijänsä selventääkseen tietoturva- sekä yksityisyysohjeita.

Googlen laaja palvelu- ja tuoteperhe

Googlen tuoteperhettä ei voi kuin ihmetellä. Hakupalveluista Google Earth -virtuaalimaailmaan ja väliin mahtuu nettiselain, käyttöjärjestelmä matkapuhelimille ja päätelaitteille sekä esimerkiksi 3D-mallinnussovellus -kaikki tämä ja noin sata muuta ilmaista sovellusta kustannetaan mainoksien tuloilla. Googlen Docs -palvelu on parantunut viime aikoina huomattavasti. Ryhmätyökalu Wave “haudataan” hiljalleen ja samalla ominaisuuksia näyttää siirtyvän Docs -palveluun. Google pyrkii kilpailemaan vakavissaan Microsoftin kanssa, taistelemaan usean puhelinvalmistajan kanssa Nokiaa, Applea ja RIMiä vastaan sekä viemään selainmarkkinoilla osuutta Explorerilta, Firefoxilta ja Operalta.

Neljä Googlen viimeisestä kymmenestä yritysostosta on liittynyt suoraan netin sosiaaliseen vallankumoukseen. Samaan aikaan Google palkkaa ihmisiä Piilaaksossa kadun molemmin puolin. Suomalainen nörtti muutti jokin aika sitten Piilaaksoon työpaikan perässä ja hänelle sanottiin, että Googlelle pääsevät sisään lähes kaikki. Google ei ilmeisesti ole Piilaakson halutuimpia työpaikkoja, mutta yrityksen resurssit mahdollistavat haravataktiikan käytön ideoiden ja “ajatuspääoman” keräämiseen nörttien työmarkkinoilta.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/27/mita-kuuluu-google/feed/ 0 On vastakkainasettelun aika http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/on-vastakkainasettelun-aika/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/on-vastakkainasettelun-aika/#comments Wed, 13 Oct 2010 16:38:11 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=996 Tänään on jäljellä vain 186 päivää vaaleihin. Kevyt vaalitoisto on alkanut mukavan syyllistävissä tunnelmissa. Yksimielisyys tuntuu löytyvän ainoastaan perussuomalaisten “markkinaosuuden” kasvusta. Viimeisen mittauksen perusteella puolueen ennustetaan saavan yli 12 prosenttia kakusta. Voi populismia, voi äänien kalastuksen helppoutta, mutta peiliin ei katsota.

Muutama vuosi sitten eräässä vaalikampanjassa julistettiin vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Vastakkainasettelu on slogan ja sloganit ovat aina kuuluneet politiikkaan. Nyt sloganit ovat muuttuneet pitkäjänteiseksi ja suunnitelmalliseksi brändäykseksi. “Perinteisen” äänien jakautumisen murentuessa puolueiden on ollut pakko rakentaa “brändi” politiikan tekemisen päälle. Puolueet rakentavat itselleen imagon ja brändin turvautuen ammattilaisten apuun. Eron huomaa, kun rahaa kanavoituu media- ja mainostoimistoille. Kangistuneet puolueet saavat tarvitsemaansa apua ja puoluetuki tuottaa tulosta, kun markkinaosuus kasvaa.

Viime eduskuntavaalien alla Kokoomus pyrki viemään paikan työväenpuolueena Vasemmistoliiton ja SDP:n punaisten nenien edestä. Naurettavaa ajatella suurinta oikeistopuoluetta työväenpuolueena, mutta lopuksi brändäyksen onnistumisen määrittävät asiakkaat eli äänestäjät. Mitä oikeasti tapahtui? Kokoomus laittoi julkisen hakemuksen työväenpuolueen asemasta ja tälle hymisteltiin. Avoimella hakemuksellaan työväenpuolueeksi Kokoomus pyyhki pois osan SDP:n ja Vasemmistoliiton jakamasta brändistä. Kokoomuksesta ei tullut työväenpuoluetta, mutta enää sitä eivät ole muutkaan.

Tulevat vaalit toimivat malliesimerkkinä vastakkainasettelusta, brändäyksestä ja nettikeskustelusta. Edellä mainituista hyötyvät muita enemmän todennäköisesti Perussuomalaiset. Vihreät hyötyvät myös, kun puolue profiloituu mahdollisimman kauas perussuomalaisista, jopa poliittiseksi vastakohdaksi. Ministeri Vapaavuori teki asiasta taannoin huomion Uuden Suomen blogipalvelussa. Profiloitumalla vihreät saavat lisää näkyvyyttä ja varmistavat ääniä itsensä perussuomalaisista kauas tuntevista äänestäjistä.

SDP:n ja Vasemmistoliiton ongelma on olematon imago, kun suurin osa ihmisistä kuvittelee olevansa ihmeellistä ja mystistä “keskiluokkaa”. Harva kokee tunnesiteen työläisyyteen, kun elintaso on jakautunut suuren osan väestön kesken tasaisesti siitä huolimatta, että köyhän ja rikkaan välinen ero kasvaa huomattavan nopeasti. Kokoomuksen puolueilta poistama brändi jättää turhan suuren aukon, kun kaksi puoluetta ovat yhdessä ahnetta kapitalismia vastaan ja pienen ihmisen asialla. Äänestyskohdetta etsivälle SDP:n ja Keskustan välinen ero voi tuntua triviaalilta. Hiljattain taksikuski kehui Arkadianmäen toimitukselle Urpilaisen sosiaalista käytöstä ja keskustelutaitoa takapenkillä. Valitettavasti julkinen esiintyminen, rimakauhu ja väkinäiseltä vaikuttava tiukkuus kyselytunnilla ei vakuuta.

Keskustan suurta tappiota on vaikea niellä, kun punnitsee puolueen järjestäytyneisyyttä. Pelkästään Keskustanaiset ry:llä on jäsenyhdistyksiä noin 700. Keskustan maanlaajuinen organisaatio takaa puolueelle helpomman laskun verrattuna sosiaalidemokraatteihin. Pääkaupunkiin maalta muuttaneena olen tehnyt seuraavan huomion: Usein pääkaupungin ihmiset ajattelevat kepulaisten työntävän rahaa järjettömällä tavalla pois kasvupaikoista. Usea tuntemani ihminen ajattelee keskustalaisten tekohengittävän maakuntia turhaan. Kolikon kääntöpuoli on se, että kiitolliset ihmiset maakunnissa äänestävät heistä huolta pitäviä edustajia. Poliitikot ovat jostain kotoisin ja jossain heitä äänestetään.

Brändivertailussa Kokoomus on tällä hetkellä voittaja. Seuraavana perässä tulee Perussuomalaiset brändin ollessa vasta rakennusvaiheessa. Vihreät pääsevät vasta kolmannelle sijalle kärsittyään arvovaltatappion ydinvoimasta päätettäessä. SDP:n brändi menee keskustan edelle vain siksi, että keskustan brändi on kärsinyt edellisen pääministerin matkustettua oikeusasteesta toiseen kriisien velloessa. SDP on pienen ihmisen asialla ja liitot seisovat takana ryhdikkäästi, mutta silti EK:n peukalon alla. Kristillisdemokraattien brändi ei elä, mutta he pystyvät pitämään kiinni markkinaosuudestaan suuria puolueita helpommin. Vasemmisto on hukassa, kun äänestäjäkunta koostuu pääosin vanhemmasta ikäluokasta ja Arhinmäen karisma ei yksin kanna sukupolvenvaihdoksen yli. Brändistä puhumattakaan. RKP on ehkä vahvin brändi, mutta kielipuolueen leima on ylimitoitettu.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/on-vastakkainasettelun-aika/feed/ 0 Hallintoneuvostot joutavat mennä http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/hallintoneuvostot-joutavat-menna/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/hallintoneuvostot-joutavat-menna/#comments Wed, 13 Oct 2010 16:36:59 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=1006

Vanha Vihanen Mies on istunut kahdessa hallintoneuvostossa. Joten VVM:llä on kokemusta ja uskallusta kertoa mielipiteensä niistä.

Kun VVM aloitti toisessa neuvostossa, noin kymmenen vuotta sitten, tuli yhtiön henkilöstölehden toimittaja tekemään juttua VVM:stä. Toimittaja kysyi mitä mieltä VVM on hallintoneuvostoista. Vastaus oli jo silloin, että ne tulisi tarpeettomina jopa haitallisina lopettaa. Lehtijutusta tuli varsin lyhyt. Toinen hallintoneuvosto, jossa VVM oli, lopetettiinkin varsin nopeasti.

VVM kävi huolella läpi kaikki yhtiöistä saamansa tiedot, mutta ei käynyt juurikaan kokouksissa. VVM kertoi molempien yhtiöiden toimitusjohtajille, että jos VVM tulee kokouksiin, niin silloin yhtiöillä on vaikeuksia. Vaikka VVM teki tuntitolkulla töitä, niin tärkeämpää oli tuntea yhtiöt ja tarvittaessa täyttää osakeyhtiölain mukainen velvollisuus. Tämän velvollisuuden täyttämisestä ei näissä yhtiöissä maksettu palkkiota, sen sai jos meni paikalle. Lähes jokainen paikalle vaivautunut ei tiennyt oikeastaan yhtiöistä yhtään mitään tärkeää. Tärkeimmät asiat olivat palkkion suuruus, mitä kokouksen lounaalla syödään ja mitä joululahjoja hallintoneuvoston jäsenet saavat.

Erityisen törkeää hallintoneuvostokäyttäytyminen on ollut Hakaniemeläisellä ay-rälssillä. VVM oli mukana kun eräälle luonnevikaiselle, kovakyynerpäiselle ammattiliittojohtajalle järjestettiin tapaaminen toimialan tärkeän vaikuttajan kanssa. Järjestelyyn ryhdyttiin, koska liittojohtaja ei tuntenut alan yrityksiä, ei niiden taloutta, eikä alan vaikuttajia. Toisin sanoen oli paitsiossa. Tapaamiselle järjestyi aika, mutta liittojohtajalle tuli työeläkeyhtiön hallitusneuvoston kokous. Liittojohtaja meni sinne, ja kertoi että olisi muuten menettänyt kokouspalkkion. Tapaamisesta alan vaikuttajan kanssa ei myöhemminkään tullut mitään.

Hallintoneuvostot ovat tärkeitä keskustapuolueelle. Keskustan pääpersluukussa Suomenmaassa kirjoitettiin perjantaina 8. lokakuuta, että hallintoneuvostojen aseman arviointi on yhtiöiden oma tehtävä. Keskusta on unohtanut kuinka kävi sitä lähellä olleille lehtiyhtiöille. Niiden karmean suuret, keskustalaisilla miehitetyt hallintoneuvostot kuristivat lehdet hengiltä (ja päätyivät Alma Medialle). Perussyy oli siinä, että hallintoneuvostojen jäsenet katsoivat omaa, ei yhtiön etua. Ei kai valtion yhtiöiden hallintoneuvoksia voida valita kansan edusmiesten välityksellä, koske he nauttivat etuuksista jo muutenkin kansan puolesta. Kun ne tekevät näin, niin demarien Urpo Juttilainen VVM:n kotikulmien kielellä vain ”nussi toisten rahat”.

Tästä teonsanasta VVM:n mieleen tulivat iltapäivälehdet. Ne kirjoittavat paljon seksiasioista, lähinnä siitä kuinka saisi parempaa seksiä, kuinka pitkä sen ja sen keston pitäisi olla ja mitä tehdä jos toinen on kylmä, rumasti sanoen frigidi. VVM päättää nyt lisätä oman kokemuksensa tähän keskustelugenreen. Iltapäivälehdet ovat sivuuttaneet tanssitaidon merkityksen sukupuoliyhteydessä. Varsinkin foxin ja tangon tahtiin tapahtuvissa yhdynnöissä nainen saavuttaa orgasmin helpommin, kuin ilman tanssitahtia. Erityisesti niin kutsutussa dog-tyylissä foxin tahti: hidas-hidas-nop-nop-hidas-hidas-nop-nop tekee tehtävänsä. Jos yhdyntä tapahtuu lähetyssaarnaaja-asennossa toimii esimerkiksi hidas rock mainiosti. Taustalle käy vaikkapa T Rex. Mikäli yhdyntään on valmius arkisin työaikaan, niin blues toimii hienosti. Oraaliseksissä musiikki pitää valita huolella, tahdilla ei ole samaa merkitystä kuin musiikin tematiikalla. Jos suuseksissä mies tekee työn, niin siihen tilanteeseen käy Richard Wagnerin ooppera. Jos taas nainen touhuaa, niin silloin voi soittaa mielellään Mozartia, ehkäpä Cosi fan tuttea. Tietyissä, niin kutsutuissa suihinottokerroissa voi kokeilla myös rock and rollia. Seesteisillä sukupuoliyhdyntöjen välisillä tauoilla tunnelmaa luovat Verdin oopperat. VVM:n oma suosikki on Davin Bowien In the Heat of the Night, vinyylilevy joka kului lähes puhki VVM:n nuoruusvuosina, jolloin kesäyöt olivat pitkiä, valoisia ja kuumia.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/hallintoneuvostot-joutavat-menna/feed/ 0 Osakeseuranta 13 http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/osakeseuranta-13/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/osakeseuranta-13/#comments Wed, 13 Oct 2010 16:36:40 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=1011

Sijoittamista 222 päivää tuotolla 23,34 prosenttia

Arkadianmäen käyttämä osakepoiminta ei ole aivan yhtä herkkä kuin monet muut sijoittamiseen liittyvät analyysimenetelmät. Perjantain 8. päivänä lokakuuta osakekurssien perusteella kaikki Arkadianmäen salkussa olevat osakkeet ovat plussalla.

Eniten on noussut Metso, 34,88 prosenttia. Elisan nousu on ollut 22,43 prosenttia. TeliaSonera on tuottanut 18,67 ja Huhtamäki 18,24 prosenttia. Yli kymmenen prosentin vauhdissa ovat olleet Finnair (14,13%) ja Componenta (15,68%). Muiden osakkeiden tuotot ovat Sanoma 6,84%, Ramirent 5,08%, Orion 3,15% ja Elecster 3,04%.

Salkun kokonaisarvo oli 8.10.2010 yhteensä 18 501,50 euroa. Siitä kassassa 7 117,10 euroa ja osakkeissa 11 384,40 euroa. Kokonaistuotto 15 000 euron pääomalle on siten 23,34 prosenttia. Samaan aikaan yleisindeksi on noussut 7,67 prosenttia ja portfolioindeksi 13,04 prosenttia.

Arkadianmäki tekee voimakkaan realisoinnin, jotta kassaan saadaan paljon rahaa uusiin sijoituksiin. Myyntiin laitetaan Metso ja Elisa, koska ne ovat jo tuottaneet hyvin. Salkussa riittävän pitkään roikkuneet Huhtamäki, Ramirent, Orion, Elecster ja Componenta myydään myös. Myynneistä kilahtaa kassaan 8 015,- euroa, joten kassa on myyntien jälkeen 15 132,10 euroa ja salkussa on 3 369,40 euroa.

Tällä kertaa osavuosirintamalla on hiljaista. Seuraavaan katsaukseen pyritään ehtimään analysoimaan seuraavat yritykset: Citycon, Basware, Kone, Martela, Nordic Aluminium, Tectia, Tulikivi, Wärtsilä, Huhtamäki, Konecranes, Nokia, Outokumpu, Rapala, Fortum, Rautaruukki, Scanfil, Stonesoft, Suominen, Technopolis, Tekla, Tieto, Vacon, YIT, Comptel, Kesko, Uponor, Nordea, Kesla ja Ponsse.

Mikäli aika riittää, kohteeksi tulevat myös Apple, Citigroup ja Ericsson. Näihin Arkadianmäki ei kuitenkaan sijoita, jotta salkku pysyy riittävän helppona amatöörivoimin seurata.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/10/13/osakeseuranta-13/feed/ 0 Raha ja talous Andersin suvussa ja Yhtynyt Metallissa, osa 2 http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/raha-ja-talous-andersin-suvussa-ja-yhtynyt-metallissa-osa-2/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/raha-ja-talous-andersin-suvussa-ja-yhtynyt-metallissa-osa-2/#comments Wed, 29 Sep 2010 13:26:42 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=969

Jörn Donnerin Andersin suvusta ja Yhtynyt Metallista kertovan romaanisarjan toinen osa on nimeltään Angelan sota. Sen tapahtumat alkavat vuoden 1943 joulukuussa ja päättyvät vuoden 1945 toukokuun puoleen väliin. Saksa oli antautunut 8.5.1945 ja helatorstaina 19.5. Helsingin Rautatientorilla pidettiin suuri rauhanjuhla.

Sodan aikana Angela Anders toimi kielitaitonsa ansiosta lääkintälottana Lapissa saksalaisessa sotasairaalassa. Siellä Angela tapaa haavoittuneen saksalaisen kapteenin. He rakastuvat toisiinsa. Angela pitää yhteyttä myös aikaisempaan rakastajaansa Yhtynyt Metallin toimitusjohtajaan insinööri Gabriel Berggreniin ja Yhtynyt Metallissa toimineeseen, mutta rintamalle siirtyneeseen lakimieheen Bengt Granbergiin. Granberg katuu sodassa. Sodan lopulla Angela tulee raskaaksi, mutta kokee keskenmenon. Sodan loputtua Angela palaa hoitamaan yhdessä veljensä Jakob Andersin kanssa perimäänsä kartanoa Hämeessä lähellä Toijalaa.

Vuorineuvos, majuri Erik Anders toimi koko sodan ajan kansanhuoltoministeriön tärkeän osaston johdossa. Karin Anders on sodan aikana pääasiassa hoitamassa siskonsa lasten, Angelan ja Jakobin kartanoa. Sen jälkeen kun Karin erosi Gabriel Berggrenistä, on hän lähestynyt Yhtynyt Metallin hallituksen jäsentä kansantaloustieteen professori Karl Gustav Anderssonia. Jakob Anders käy kaupungissa koulua, mutta viettää kesät kartanossa. Karin Anders suunnittelee Jakobin lähettämistä Ruotsiin, mutta hanke ei toteudu.

Yhtynyt Metalli kovassa kasvussa

Sotateollisuus toi Yhtynyt Metallille niin paljon tarviketilauksia kuin se vain kykeni valmistamaan. Insinööri Berggren joutui venyttämään työpäivänsä pitkiksi. Hän huokaa Angelalle: ”Yritä kuvitella, miten hiivatinmoinen tilkkutäkki teollisuutemme on työvoiman kannalta, ja pidä sitä sitten pyörimässä.” Insinööri Berggren oli pitänyt koko sota-aikana vain yhden viikon lomaa.

Sodan loputtua Yhtynyt Metallissa koittaa uusi aika. Suuromistaja vuorineuvos Erik Anders toteaa sotaponnistuksista: ”Enhän minä ajatellut osakkeenomistajia, perhettä. Mutta minun ei tarvinnut kantaa huolta kritiikistä niin kauan kun voitot pysyivät kutakuinkin kelvollisina. Yhtiön kasvu oli tärkeintä. Me laajenimme. Sekä suku että yhtiö.” Vuorineuvos muistelee sitä aikaa, kun venäläiset olivat 1920-luvulla ylpeitä sosialistisen yhteiskunnan rakentamisesta. Vuorineuvos kysyy: ”Miksen minä voi olla samalla tavalla ylpeä kapitalistisen yhteiskunnan rakentamisesta.” Vuorineuvoksen mielestä hänen tehtävänään ei ole rakentaa kouluja, sairaaloita, maanteitä ja kapakoita. Hänen tehtävänään on johtaa yrityksiä, hoitaa tehtaita ja tehdä tuotteita joita voidaan myydä maailmalle.

Vaikka vuorineuvos on jo 70 vuotta vanha, haaveilee hän paluusta Yhtynyt Metallin johtoon. Vuorineuvoksesta insinööri Berggren on muuttunut yhtiölle poliittiseksi riskiksi. Berggren näkee asian toisin: ”Jos kaikki sota-aikaiset johtajat olisi potkittava pois, hallitukseen ja ministeriöihin ei riittäisi työvoimaa, ei liioin poliisiin eikä virastoihin.” Berggrenin mielestä maailma on muuttunut: ”Työläiset eivät yhtään ihastu, kun hän rupeaa julistamaan kapitalismiaan. Valtio ei välitä rahtuakaan siitä, ketä johtajat ovat. Johtajien pitäisi olla sen verran viisaita, että osaavat neuvotella kaikkien osapuolten kanssa ja tehdä kompromisseja.”

Lopulta näyttää siltä, että yhtiön uudeksi johtajaksi olisi tulossa professori Andersson. Tämän osakkeet ovat kaikkialla nousussa, koska hän oli hahmotellut sodan jälkeistä taloudellista toimintaa ja ryhtynyt salaliittoon saksalaissuuntausta vastaan. Professori oli erotettu Valtion Tiedotuslaitoksen palveluksesta ja hän oli joutunut Suojelupoliisiin kuulusteluihin. Suvun vanha ystävä, jalkaväenkenraali Alexander von Wolff, oikeammin Rudolf Walden, kuiski Angelan korvaan, että ajatuksena oli tehdä professorista toimitusjohtaja ja Berggrenistä hallituksen puheenjohtaja. Vuorineuvosta kaavailtiin jonkin suuren työnantajajärjestön palvelukseen.

Vuorineuvos muuttaa kuinkin mielensä johtajakysymyksessä. Hän on hankkinut tietoja. Niiden mukaan Berggren ei olekaan niin leimattu kuin vuorineuvos oletti. Berggreniä pidettiin arvossa valtaa saaneessa ammattiyhdistysliikkeessä. Vuorineuvos olettaa arvostuksen johtuvan Berggrenin proletaarisesta taustasta. Kuitenkin Berggrenin ja professori Anderssonin välinen ero on selvä: toinen osaa myös päättää ja toinen vain ajatella.

Oma lukunsa Andersin suvussa ja Yhtynyt Metallin omistajissa on Uno-setä. Unolle oli soittanut eräs mies. Tämä oli kertonut hänelle suossa olevan tulevaisuuden. Sen jälkeen mies ja Uno perustivat yrityksen, jonka Uno rahoitti. Turpeesta lääkkeitä, sähköä ja siitä voitaisiin tehdä taloja. Kun Uno sai inspiraation, niin siinä ei tarvittu taloudellisia laskelmia. Yhtiö oli ottanut lainaa Yhdyspankista, josta sitä oli myönnetty Unon sukulaissuhteiden ja omistuksen perusteella. Pankki oli sanonut lainansa irti ja yhtiö oli menossa konkurssiin. Unosta olisi voinut tulla varakas. Inflaatio piti huolen lainanlyhennyksistä, kunhan varat olisi sijoitettu tuottavasti. Ongelma tuplaantui, kun Uno takasi osan lainoista henkilökohtaisesti.

Uno-setä oli yrittänyt kaupata yhtiötä vuorineuvoksen kautta Yhtynyt Metallille. Vuorineuvos ei kuitenkaan sitonut rahaa ohi meneviin suhdanteisiin. Hänen kannattavuuslaskelmat kertoivat kivihiilen ja öljyn olevan taloudellisempia energialähteitä kuin turpeen. Lähisukulaisen konkurssi oli vuorineuvokselle pintakuohua, joka ei häntä häirinnyt. Uno kuitenkin välttyi häpeältä. Insinööri Berggren osti yhtiön Yhtynyt Metallille. Yhtiöstä voitiin käyttää metsät ja odottaa aikaa, että turpeen nostosta tulisi kannattavaa. Unolle jäivät yksityiset velat. Niiden hoitamiseksi vuorineuvos osti Unolta sukuarkiston.

Kotitalouksien huolena ruokahuolto

Sota-aika muutti kotitalouksien päivittäisen pyörittämisen täysin. Sotapalveluun osallistuville annettiin lainojen ja korkojen maksuun moratorio, maksamisen keskeytys.

Suurin vaiva syntyi kuitenkin päivittäisten elintarvikkeiden saatavuudesta. Sokeria ja kahvia sai kupongeilla vuodesta 1939 alkaen. Säännöstelyn piiri laajeni viljatuotteisiin, elintarvikerasvoihin, saippuaan, vaatteisiin, jalkineisiin, lihaan ja maitoon vuonna 1940. Tupakka säännösteltiin vuodesta 1942. Esimerkiksi sokeriannos henkeä kohden oli 400 grammaa kuukaudessa.

Puutetta koetettiin paikata ostamalla ruokaa ja tarvikkeita mustasta pörssistä. Toinen pula-ajan ilmentymä oli pienten ilmoitusten lisääntyminen lehtien vaihdetaan-palstoilla.

Varsinkin sodan lopun lähestyessä elintarviketilanne heikkeni. Junat olivat täynnä ihmisiä, jotka matkustivat maaseudulle päin matkalaulut tyhjinä, ja toivoivat palaavansa ne täynnä. Samaan aikaan professori Andersson kehitti Angelan ja Jakobin kartanoon uuden kirjanpitosysteemin. Sen mukaan oikeastaan mikään kartanolla ei kannattanut: tilanteessa, jossa oli täydelliset myyjän markkinat. Professori oli Yhtynyt Metallin hallituksessa kuuluisa siitä, että hän aina esitti tietävänsä kuinka voitot nousisivat, vaikka kysyntä vähentyisi: leikataan kiinteitä kuluja.

Sodasta huolimatta valtio pyrki parantamaan elintarviketilannetta myöntämällä maatiloille halpoja lainoja peltojen salaojitukseen viljelyalan kasvattamiseksi. Näillä lainoilla salaojitettiin myös Angelan ja Jakobin kartanon pellot. Toisaalta valtio piti tarkoin huolen elintarvikkeiden luovuttamisesta.

Sotavuodet eivät vaikuttaneet vauraan Andersin suvun elintarvikehuoltoon samalla tavalla kuin muiden. Joulukuussa 1943 suvun joulupöydässä oli alkuun lipeäkalaa valkokastikkeella ja sinapilla. Alkujuomina oli olutta ja snapseja. Kalan jälkeen pöytään kannettiin jättimäinen kinkku. Sen kanssa Andersit ja vieraat nauttivat ranskalaista punaviiniä, jota oli saatu saksalaisilta. Kinkun jälkeen syötiin puuro, juomana portviini. Sitten jälkiruokana tulivat joulutortut, kylminä tai lämpiminä.

Karin Andersilla oli pankkitili Ruotsissa Enskilda Bankissa. Karin pääsi käymään usein Ruotsissa, maassa jossa syötiin banaaneja. Tärkeintä Karinille oli kuitenkin kahvin tuominen. Andersit joivat oikeaa kahvia läpi sotavuosien. Karin oli etukäteen, ennen sotaa, hankkinut myös ”vanhoja varastoja”, mm. sokeria. Oikea kahvi auttoi Anderseja ylläpitämään suhteita muuhun yläluokkaan ja päättäjiin.

Sota muutti yhteiskuntaa

Suomen kansaa yhdistävän, vuonna 1940 tehdyn tammikuun kihlauksen jälkeen ajatus tasa-arvoisemmasta tulevaisuudesta ja vahvemmasta demokratiasta levisi laajalti kansalaisten keskuuteen. Muutos herätti paitsi toivoa myös huolta. Suomenruotsalainen yläluokka koki menettävänsä jotain. Joulukuussa 1943 vuorineuvos Erik Anders totesi: ”Ongelmamme on se, että jos kaikki jaetaan yhtä suuriin osiin, kukaan ei voisi nauttia mistään. Meidän päivinämme puhutaan yhä enemmän tasa-arvosta, ja onkin selvä, että meidän tulee uhrautua. Mutta kaikki eivät halua juoda burgundilaista kinkun kanssa, kaikki eivät osaa istua näin pöytäliinan ja hopeiden ääressä.” Vuorineuvoksen seurassa olleella professori Anderssonilla oli myös oma mielipiteensä: ”Siinä on porvariston menestyksen salaisuus. Tarkoitan taloudellista menestystä. Jatkuvuuden tunne, joka yhdistyy uudistumisen haluun. Ja ihmeellinen taito motivoida siveellisesti taloudellinen ylemmyytensä. Olemme rikkaampia koska olemme parempia. Olemme sekä parempia että rikkaampia.”

Rauhan jo tultua vuorineuvos huokaa sisarensa Karinin kuullen, että mahtaako lasien kimallus, taitellut lautasliinat ja ranskalainen viini säilyä. Karin pelästyy: ”Eivät kai kommunistit ota meiltä pöytähopeita.” Mutta vuorineuvos ajattelee yhteiskuntaluokkaansa: ”Tämä on kuin kerho. Meitä ei ole monta, ja kansanvallassa pääluku ratkaisee. Huonotkin päät otetaan lukuun. Me emme pysty saamaan poliittista valtaa. Taloudellista ehkä, jos olemme tarpeeksi taitavia.” Vuorineuvos tietää, että heillä ovat pankit teollisuus, mutta valtio puuttuu. Valtio on vallan ydin. Yrityksen piti tulla toimeen valtion kanssa, jos aikoi menestyä. Muutos tapahtui sota-aikana. Aikaisemmin vuorineuvos oli kertonut Angelalle, että Yhtynyt Metalli on rakennettava uudelleen, on siirryttävä rauhanajan tuotantoon. On luotava suhteet uuteen poliittiseen johtoon. Vuorineuvos kritisoi tasa-arvopyrkimyksen taustalla vaanivia asioita: ”Ihmisistä tulee tyhmempiä ja he degeneroituvat. He kuvittelevat, että taloudelliset etuoikeudet ovat automaattisia, että he voivat elää töitä tekemättä. Ja mikä pahinta elää hyvin töitä tekemättä. He eivät ymmärrä mitä yhteiskunta on. Ja siinä tulee mukaan poliittinen typeryys.”

Myös Angela joutui huomaamaan muutoksen, kuin yllätyksenä itselleen. Hän oli jo lapsena käynyt alustalaisten kodeissa. Angelasta tuntui luonnolliselta, että he elivät omalla tavallaan ja hänen perheensä omallaan. Se oli todellista. Angela ei ollut nähnyt hätää, köyhyyttä eikä kateutta. Siksi hän ei ollut ymmärtänyt, että luokkataistelu vallitsi. Sen vuoksi hän ei aluksi ymmärtänyt myöskään demokratiaa, että kansan enemmistö päättää. Maailmojen erilaisuus tuli Angelalle selväksi kun kartanon salissa istui hikinen maatyömies.

Kommunistit nousivat maan alta

Suomen puoleisella rintamanosalla aseet vaikenivat syyskuun neljäntenä päivänä 1944. Syyskuun 19. päivänä allekirjoitettiin välirauhansopimus. Sen perusteella Helsinkiin Malmin lentokentälle saapui liittoutuneiden valvontakomission etujoukko 22. ja 23. päivänä syyskuuta. Saapujia oli tässä vaiheessa 85 henkeä ja he kaikki olivat neuvostoliittolaisia.

Maan alla piileskelleet suomalaiset kommunistit odottivat tilaisuuttaan. Neuvoa haettiin hotelli Tornista, jonne valvontakomissio suurimmalta osin majoittui. Sieltä kommunisteille annettiin ohje piileskellä vielä toistaiseksi, koska kansalaisten reaktioista ei oltu varmoja. Muutamien päivien päästä vankilasta vapautunut Hertta Kuusinen, Otto Wille Kuusisen tytär ja sittemmin ministeriksi noussut Yrjö Leino menivät sisäministeri Hillilän puheille vaatimaan kommunistipuolueen laillistamista. Tämä tapahtui varsin nopeasti ja kommunistit nousivat maan alta suomalaiseen politiikkaan voimatekijäksi ja vallasta kilvoittelijaksi.

Sadonkorjuun aikaan Jakob Anders näki kuinka heidän kartanonsa pelloilla oli vieraita ihmisiä vaikka kuinka paljon. Mukana joukossa oli tilalla kasvaneita ihmisiä, jotka sanoivat Jakobille, etteivät Jakob ja Angela enää asu kartanossa. Jakob juoksi täydellä vauhdilla ilmoittamaan havainnostaan sisarelleen Angelalle. Ihmisjoukon puhemies kertoi Angelalle kyseessä olevan lautakunnan ja asiana maan hankkimisen rintamamiehille. Maata otettaisiin erityisesti suurtiloilta. Angela ei pitänyt kartanoa suurena, vain 150 hehtaaria viljeltyä ja lisäksi metsää vastapainona huonoille satovuosille. Vieraille oli mukana karttoja. Niiden perusteella kartanoon kuului 160 hehtaaria viljeltyä, 450 hehtaaria metsää, 10 hehtaarin rakennusala sekä viljelyskelpoisia suomaita. Ihmisjoukko uhkasi lisäksi, että kartano oli liian suuri Anderseille, joten kartanon päärakennukseen majoitettaisiin siirtokarjalaisia. Angela huomasi, että joukko ei ollut tullut sattumalta paikalle. Sen oli kutsunut kartanon työntekijäperhe, Hämäläiset. Joukolle oli raportoitu myös Angelan työstä saksalaisessa sotasairaalassa, nyt se tulkittiin yhteistyöksi vihollisen kanssa. Edelleen rouva Hämäläinen todisti Angelan käyttäneen pakkotyövoimana inkeriläisiä. Joukon puhemies painottaa Angelalle: ”Te ette ole tainnut ymmärtää, että tässä maassa on tapahtunut nyt muutos”. ”Omaisuus on jaettava tässä maassa kansalaisten kesken tasan. Nyt on uusi aika.”

Hieman myöhemmin Jorma Hämäläinen meni tapaamaan Angelaa. Hän halusi kartanon työväen ison tuvan kokouspaikaksi. Tilalle puuhattiin sosialistista yhdistystä. Taustalla puuhasi toveri Lahtinen. Tämän mukaan työväki tarvitsi yhteistoimintaa poliittisessa ja ammatillisessa järjestäytymisessä. Kommunisteilla oli kiire saada aloite ennen sosiaalidemokraatteja, jotka olivat vastuussa sotapolitiikasta. Siitä oli edesvastuussa myös Angela, ei yksityisesti vaan yhteiskunnallisen luokkansa edustajana.

Tilanhoitaja kertoo myöhemmin Angelalle joukon olleen leikkilautakunnan, ilman minkäänlaisia oikeuksia. Kommunistit olivat aloittaneet maan päällisen toimintansa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/raha-ja-talous-andersin-suvussa-ja-yhtynyt-metallissa-osa-2/feed/ 0 Aika synkistellä http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/aika-synkistella/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/aika-synkistella/#comments Wed, 29 Sep 2010 13:26:38 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=966

Vanha vihainen mies luki lehdestä, että Kaskisten sellutehdas rahdataan Intiaan. Samalla VVM muisti satalukuisen joukon tuttujaan länsirannikolta, jotka ovat olleet teollisuuden palveluksessa. Heistä jokainen on ollut ja on edelleen ammattilainen, ja varsin moni korkeasti koulutettu teknisen alan taitaja. VVM:stä ottaa erityisesti päähän se, ettei nykyään riitä sekään että tekee maailman parhaita laivoja. Kun töitä ei ole, niin tämän maan parhaat voimat ovat vaille ansioita ja koko Suomi ilman heidän tekemäänsä lisäarvoa. VVM muistaa kuinka positiiviset tunteet vuosien varrella liittyivät teollisuuteen, tuotantoon, työhön ja elintasoon. Siellä missä oli tehtaita, oli uskoa huomiseen ja erityislaatuisimmat ihmiset; kuten esimerkiksi Sörnäisissä.

Sellaisia ihmisiä tapaa enää harvoin. Heissä oli jotain joka veti puoleensa, eikä työntänyt poispäin, kuten esimerkiksi nykyinen sosiaalidemokratia. Teollisten työpaikkojen poistuminen kansainvälisen vaihdannan mukana on köyhdyttänyt tuotannon, henkisen ilmapiirin ja tulevaisuuden. Tämän seurauksena ääriliikkeet nousevat: kuinka kauan ja mihin, on kysymykset paikka.

Porissa ilmestyvä Satakunnan Kansa totesi pääkirjoituksessaan 21.9. Ruotsin vaalien tuloksesta otsikolla ”Ohi menevä ilmiö”. Satakunnan Kansa kertoo: ”Vastaavia ääri-ilmiöitä nousee demokratioissa esiin aina silloin tällöin” ja jatkaa ”Ne aiheuttavat aikansa kovaa kohinaa, mutta tukehtuvat sitten aikanaan omaan savuunsa”.

Onko tämä näin? Maassa missä junat eivät kulje ajallaan, maassa missä teollisuuslaitoksia lakkautetaan, maassa joka velkaantuu, maassa jossa poliittinen ja ammatillinen rälssi elää omaa elämäänsä, maassa jossa eläkeläiset lisääntyvät, maassa jolla ei ole täydellistä tulevaisuuden usko, maassa joka kuuluu maailmaan, jossa kullan hinta nousee ja pitkien lainojen korot ovat minimaaliset.

Ainoa varma asia on se, että mennyt on mennyttä, eikä sen perusteella voi vetää enää selviä johtopäätöksiä.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/aika-synkistella/feed/ 0 Berliinin maratonilla 40 000 juoksijaa http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/berliinin-maratonilla-40-000-juoksijaa/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/berliinin-maratonilla-40-000-juoksijaa/#comments Wed, 29 Sep 2010 13:26:35 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=974

Berliini kutsuu itseään maratonin pääkaupungiksi. Perusteen tälle se saa kuulumisesta Worldmarathonmajors´iin, viiden suuren maratonin joukkoon. Muut neljä ovat Lontoo, New York, Boston ja Chicago. Nämä viisi maratonia koordinoivat keskenään tapahtuma-aikoja, jotta ne saisivat parhaat juoksijat. Nämä kun voivat juosta vuodessa korkeintaan kaksi maratonia täysipainotteisesti. Berliinin mainetta lisää nopea rata, jolla on juostu maailman nopeimmat ajat 42,195 metrin matkalla.

Vielä kymmenen vuotta sitten kaikille isoille maratoneille pääsi New Yorkia ja Lontoota lukuun ottamatta parin kuukauden varoitusajalla. Nykyisin on toisin. Tämän vuoden Berliinin osallistujamäärä täyttyi huhtikuun alkupuolella. Suomalaisten suosimalle Tukholman maratonille otetaan 20 000 juoksijaa. Se juostaan touko-kesäkuun vaihteessa, ja ilmoittautuneiden määrä tulee täyteen edellisvuoden marraskuun alussa. Vuoden 2011 Tukholman maratonille kannattaa ilmoittautua pikaisesti. Nyt jo voi käydä niin, että Silja Linen maratonlaiva on loppuunmyyty.

Berliini kerää jokaisen syyskuun viimeisenä sunnuntaina 40 000 juoksijan lisäksi vielä muiden tapahtumien osallistujina yhteensä noin 50 000 ihmisen joukon kasaan. Tämän päälle tulee vielä erittäin runsas katsojamäärä. Ei ole siten ihme, että juoksunsuojelijana toimi tänä vuonna Angela Merkel. Väenpaljoudesta johtuen tapahtuma jaksottuu usealle päivälle. Tavallisen maratonhölkkääjän reissun pituus on yleensä kolme päivää. Ensimmäisenä haetaan numerolappu ja tutkitaan urheilumessut, toisen päivän aamuna kansainväliset juoksijat osallistuvat noin kuuden kilometrin aamiaisjuoksuun. Kolmas päivä kuuluu päätapahtumalle.

Ensimmäinen päivä: Vanha lentokenttä uudessa käytössä

Berliinin maratonin juoksunumeroiden jako oli tällä kertaa järjestetty historiaa henkivään paikkaan Tempelhofin lentokentälle. Se ei enää palvele alkuperäistä tarkoitusta, mutta ei sitä olla rakennusten ja rakennelmien osalta juuri muuksikaan muutettu. Numerot jaettiin Berlin Vital Herbst messujen yhteydessä. Tämä tarkoitti käytännössä, että juoksijat ja seuralaiset kävelytettiin monen hallin läpi aivan perälle. Ihan kuin hakisi maitopurkin jättimarketin perimmäisestä nurkasta. Tarkoitus oli saada ihmiset tutustumaan erilaisiin tuotteisiin ja ostamaan niitä. Saksassa messut ovat aina myyntitapahtuma. Niin tälläkin kertaa; ilmaista oli vain vesi.

Varsinainen numerojen jako sujui ilman jonotusta. Pientä vaivaa aiheutti ajanottosirun nouto. Se kun oli hieman syrjässä ja paikan peitti mielettömän pitkä jono, joka johtui rullaluistelumaratoonareista. Eniten ihmisiä oli kokoontunut ulos lentokentän laidalle. Lämpimässä ja aurinkoisessa säässä moni tankkasi hiilihydraatteja, toiset Erdingerin vehnäolutta. Berlinin maratonin yhteydessä ei ole enää ilmaista pastajuhlaa, kaikki pitää tehdä omilla rahoilla. Melkoiset jonot keräsi myös Adidaksen virallinen maratonpaitojen myyntipiste. Eli paitakaan ei kuulu hintaan, kuten yleensä on tapana.

Itse Tempelhofin kenttä on houkutteleva kohde. Päärakennus kertoo natsiarkkitehtuurista ja on tuttu monista elokuvista. Lentokoneiden hangaarien kattojen alla voi edelleen aistia sen tunnelman, kun venäläiset olivat saartaneet Länsi-Berliinin ja kaupungin elämänlanka oli ilmasillan varassa.

Toinen päivä: Aamiaisjuoksulla karnevaalitunnelma

Perinteisesti Berliinin maratoniin kuuluu aamiaisjuoksu ulkomaalaisille osallistujille. Mukaan voi tulla myös kannattajia. Tapahtumaan ei tarvitse ilmoittautua, eikä se ole maksullinen tapahtuma. Tämän osaohjelman suosio on noussut vuosien myötä huimasti, samalla juoksun luonne on muuttunut. Aikaisemmin kuuden kilometrin matka Charlottenburgin linnalta Berliinin olympiastadionille taitettiin suhteellisen reipasta vauhtia pysähtymättä. Nykyisin osallistujien määrä on 11 000 juoksijan paikkeilla. Erilaiset porukat, valokuvaajat ja voimakävelijät tekivät tunnelmasta karnevaalin, jonka vuoksi vauhti tuppasi välillä hiipumaan täysin. Juokseminen tyssäsi kokonaan stadionin portilla. Se oli avattu vain osin, eikä massa mahtunut siitä kunnolla sisään. Toisen kerran vauhti pysähtyi itse stadionille tultaessa. Monet porukat olivat ryhmittyneet radalle valokuvaamista varten. Itse Berliinin stadionille saapuminen tunnelin kautta on ikimuistoinen kokemus, jota ei kannata jättää väliin.

Juoksun jälkeen stadionin ulkopuolella oli tarjolla aamiainen. Sen sponsoroi maratonin päätukija –real – kauppaketju. Tarjolla oli reilusti hedelmiä, jogurttia, munkkeja, rusinapullaa, vettä ja kahvia. Juoksijoiden määrästä huolimatta homma toimi, jos vain päätti unohtaa jonottamisen.

Kello 9.30 alkaneen aamiaisjuoksun aikana sää oli hieno: viileä ja pilvinen, mutta ei tuulta eikä sadetta. Iltapäivällä sää muuttui, sade ja sumu peittivät Berliinin.

Kolmas päivä: Märkänä maratonille

Maratonaamu sunnuntaina syyskuun 26. päivänä Berliinissä oli märkä; sadetta ja usvaa. Lämpötila oli 13 asteen kohdalla. Sade sinänsä ei ole mikään uhka, jos matkaan pääsee kuivana. Tällä kertaa se ei ollut mahdollista. Siksi valmistautumiseen piti kiinnittää pukeutumisen osalta erityistä huomiota. Suurin osa juoksijoista oli peittänyt itsensä suurilla muovipusseilla, musta jätesäkki on erittäin hyvä maratoonarin varuste.

Valtavan ihmismassan kokoontuminen yhteen paikkaan ei ole vaivatonta. Järjestäjät olivat antaneet tarkat ohjeet metro- ja junareiteistä. Lähellä Brandenburgin portti sijaitseva Unter den Lindenin metroasema oli turvallisuussyistä suljettu. Maratonin startti oli yhdeksältä. Matka lähtö- ja maalialueelle piti aloittaa jo aamuseitsemältä. Vaikka paikalla oli ennen kahdeksaa, niin kontrolli alueelle pääsyssä oli ankara. Juoksijat pääsivät vähän kerrallaan porttien läpi (saksalaiset näyttävät pitävän porteista). Kun vaatteet olivat säilytyksessä ja vessajonosta selvitty, niin kello oli jo lähes yhdeksän. Tässä vaiheessa juoksukengät ja sukat olivat jo kastuneet.

Aikaisemmin Berliinin maratonilla jokainen voi itse valita lähtökarsinansa tavoittelemansa ajan perusteella. Nyt jokaiselle on määrätty oma ryhmänsä. Ensikertalaiset joutuvat H-ryhmään, joka lähtee viimeisenä. Ennen H-ryhmää lähteneet G-ryhmäläiset oli kerätty Tiergartenin puistoon. Sieltä ei nähnyt lähtöä, mutta pikku hiljaa jono eteni kohti Strasse des Juni 17:a. G-ryhmä ohitti lähtölinjan noin 20 minuutin kuluttua lähtölaukauksesta. Viimeisillä juoksijoilla siihen meni noin 35 minuuttia.

Taukoamaton sade näkyi juoksijoissa. Kaikki palelivat. Lihasten jäykkyys vei monelta alun innostuksen. Vaikka sade jäähdyttää hyvin, niin se estää myös lihasten, erityisesti suurten, lämpiämisen. Tämänvuotisella Berliinin maratonilla monesta tuntui kuin normaalia juoksulämpöä ei olisi tavoittanut lainkaan. Sääolosuhteiden syyksi laitettiin myös maratonin voittajan loppuaika, joka jäi odotetusta maailmanennätyksestä vain minuutin verran.

Alun nihkeyden jälkeen ruuhkia ei ollut. Kymmenen autokaistaa veti hyvin. Hankaluutta aiheuttivat asfalttiuriin kertyneet vedet.

Huikea reitti

Monet juoksijat suuntaavat Berliiniin nopea reitin johdosta. Sitä se onkin. Välillä tuntui siltä, että asfalttia pitkin olisi voinut luistella. On varsin hämmästyttävää huomata paitsi reitin tasaisuus ja myös pitkien loivien laskujen määrä. Kuitenkin nousujakin on jossain oltava, koska lähtö ja maali ovat samassa paikassa.

Normaaliolosuhteissa Berliinin maratonreitti olisi samalla hyvä keino katsoa nähtävyyksiä. Tänä vuonna näin ei ollut. Vetisellä reitillä huomio piti kiinnittää edellä menijän selkään, jotta osasi välttää lätäköt. Erityisesti ensikertalaiselle reitti antaa lisäpontta vaihtelevuuden ja historiallisten paikkojen näkemisen myötä. Merkittävin nähtävyys reitillä on Brandenburgin portti. Aikaisemmin se ohitettiin heti lähdössä, nykyisin vasta maaliin tultaessa. Vaikutus on kuitenkin juoksijalle sama kuin lähestyvällä stadionin tornilla. Kun tietää kohta juoksevansa portin alta, niin loppukiristä tulee varsin pitkä.

Heti maaliviivan jälkeen juoksijat saavat kaulaansa mitalin. Berliinissä on tapana pitää sitä kaulassa jopa pari päivää. Hölkkääjien, 4-5 tunnin juoksijoiden, tulessa maaliin sade oli lakannut toistaiseksi. Väsyneet juoksijat saivat halutessaan hartioillensa muovisen viitan. Ne päällään iso joukko mateli hiljakseen kohti vaatesäilytyksiä. Matkalla jokainen sai muovikassin, jossa oli vettä, banaani ja energiapatukoita. Lisäksi tarjolla oli Erdingerin alkoholitonta olutta suoraan puolen litran pullollinen. Olut maistui erittäin hyvältä, varsinkin oluen kestävä vaahto oli mielenkiintoinen.

Pieni peseytyminen ja vaatteidenvaihto veivät maaliintulon jälkeen noin kolme varttia. Omaisten ja tuttujen tapaamiseksi lähistölle oli järjestetty kohtaamisalue aakkosittain. Alueella oli hyvin paljon ihmisiä, lisäksi vieressä oli runsas telttameri virvokemyyntiin sekä valtava videotaulu juoksun seuraamiseen.

Finnairin iltakoneen aikataulu on ideaalinen suomalaisille juoksijoille, paluumatkalle ehtii jo maratonpäivän iltana. Maalialueelta ehtii hyvin esimerkiksi Wilhelmsstrassea pitkin läheiselle Mohrenstrassen metroasemalle. Metroaseman vieressä on hyvä ja edellinen kebabpaikka, jossa voi syödä maratonin jälkeen pitsan ja juoda vehnäolutta. Ravintolasta 30 metrin päässä olevalta metroasemalta pääsee ilman vaihtoa Zoo-asemalle. Sen vieressä on bussien lähtöalue, josta menee linja Tegelin lentokentälle. Sinne ehtii hyvin kello 17.00–17.30 väliseksi ajaksi, kun lentokone lähtee 19.10.

Pelkästään lentokentän D-hallissa näkyi kymmeniä ihmisiä mitali kaulassa: tunnelma oli sen mukainen ja baari täynnä.

Mitä maksoi?

Maratonien harrastajat kuulevat kaksi pääkysymystä: Kuinka meni? Mitä maksoi? Kahden hengen, juoksijan ja kannattajan matkakulut koostuivat lennoista Helsinki-Berliini-Helsinki Finnairin koneella ostettuna Hulluilta Päiviltä 579,28 euroa, osallistumismaksu 80,- euroa ja ajanottosirun vuokra 6,- euroa, hotelli kolmeksi yöksi 278,- euroa ja Berliini-kortit sisältäen Museuminselnin 72 tunniksi 62,- euroa. Museuminseln, Museosaari käsittää kolme museota. Niistä kannattaa käydä ainakin Bergamon museossa. Kokemus on henkeäsalpaava. Hotellina oli varsin kulahtanut Quentin Xantener-kadulla. Se ostettiin netistä venere.com´sta. Hintaan kuului asiallinen aamiainen. Hotellin sijaitsi rauhallisella sivukadulla, josta matkaa Adenauerplazille ja Ku´damille oli vain pari sataa metriä. Aivan hotellin vieressä oli hyviä ravintoloita runsaasti. Yllättäen hotellin vieressä saksalaista ruokaa tarjonnut Xantener Ecke antoi Berliini-kortilla tuntuvan alennuksen ruoasta. Muut kulut tulivat ruokailuista, juomista ja nähtävyyksistä. Henkeä kohden kaikkeen riitti 650,- euroa, torstaista sunnuntaihin.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/berliinin-maratonilla-40-000-juoksijaa/feed/ 0 Nokian tulevaisuus näyttää hyvältä http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/nokian-tulevaisuus-nayttaa-hyvalta/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/nokian-tulevaisuus-nayttaa-hyvalta/#comments Wed, 29 Sep 2010 13:26:31 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=954

Nokian ongelmista on puhuttu, puhuttu ja vielä kerran puhuttu. Puhutaan välillä hyvistä mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Jälkikäteen on helppoa olla viisas ja kritisoida ongelmiin johtaneita päätöksiä. On vaikea uskoa Nokian ongelman olevan asiakkaiden vaikeus päättää puhelimien kesken. Niin tai näin, ei ole järin rakentavaa sanoa Nokian valmistavan liian useita malleja ja tarjota ratkaisuksi vähemmän malleja. Harva pohti asiaa ennen Nokian vertaamista esimerkiksi Appleen. Omenan brändi puhelimissa rakentuu yhden muutaman kerran päivitetyn tuotteen varaan, ja jo sitä ennen olemassa olleeseen brändiin. On luonnollista verrata Nokian ja Applen tuotteita ja brändiä, mutta tulevaisuudesta puhuttaessa väkinäinen vertaaminen voi aiheuttaa vääristymiä perspektiiviin.

Noin puoli vuotta sitten ystäväni sanoi Nokian valmistavan taskulaskimia. Oli vaikea olla eri mieltä. Symbian on osoittautunut sudeksi älypuhelinmarkkinoilla, mutta miksi? Väkinäinen vertaus iPhoneen ja yksinkertaistaminen on tarpeellista. Puhelimilla tehdään paljon muuta kuin puhutaan tai lähetetään ja vastaanotetaan viestejä. Nokia pelasi vahingossa kilpailijoiden pussiin, kun Symbianille kehittäminen on ollut haasteellista verrattuna esimerkiksi Applen tarjoamaan “yksinkertaiseen” ympäristöön. Symbianin ongelmaksi muodostuivat sovellusten hyväksyttämisen haasteellisuus ja laajan puhelinvalikoiman erilaiset teknologiset ominaisuudet. Sovelluksen toimiessa toisessa puhelimessa hienosti, ei se välttämättä toiminut toisessa teknologisesti hieman erilaisessa puhelimessa vaikka se tehtiin samalle pohjalle.

Viime elokuun lopussa Applen iPhonelle oli tarjolla 252 360 kappaletta aktiivisia sovelluksia. Elokuussa uuden sovelluksen hyväksyminen kesti keskimäärin 4,55 päivää. Elokuussa hyväksyntää haettiin keskimäärin 669 sovellukselle päivässä. Paljon numeroita, mutta kyse on sisällöstä ja siitä mitä teknologisella vempaimella voi tehdä kommunikoinnin lisäksi. Applen kaupasta ladattiin miljardi kappaletta sovelluksia ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana siitä, kun puhelin julkaistiin. Tällä hetkellä Nokian Ovi-kaupan kautta ladataan noin 1 500 000 sovellusta päivässä, mistä tulee 547 500 000 sovellusta vuodessa 14.9. julkaistun statistiikan mukaan. Ihmiset ostavat mitä erikoisempia sovelluksia. Niiden lisäksi uutisvirta, kirjat, musiikki, facebook ja vastaavat, sähköposti ja monta muuta hyödyllistä asiaa ovat tulleet jäädäkseen puhelimiin. Myöhemmin nykyiset mobiilisovellukset siirtyvät osittain kotitietokoneet syrjäyttäviin mobiilipäätelaitteisiin.

Nokian mahdollisuudet nojaavat MeeGoon

Googlne Android -alusta valtaa markkinoita usean eri laitevalmistajan avulla samalla, kun Apple valtaa markkinoita yhden puhelimen avulla. Tulevaisuudessa Android varmasti kasvattaa markkinaosuuttaan, mutta viiden vuoden päästä tilanne voi olla se, että Androidilla varustetut puhelimet ovat toistensa kaltaisia ja erot syntyvät laitteiden pienistä teknisistä eroavaisuuksista. Android-puhelimet ovat varmasti loistavia myös tulevaisuudessa, mutta itse puhelimen valmistajat tekevät ns. taskulaskimia. Käyttöjärjestelmä, lähestyttävyys sovellusten kehittäjille ja sisällön jakelukanavat ovat antaneet Android-puhelimille ja iPhonelle etumatkan Nokiaan. Siksi Nokian tulevaisuus rakentuu pitkälti vapaan lähdekoodin MeeGon onnistumisen varaan. Viiden vuoden päästä Nokia on persoonallinen tuote samalla tavalla kuin Apple on nyt.

Odotukset Nokian ja Intelin yhteistyön hedelmän, MeeGon, suhteen ovat korkealla ja hyvästä syystä. Intel on hoitanut asiansa erinomaisesti sekä tuotteiden että brändin suhteen. Nokia on tunnettu vaikeana kumppanina, mutta nyt yhteistyön onnistuminen voi taata pelastuksen ja rakettimaisen nousun parin vuoden päästä. MeeGon Linux-pohjaisuus on kehittäjille loistava mahdollisuus ja kuka kieltää, että jo olemassa olevia Linux-sovelluksia ei voi tulevaisuudessa kääntää MeeGon päälle pyörimään?

Applella on tällä hetkellä useampi versio yhdestä puhelimesta, mutta Nokialla on parempi lähtökohta nopeasti skaalautuville markkinoille kehittyvissä maissa. Applen voittokulusta huolimatta Nokialla on reilusti suurin markkinaosuus (48%) maailman mobiilimainonnasta InMobin hiljattain julkaiseman tutkimuksen mukaan. Nokian osuus on jopa suurempi kuin yhtiön markkinaosuus matkapuhelinmarkkinoista, kun taas Applen osuus mobiilimainonnasta on pienempi kuin sen osuus matkapuhelinmarkkinoista.

Muutaman vuoden rutistus

Matkapuhelinmarkkinoita tarkastellaan USA-keskeisesti, mikä ei ole Nokian kannalta imartelevaa. Nokian kriisi puhkesi, kun se ei suostunut räätälöimään puhelimia ja jakamaan voittoja operaattoreiden kanssa. Tämän jälkeen ilmassa on ollut jopa pientä Nokia-vastaisuutta. On todennäköistä, että Nokian paletti on täydessä iskussa, kun suuremmat massat pääsevät käsiksi älypuhelimiin ja päätelaitteisiin nopeasti kehittyvillä markkinoilla.

Androidiin nojautuvat puhelinvalmistajat ajautuvat pahimmassa tapauksessa nopeasti kehittyvään, mutta silti brändittömän käyttöliittymän käyttöön. Tämä todennäköisesti johtaa raakaan hintakilpailuun laitevalmistajien kesken. Samaan aikaan Applen voittokulku jatkuu, mutta nykyisillä aseilla omenan päätelaitteet ja puhelimet eivät pysty Nokian markkinaosuutta tulevaisuudessa syömään. Teoreettinen altavastaaja ei harjoita siilipuolustusta vaan hyökkää voimalla. Nokian asema on vahva oman alustan kanssa olettaen, että MeeGo todella on toimiva järjestelmä ja Apple ei ole nöyrtynyt tuottamaan halvempia tuotteita kehittyville markkinoille.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/29/nokian-tulevaisuus-nayttaa-hyvalta/feed/ 1 Arkadianmäen ilmestymispäivä on keskiviikko http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/27/arkadianmaen-ilmestymispaiva-on-keskiviikko/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/27/arkadianmaen-ilmestymispaiva-on-keskiviikko/#comments Mon, 27 Sep 2010 06:23:27 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=946 Tästä eteen päin julkaisemme Arkadianmäen keskiviikkoisin. Numerot julkaistaan kahden viikon välein jo tuttuun tapaan. Seuraava numero julkaistaan ylihuomenna keskiviikkona kello 18:00. Kiitos kaikille verkkolehden lukijoille. Lukijamäärä on kasvanut alusta saakka ja seuraava lisäys Arkadianmäen sisältöön on oluita ja viskejä käsittelevät kolumnit.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/27/arkadianmaen-ilmestymispaiva-on-keskiviikko/feed/ 0 Verkkolehden uusi ulottuvuus http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/verkkolehden-uusi-ulottuvuus/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/verkkolehden-uusi-ulottuvuus/#comments Wed, 15 Sep 2010 14:26:57 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=933 Me Arkadianmäen toimituksessa halusimme testata miltä tuntuu itse ohjattu presentaatio verkkolehden juttuna. “Taitoimme” robotteja käsittelevän jutun presentaatioksi Prezi -verkkosovelluksella. Prezi kilpailee PowerPointin kanssa ja on erittäin joustava tapa tuottaa presentaatio. Samaa esitystä voi muokata useampi ihminen selaimen välityksellä verkossa. Prezin julkinen käyttö ei maksa mitään ja työkäyttöön tarkoitettu lisenssi maksaa vain 4,99 dollaria kuukaudessa.

Aloittaa klikkaamalla harmaata nuolta alla olevan ikkunan alareunassa ja odota pieni hetki esityksen latautumista. Tämän jälkeen kannattaa klikata ikkunan oikeassa alareunassa sijaitsevasta “More” -napista ja valitkaa “fullscreen”. Esitys toimii täydessä ikkunassa pientä ikkunaa paremmin. Mainittujen vaiheiden jälkeen voitte lukea artikkelin klikkaamalla oikealla osoittavaa nuolta. Askelia takaisin voi ottaa klikkaamalla vasemalle osoittavaa nuolta.

robotit on Prezi

Miltä maistui?

Tutustu Preziin

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/verkkolehden-uusi-ulottuvuus/feed/ 0 Oma lompakko, lähin lompakko http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/oma-lompakko-lahin-lompakko/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/oma-lompakko-lahin-lompakko/#comments Wed, 15 Sep 2010 06:39:08 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=931


Tässä Arkadianmäen numerossa on toisaalla Jörn Donnerin Andersin suvun rahaan ja talouteen liittyvä aloitusjuttu. Sarjan ensimmäisessä kirjassa Nyt sinun täytyy, esittää Donner suvun perijättären, Angelan kautta porvarillisen kuvan sosiaalidemokraattisesta kateudesta. Angela oli kuuntelemassa 1930-luvun loppupuoliskolla sosialistisen taistelun esitelmöijää: ”Demokratia ei voisi milloinkaan toimia, ellei rahavaltaa kumottaisi.” Kun Angela kuuntelee kuvausta eräiden ihmisten elämän loistosta ja laiskuudesta, erottaa hän kateutta. Angela ymmärsi kateuden mutta ei sen motiivia. Angelasta sosialistit tahtoivat itselleen samanlaista loistoa ja laiskuutta, vaikka niitä kuvailtiin moraalisesti paheksuttaviksi. Angela arvioi, että sosialistit halusivat itse päästä vallankahvaan; sosialistit halusivat uuden järjestelmän, jonka epäoikeudenmukaisuus perustuisi poliittiseen demokratiaan.

Demarit itse antavat itse esimerkin kateudestaan. Uutislehti Demari kirjoitti 4.9. kolmen keskustalaisen kansanedustajan saavan enemmän maataloustukia kuin kansanedustajan palkkaa. Lehden mukaan Keskustan Kaunistolla saattoi olla oma lehmä ojassa, kun hän esitti luomu- ja lähiruoalle muita matalampia verokantoja.

Demarien Eero Heinäluomalla saattoi olla oma tonni lompakossa, kun hän valtiovarainministerinä allekirjoitti uuden lain niin sanottujen ostoeläkkeiden muutoksesta. Vaikka Heinäluoman allekirjoittama laki näyttää ulospäin heikennykseltä, niin se on sitä vain niiden osalta, jotka vasta harkitsivat ostoeläkkeen hankkimista. Niille, joilla se jo oli, uusi laki on luojan lykky. Laissa poistettiin ostoeläkkeen suuruuden suhde verovähennysoikeuteen. Aikaisemmin verovähennyksen sai, jos ostoeläke ei ylittänyt 60 prosenttia eläkepalkasta. Kun varsinkin Suomi-yhtiö on jakanut lottovoiton kaltaisia (siteeraus lainattu Helsingin Sanomilta) lisäetuja ostoeläkkeisiin, niin monella 60 prosenttia oli ylittymässä reilusti. Lisäksi Heinäluoman allekirjoittamassa laissa muutettiin verotusta. Aikaisemmin nostettava eläke piti verottaa palkkaveroprosentilla. Nyt nostettava ostoeläke jaettiin palkka- ja pääomatuloksi. Muutos alentaa monella lopullista veroprosenttia. Jos ostoeläkkeen lisäisi vaikkapa kansanedustajan palkkaa työtulona, niin progressio olisi huima. Loppupeleissä suurin osa vanhoista ostoeläkkeistä nauttivista saanee tuhansia euroja enemmän puhtaana käteen lakimuutoksen johdosta. Heinäluoman ministerikauden jälkeen hän asettui ehdolle Suomi-yhtiön edustajistoon (taisipa jopa päästä sinne). Niin ei voi tehdä, jos ei ole vakuutusta Suomi-yhtiössä. Sellaista ei ole viime vuosina voinut hankkia, sillä yhtiö on lopettanut vakuutusten myynnin. Voihan Heinäluomalla olla jokin muu vakuutus kuin ns. ostoeläke.

Vanha vihainen mies taipui periaatteistaan ja tilasi Suomen Kuvalehden, koska eduskuntavaalit ovat tulossa. Aikaisempaan porvarilliseen velttouteen nähden lehti on parantanut antiaan. Sitä ne talousvaikeudet teettävät. VVM piti monesta jutusta, mutta erityisesti Rakennusliiton kakkosmiehen Kyösti Suokkaan kommentit lämmittivät. Suomen Kuvalehti otsikoi Suokkaan kyllästyneen ay-liikkeen hiekkalaatikkoleikkeihin. Suokkaan mukaan ay-liikkeessä lahjattomat kahmivat vallan itselleen. Pitkään tämän huomaaminen näyttää Suokkaalta vaatineen. Lisäksi hän olisi voinut tarkentaa, että asia koskee vain SAK:laista liikennettä, ei muiden keskusjärjestöjen liittoja. Ilmiö on helppo selittää. Sotien jälkeen, vuoden 1940 tammikuussa tehdyn työnantajien ja työntekijöiden ”kihlauksen” perusteella, ay-liikkeeseen tuli suuri joukko kovan tason luottamusmiehiä, joilla oli yhteinen sotakokemus työnantajien kanssa. Lisäksi he olivat henkisiltä resursseiltaan vahvoja. Perinnöksi he jättivät SAK:n arvovallan. Nykyisin SAK:laisiin luottamustehtäviin noustaan usein vähällä koulutuksella ja heikoin henkisin resurssein. Ne joilla olisi jotain antaa, menevät koulutuksen kautta aivan muualle. Jäljelle jäävistä hyvin moni on luonnevikainen idiootti. Ja monesti tällä on taskussaan demarien jäsenkortti. Suokkaan mukaan ”Muutama pätevä tyyppi siellä on, juuri muuta hyvää sanottavaa en keksi.”

VVM keksii hyvää sanottavaa Helsingin kaupungin terveydenhuollosta. Vaikka varsinkin Kontulan terveyskeskuksesta on kirjoitettu paljon negatiivista, niin ainakin Kallion virastotalossa homma toimiin loistavasti. VVM uskaltaa sanoa, että hän sai parempaa palvelua Sörnäisten alueen terveysasemalla kuin Mehiläisen työterveyshuollossa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/oma-lompakko-lahin-lompakko/feed/ 0 Osakeseuranta 12 http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/osakeseuranta-12/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/osakeseuranta-12/#comments Wed, 15 Sep 2010 06:09:19 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=928


Sijoittamista 194 päivää tuotolla 19,54 prosenttia

Taloustiedot ovat edelleen hyvin ristiriitaisia. Romahduksen jälkeiset kasvuluvut näyttävät hyviltä. Pitää kuitenkin muistaa, että prosentit ovat suhteellisia. IMF:n ja monien muiden institutionaalisten laitosten arvioissa on nähtävissä syvä huoli, vaikka nimenomaan nämä laitokset ovat yleensä positiivisia.

Tällä kertaa ei mukana ole yritysanalyyseja, johtuen osavuosikatsausten vähäisyydestä. Huomio on Arkadianmäen salkun sisällössä.

Salkussa oli 10. päivänä syyskuuta seuraavia osakkeita, kutakin hankittu tuhannella eurolla, Digiaa kahdella tuhannella. Finnair, Digia, Aspocomp, Ramirent, Orion, Metso, Elcoteq, Elecster, Componenta, Elisa, TeliaSonera, TDC, Huhtamäki ja Sanoma.

Salkun arvo oli noussut 194 päivässä 19,54 prosenttia. Samaan aikaan HEX-indeksi nousi 3,24 prosenttia ja portfolioindeksi 8,36 prosenttia.

Arkadianmäki myy seuraavat osakkeet: Digia, koska Talouselämä-lehdessä oli varoittava juttu. Aspocomp, koska osake on noussut yli 20 prosenttia ja polkee paikallaan. Elcoteq, koska henkilöstön vähentäminen viittaa heikkoon tulevaisuuteen ja TDC, jotta salkusta saadaan ns. kotimainen. Digian 2000 euron sijoituksesta tulee 2117,90 euroa, Aspocompista 1230,80 euroa, Elcoteqista 855,60 euroa, tappiota 14,4 prosenttia ja TDC:stä 989,80 euroa.

Myynnin jälkeen osakkeissa on 10 814,30 euroa ja kassassa 7 117,10 euroa.

Seuraava osakeseuranta ilmestyy neljän viikon kuluttua. Kahden viikon päästä Arkadianmäen taloustoimituksen analyysiosasto tuottaa raportin Berliinin maratonista.

Tässä Arkadianmäen numerossa on juttu Jörn Donnerin kirjasta Nyt sinun täytyy. Siinä Donner kertoo kuinka hänen alter egonsa Jakob oppi ensin juoksemaan, sitten ajattelemaan ja tämän jälkeen kirjoittamaan. Samalla linjalla on japanilainen kirjailija Haruki Murakami kirjassaan What I talk about when I talk about running. Myös Arkadianmäessä toimitaan näin: juokse, ajattele, kirjoita, analysoi.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/osakeseuranta-12/feed/ 0 Yhtynyt Metalli valmistautuu sotatalouteen http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/yhtynyt-metalli-valmistautuu-sotatalouteen/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/yhtynyt-metalli-valmistautuu-sotatalouteen/#comments Wed, 15 Sep 2010 06:04:38 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=920

Jörn Donnerin 11-13 osainen romaanisarja käsittelee Andersin suvun vaiheita. Andersien sukuyhtiö on Yhtynyt Metalli. Sen juuret ovat Suomen taloushistoriallisessa muutoksessa, jossa merkantilismi vaihtui liberalismiksi. Muutoksen lähde oli Krimin sota. Tappio osoitti Venäjän keisarille maan jääneen jälkeen talouden ja tekniikan kehityksestä. Keisari Aleksanteri II käski säätämään Suomen suurruhtinaskuntaan liberalistisen lainsäädännön Porvoon valtiopäivillä 1856. Suomesta tehtiin sen aikakauden erityistalousalue. Uusien vapauksien myötä Suomeen tuli ulkolaisia yrittäjiä. He kasvattivat suomalaisen suurteollisuuden idut.

Yhtynyt Metalli selvisi myös seuraavasta talouselämän murroksesta. Sisällissodan jälkeen Suomen vienti itään loppui. Teollisuus joutui suuntautumaan länsimarkkinoille. Talvisodan alla Yhtynyt Metalli vei tuotannostaan ulkomaille lähes puolet, toinen puoli myytiin kotimarkkinoille. 1930-luvun loppuun tultaessa Yhtynyt Metalli oli eräs Suomen suurimmista teollisuusyrityksistä.

1930-luvun lopulla olivat näkyvissä yhteiskunnalliset muutokset: naisten osuus työelämässä alkoi kasvaa, työväestön poliittinen siipi vahvistui, mikä enteili ammatillisen työväenliikkeen nousua ja maassa otettiin ensimmäiset askeleet kohti vakuutuspohjaista sosiaaliturvaa, harkinnanvaraisen rinnalle ja sijaan.

Jörn Donnerin Andersin sukua käsittelevän romaanisarjan avaa Nyt sinun täytyy (Otava 1975). Tarina alkaa vuoden 1939 alkukesästä, jolloin päivät vielä pitenevät. Yhtynyt Metalli-konsernin teknillinen johtaja Gabriel Berggren saapuu kauppaneuvotteluista Saksasta Helsingin satamaan. Matkan anti on vähäinen sopimusten suhteen. Laivalla teki paluumatkaa myös joukko vuoden 1914 jääkäreitä. Nämä olivat olleet juhlimassa veren, raudan ja yhteisen kohtalon liittoa. Liittoa, joka kenties olisi jälleen uudistettavissa.

Gabriel Berggren oli ollut opiskelemassa Saksassa Leipzikissa 1930-luvun alussa koneenrakennusta. Berggren tapaa vanhoja ystäviään päivällisillä Berliinin Kreuzbergissä. Joukosta puuttuu kaksi miestä, jotka olivat olleet yhteisessä toveripiirissä oluttuvissa ja opinnoissa. Kukaan ei halua puhua siitä, miksi miehet ovat poissa. Toisaalta saksalaiset ystävät välttävät politiikan käsittelyä. Sen he kertovat, että aika ennen vuotta 1933 oli erilainen kuin nykyinen uusi aika. Kuitenkin saksalaiset arvioivat teollisuudella olevan paremmat toimintaedellytykset. Järjestys ja luottamus oli palautettu. Junat kulkivat ajallaan ja yhteiskunta toimi. Kolme saksalaista koneenrakennusinsinööriä ajattelivat, että tulevaisuudessa olisi viisainta suunnitella koneita, jotka pystyisivät suoltamaan miljoonittain aseita. Uusia koneita käyttäisivät joko ihmisrobotit tai koneet; riippuen kumman kustannukset olisivat pienemmät. Edelleen insinöörit mainitsivat, että monet olivat kirjoittaneet ihmisapinoiden kouluttamisesta yksinkertaisiin teollisuuden töihin. Ja jos apinoita ei löytyisi, niin tilalle kävisivät esimerkiksi neekerit ja kiinalaiset.

Berliinissä Gabriel Berggren tekee myös omia havaintojaan. Hän näki useita suljettuja liikkeitä, joiden ikkunoissa kerrottiin liikkeiden uudelleen avaamisista uuden johdon alaisena. Kuitenkin saksalaiset tuttavat olettavat juutalaisten matkustaneen ulkomaille; koska jos he olisivat Saksassa, niin kai he olisivat kirjoittaneet. Toinen Berggrenin huomaama suuria muutos oli mahtavien uusien teollisuusalueiden perustaminen, sekä uusien maa-alueiden liittäminen Saksaan. Mutta ennen kaikkea silmiin pistivät saksalaiset saappaat!

Insinööri Berggren esittelisi matkan tulokset konsernin hallitukselle tulevana perjantaina.


Menestyksen taustalla suku ja keksinnöt

Yhtynyt Metalli – konsernin omistajien juuret olivat Baltiassa. He olivat kosmopoliitteja, asuivat Riiassa ja Viipurissa. Suvussa puhuttiin saksaa ja he pitivät itseään kauppaliitto Hansan myöhäisinä paimentolaismaisina seuraajina. Suvun edustajia oli tullut Suomeen Ruotsin vallan aikana. Suku oli omaksunut välttämättömänä ruotsin, hallitsevan ryhmän, kielen. Suku oli tuonut mukanaan hyötyajattelun. Ajan myötä se oli muuttunut puhtaaksi elämänkatsomuksen omaiseksi omaneduntavoitteluksi. Andersin perheen kaltainen porvaristo oli syntynyt feodaalisen yhteiskunnan ja alkavan kapitalismin välisessä murroksessa. Suvun uutena päämääränä oli puolustaa hankittua omaisuutta ja valtapiiriä. Rahan ansaitseminen miellytti.

Yhtynyt Metallin perusti suvun päämiehen, vuorineuvos Erik Andersin isä. Tämä oli keksijä. Keksinnöt yhtyivät pääomiin, kun vuorineuvoksen isä tapasi toisen vaimonsa. Uudella vaimolla oli kultarahoja siltä ajalta kun rahaa voi vielä omistaa. Pääomien mukana tuli pankkien kiinnostus ja yhtiön toiminta alkoi pyöriä.

Suvun menestys perustui käytännölliseen lahjakkuuteen. Suvun päämies, vuorineuvos, oli sitä mieltä että yhteiskunnassa vallitsi varsin suuri oikeudenmukaisuus; älykkäät ja yritteliäät ihmiset palkittiin aina menestyksellä. Vaikka Andersit olivat tulleet maahan tyhjin käsin, niin heidän hallitsemansa Yhtynyt Metalli oli nyt suuri. Koska maa oli pieni, niin Yhtynyt Metallin kaltainen teollinen orgaani ei voisi enää romahtaa. Lisäksi Yhtynyt Metalli takaisin suuruudellaan yhteiskunnallista vakautta.

Vuosien aikana Andersin suku oli kasvanut niin suureksi, että kaikki eivät mahtuneet kolme kertaa kolme metriä suuruiseen sukukarttaan. Monet suvusta istuivat jollain Yhtynyt Metallin oksalla tietyillä etuuksilla. Osa suvusta seurasi yhtiön pörssikurssia kuin kuolevan potilaan kuumekäyrää. Andersin suvun henkilögalleriassa vilahtaa tyyppejä, jotka elävät omituista elämää osingoilla tai ryhtyvät epätoivoisiin liiketoimiin. Johtamisen lisäksi Gabriel Berggrenin tehtävänä on: ”Uutta verta sukuun, joka uhkasi tuhoutua ja rappeutua.”

Jörn Donner on luonut Yhtynyt Metalli – konsernin monen suomalaisen yhtiön osista. Konsernissa on mukana paperitehtaita, huonekalujen valmistusta, sahoja, metalli- ja konetehtaita. Aikaisemmin mukana on ollut mm. kauppahuone. Pääkonttori sijaitsee Helsingin keskustassa. Jokin osa Yhtynyt Metallista muistuttaa Nokiaa, jokin Ahlströmia, jokin Kymiä. Myös Kone ja Sillan Wärtsilä on joistain kohden tunnistettavissa.

Vaikka Yhtynyt Metalli on pörssiyhtiö, niin sen suurin omistaja on Andersin suku. Suurimpien omistajien joukkoon kuuluvat perustajan lapset, kolme sisarusta: vuorineuvos Erik Anders, Agnes ja Karin. Karin on Gabriel Berggrenin aviopuoliso. Agnes on puolestaan romaanisarjan kahden muun päähenkilön Angelan ja Jakobin äiti. Angela on Gabriel Berggrenin rakastajatar ja Jakob Jörn Donnerin alter ego. Agnes kuolee ennen talvisotaa.


Suomenruotsalainen hallitus ja liikkeenjohto

Yhtynyt Metallin hallitukseen valittiin hiljaisella sopimuksella omistajia, liikkeenjohtajia, asiantuntijoita sekä mielellään yksi kulttuuripersoona. Omistajista ehdotonta valtaa käytti vuorineuvos Erik Anders. Hän teki päätökset usein yksin ja vain hyväksytti ne hallituksessa. Eräs omistavan suvun ja liikkeenjohdon edustajista oli insinööri Gabriel Berggren. Asiantuntijuutta edusti Handelshögskolanin kansantaloustieteen professori Karl Gustav Andersson. Vuorineuvos kutsui häntä yhteiskunnan hyödyttömän osan edustajaksi. Anderssonia arvostettiin myös hänen talonpoikaistaustastaan. Hän oli kotoisin Närpiöstä. Andersson kesti hyvin viinaa ja hän kykeni juovuksissakin korkeatasoiseen keskusteluun. Professorin ja vuorineuvoksen välejä hiersi Anderssonin Yhtynyt Metallin osakkeiden myynti. Hän oli saanut ilmaisia osakkeita hallitusjäsenyyden myötä, mutta kehui kaupanneensa ne. Toinen hiertävä seikka oli huhuissa, joiden mukaan Andersson oli keynesiläinen. John Maynard Keynesin pääteos Työllisyys, korko ja raha oli julkaistu 1936. Kulttuuripersoonaa hallituksessa edusti eläkkeellä oleva rehtori.

Yhtynyt Metallin hallituksessa eri jäsenten taustat vaikuttavat luonnollisesti päätöksentekoon. Konserniin kuului Oulun seudulta huonekalutehdas Stella. Se teki kuuluisaa suomalaista jugendia. Kun Gabriel Berggren otti taloudellisen vastuun Yhtynyt Metallista, niin Stellalla meni vielä hyvin. Vaikka Stellan hallinto oli raskas ja keskitetty, piti rahan arvon vakaus ja alhainen korkokanta huolen kannattavuudesta. Rahatalouden muutokset ja yhteiskunnan asettamat uudet työnantajavastuut painoivat Stellan tulosta. Kansaneläkelaitos, KELA, oli perustettu joulukuussa 1937. Yksi uusista ongelmista oli Stellan johtaja, jonkun sukulaisen sukulaisen poika. Tämä viihtyi paremmin Helsingissä, eikä tahtonut ehtiä Ouluun menevään junaan. Berggren keräsi tietoja ja kehitti asiaan ratkaisun. Stella vaihdettaisiin suomenkielisten Aaltosen – konsernin kanssa. Aaltonen -konserni keskittyi puusepänteollisuuteen Pohjois-Suomessa, mutta sillä oli kaksi vähäarvoista tehdasta etelässä, jotka kävisivät vaihtokaupassa Yhtynyt Metallille. Berggren näki jo tilinpäätöksen ilman inhottavaa puusepäntehdasta.

Asia meni Yhtynyt Metallin hallitukseen. Ensimmäisenä asiaa vastusti eläkkeellä oleva rehtori: ”Hävytöntä, todella hävytöntä”. Rehtori kertoi, että hänen vaimonsa mukaan Stella teki maan parhaat huonekalut. Berggren oli samaa mieltä, mutta muistutti yksikköhintojen nousseen niin korkealle, että kauppa väheni. Rehtori sanoi oppineensa isältään, että omaisuudesta ei saanut luopua: taloja, tauluja, osakkeita ei osteta myytäväksi. Lisäksi rehtori tiesi Aaltonen – konsernin tukevan suomenkielisten harjoittamaa kiihotustoimintaa kielikysymyksessä. Vuorineuvoskin olisi halunnut etsiä puhtaasti ruotsinkielisen ostajatahon. Myös professori asettui aikaisemmista näkemyksistään huolimatta vastaan. Hänestä Yhtynyt Metallin vastuu ei voinut kohdistus yksinomaan voitonodotuksiin. Suomenruotsalainen yleinen etevyys johtui metsän näkemisestä puilta; ei pelkästään puita ja pensaita. Professorista Stellan myymisen vastustus johtui joidenkin hallituksen jäsenten käsityksestä isänperinnön merkityksestä. Stellaa ei saisi myydä Aaltoselle. Vaihto kaatui kuitenkin myös suomenkielisten liikemiesten vastustukseen; Aaltonen – konserni ei saisi olla tekemisissä Yhtyneet Metallin kanssa.

Vuoden kuluttua Berggren yritti uudestaan. Pienenevät osingot olivat tehneet tehtävänsä. Vuorineuvos ilmoitti että Stellan saa sulkea, eikä hän kuuntelisi mitään hallituksen mielipiteitä. Tehdas yksinkertaisesti lopetettiin.

Ison konsernin liikkeenjohdon keulakuvana oli vuorineuvos Erik Anders. Hänellä oli vuoden 1939 kesällä ikää jo yli 65 vuotta. Vuorineuvoksen rooli päivittäisessä johtamisessa oli vähentynyt. Osin se johtui iästä, osin alkoholista. Vuorineuvoksen ajasta suuri osa kului auktoriteettiaseman velvollisuuksiin: suvun yhteenkuuluvuuden vaalimiseen ja seuraajan miettimiseen. Vuorineuvos eli murroskohtaa. Hän tajusi Yhtynyt Metallin kasvaneen niin suureksi, että suvun merkitys muuttuisi anonyymiksi. Ajan myötä olivat poistuneet myös ärjyvät isänmaalliset hahmot. Pitkällä tähtäyksellä vain taloudelliset arvot ratkaisisivat. Vaikka vuorineuvos eli 24 tuntia vuorokaudessa Yhtynyt Metallin kanssa, piti hän huolta myös omasta omaisuudestaan. Hän käytti sen haalimiseen yhtiön uutta toivoa varatuomari Bengt Granbergiä. Vuorineuvos haali itselleen metsäomaisuutta maksuvaikeuksiin joutuneilta tilallisilta ja yrityksiltä. Suomen tulevaisuus oli loppujen lopuksi metsissä. Puita oli helpompi käsitellä kuin ihmisiä.

Insinööri Berggreniä pidetään vuorineuvoksen luonnollisena seuraajana. Berggrenin alta maata kaivaa hallituksessa oleva professori Andersson. Hän puhuu luottamuksellisesti Bengt Granbergin kanssa. Professorista Berggren on toiminut taktisesti väärin. Berggren olisi noudattanut politiikkaa, jonka mukaan osingolla ja pörssikurssilla ei olisi merkitystä, koska osake-enemmistö on suvulla. Professorista arvonanto perustuu kuitenkin osingon suuruuteen ja pörssiarvon korkeuteen.

Insinööri Gabriel Berggren oli vuonna 1918 punaisten puolella. Hänen roolinsa oli kuitenkin niin vähäinen, ettei hän herättänyt huomiota, eikä hän saanut rangaistusta. Berggren hankki kokemusta ja koulutusta koneenrakentamisesta. Hän nai Yhtynyt Metallin perustajan tyttären. Berggren on kuitenkin läpikotaisin ammattijohtaja. Hän tietää olevansa yhtiölle välttämätön. Vaikka hän joutuisi vastakkain vuorineuvoksen tai vaimonsa Karinin kanssa, niin hallitus tukisi häntä. Edelleen Berggren tiesi olevansa tarvittu myös muualla. Hän haluaa viedä konsernia kohti tulevaisuutta. Sen ajattelemiselta hänen aikaansa vievät siellä täällä syntyvät hankaluudet, joiden vuoksi insinööri joutuu matkustamaan pitkin maata. Berggren nukkui hyvin, söi säännöllisesti ja vältti liikaa alkoholia.

Käyttäytymiseltään Gabriel Berggren oli rauhallinen. Tyynen pinnan alla Berggren käsittelee kaikkia niitä areenoita, joilla liikkeenjohtajan on toimittava. Hän tekee omia suunnitelmiaan, ennen kuin ne muuttuvat yhtiön suunnitelmiksi. Päätösten valmistelu edellyttää ihmisluonteen tuntemista: ”Halu, vallanhimo, pyrkimys vaikutusvaltaan. Älä aliarvioi ihmisten turhamaisuutta”. Berggren kertoo hallituksen jäsenelle tämän hämmästyvän kaikesta siitä mitä Berggren saa tietää ja kuinka hän saa kaikesta selvän. Berggrenille ei riitä ihmisen tunteminen vallan lähellä. Hän tuntee myös työväen ajattelun. ”He halusivat lisää palkkaa, kaikki halusivat, he halusivat parempia asuntoja, mahdollisuutta elää vapaammin, lyhyempiä työaikoja, se kaikki tulisi aikanaan.” Berggren ei sanonut tätä kielteisellä tavalla. Hänestä ammattiyhdistysliikkeen ja yhtiön päämäärät olivat samat, vaikkeivät kaikki olleet tajunneet sitä.”

Suurkonsernin johtajan pitää nähdä suuria asioita. Insinööri Berggrenillä oli tämä taito. Hän näki kuinka koneet kehittyivät, uudenaikaistuivat. Hän myönsi, ettei aika ollut kiinnostunut millainen taloudellinen tulos viime kädessä saatiin. Tärkeämpää oli, että kaikki hoitivat tehtävänsä. Omistajat ja työntekijät eivät saaneet vaatia itselleen liian suurta osaa paremmasta kannattavuudesta ja pääoman tehokkaammasta hyväksikäytöstä. Kasvua ei saanut estää ahneudella. Toistaiseksi Berggren oli kyennyt estämään taloudellisten mahdollisuuksien kovertamisen. Hän näki, että konserni laajentuisi kaksinkertaiseksi viidessä vuodessa, jos omat käyttöpääomat pysyisivät nykyisen suuruisina. Berggren aavisteli, että jonain päivänä jotkut nuoret idiootit päättäisivät tehdä päinvastoin.

Nuorta sukupolvea konsernin johdossa edusti 27-vuotias Bengt Granberg. Hän oli rahoittanut opintonsa olemalla lehdenjakaja ja työssä pankissa. Granberg oli kuitenkin varovainen ja pelokas. Hänellä ei ollut taustaa. Granberg oli kotoisin Käkisalmesta ja koki Helsingin suurena ja pelottavana paikkana. Vuoden 1939 aikana Granberg valmistui varatuomariksi. Yritystoiminnan muuttuminen monimutkaisemmaksi edellytti lakimiehen palkkaamista konserniin. Konsernissa oli jo 6000 työntekijää.

Työntekijöiden määrän kasvu ja muuttuva yhteiskunnallinen asema vaikutti Bengt Granbergin ajatteluun. Hän haluaa muutosta ja tyytyy siihen että muutos laitetaan alulle. Hän koittaa selittä asiaa Angela Andersille: ” Työläiset ovat joutuneet ponnistelemaan vuosikymmeniä saadakseen ammattiyhdistyksille edes jonkin vallan. Työnantajat ovat tehneet tenää. Yhtynyt Metalli käytti aikanaan lakonmurtajia, mutta ei käytä enää. Mutta miksi jokin paperikone äkisti pysähtyy, mitä luulet? Asia ei liikuta koneen käyttäjiä. Työläisten mielestä herrat saavat hoitaa omat asiansa. Eivät ne ole työläisten koneita, he eivät tunne mitään mielenkiintoa asiaan.”

Väittelyn jälkeen Angela Anders vastaa Bengtille: ”Sinä taidat olla naiivi. Viisaat jäävät vähemmistöön kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina. Ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Muut asettuvat toisten johdettavaksi. Kuka Hitleriä ja Mussolinia tukee?”

Myöhemmin Granberg tunnustaa olevansa sosiaalidemokraatti. Vuorineuvos raivostuu, sosialisti on yhtiölle turvallisuusriski. Berggren antaisi Granbergin jäädä, mutta tämä lähtee Kannakselle linnoitustöihin.


Kohti sotaa

Hallituksen kokous, jossa insinööri Berggren esitteli raporttinsa Berliinistä, pidettiin Yhtyneen Metallin vierassalissa. Vaikka konsernin vuorineuvoksessa herättivät huolia Yhtynyt Metallin pörssikurssin putoaminen 130:een, ja Hufvudstadsbladetissa ollut kriittinen kirjoitus yhtiöstä ja Imatran uuden paperikoneen toiminta, niin kokous pidettiin poikkeuksellisessa paikassa. Peruste paikanvalintaan oli sotilaspoliittinen esitelmä. Sen piti jalkaväenkenraali Alexander von Wolff, vuorineuvoksen ystävä ja ikätoveri. Todellisuudessa von Wolff oli Rudolf Walden. Kokouksessa oli käsittelyssä kaksi kysymystä: Mikä on Yhtyneen Metallin asema? ja Mikä on Suomen asema?

Peruste kenraalin kutsumiseen esitelmöijäksi tuli tämän asemasta. Kenraali oli entinen tsaarin armeijan upseeri ja Mannerheimin ystävä. Kenraalilla oli lisäksi puolustusneuvostosta tietoja, joita muilla ei ollut. von Wolff kertoo olevansa paikalla, koska hän on vuorineuvoksen vanha ystävä ja lisäksi Yhtynyt Metalli on poikkeuksellisen keskeisessä asemassa Suomen teollisuudessa. Kenraali edellyttää kaikkien läsnäolijoiden olevan yhtä mieltä bolsevismin vaarallisuudesta. ”Kommunistinen puoluehan on kyllä ollut kielletty jo kauan, mahdollisesti tämä oli suorastaan virhe, mutta kommunistit ovat jäljellä ja tekevät propagandaansa työpaikoilla, minkä lisäksi nuorisossa on paljon älykkäitä ihmisiä, joilla on bolsevikkisympatioita.”

Jalkaväenkenraali Rudolf Walden tunsi bolsevikkiuhan. Walden oli lähetetty 11-vuotiaana Haminan kadettikouluun, josta hän valmistui priimuksena. Waldenille olisi ollut paikka Venäjän keisarin valiojoukoissa, mutta hän vastusti menossa ollutta venäläistämistä ja hänestä tuli aliluutnantti Suomen kaartiin. Suurruhtinaskunnan sotalaitoksen lakkauttaminen johti Waldenin tekemään eronpyyntöön, joutumiseen sotaylioikeuteen ja eroon. Walden ryhtyi paperitehtaan kirjanpitäjäksi. Vähitellen hänestä kehittyi teollisuusmies ja Yhtyneiden Paperitehtaiden perustaja. Walden tunsi Mannerheimin. Heillä oli samaa taustaa, molemmat puhuivat venäjää ja tunsivat Venäjän. Sisällissodan aikana ja sen jälkeen Walden teki Mannerheimille useita suuria palveluksia. Mannerheim ja Walden olivat vaatimassa punavangeille yleistä armahdusta sekä päästämistä koteihinsa.

Kenraali Wolff kertoo Suomen sotilasjohdolla olevan kaksi tärkeää tehtävää: puolustusvalmiuden tehostaminen äärimmilleen ja maaperän valmistaminen rakentaville ja tarkoituksenmukaisille neuvotteluille venäläisten kanssa. Venäjä on Venäjä ja venäläinen leipä on parempaa kuin saksalainen makkara.

1930-luvulla Suomen armeijan kenraalikunta oli sekaisin. Vastakkain olivat jääkäriliikkeen perilliset ja vanhat Venäjän armeijan upseerit. Jako näkyi myös geopoliittisesti. Mannerheim ja Walden ottivat tehtäväkseen poliitikkojen saamisen mukaan sotavarusteluun. Mannerheim pyysi aseita ja kalustoa Risto Rydiltä ja J.K. Paasikiveltä, Walden kääntyi sosiaalidemokraatti Väinö Tannerin puoleen. Kovien vääntöjen jälkeen Suomessa aloitettiin sotavarustelu materiaalin osalta, Talvisotaan nähden kuitenkin liian myöhään.

Kenraali Wolff kertoo Yhtynyt Metallin hallitukselle antavansa paljon arvoa sosiaalidemokraateille. He ovat nyt viimeinkin tajunneet rautaiset lait. Kenraalista sosiaalidemokraatit voivat päästä oppositiosta valtaan. Sitä ei saa unohtaa. Kenraali Wolff kehottaa Yhtynyt Metallin johtokuntaa säilyttämään työrauhan, jotta eteenpäin pyrkivät ja tyytyväiset työläiset tukevat sosiaalidemokraattien nykyisiä, maltillisia johtomiehiä. Kenraali esitti kaksi vetoomusta: rakentakaa työläisille asuntoja ja korottakaa palkkoja. Esitelmänsä lopuksi kenraali vetosi: valmistakaa tykkejä ja automaattiaseita. Niin paljon kuin mahdollista ja niin nopeasti kuin suinkin. Esityksen jälkeen johtokunnan pöydässä vallitsi hämmentynyt hiljaisuus.

Paperiteollisuuden johtajana Rudolf Walden oli ollut ankara. Hänestä kunnon työntekijä oli suojeluskuntalainen. Tämä ärsytti sosiaalidemokraatteja, joista varsinkin pakinoitsija Sasu Punanen hyökkäsi Sosialidemokraatissa, nykyisessä Uutispäivä Demarissa, Waldenia vastaan. Paperiteollisuuden palkat olivat pieniä, kuitenkin niin että hyvä työntekijä tienasi huonoa enemmän. Rudolf Walden nosti jonkin verran palkkoja kun hänen konttoripäällikkönä Valkeakoskella ollut poikansa Juuso pyysi.

Sodan uhan alla ainoa oikeus työehtosopimukseen oli kirjapainotyöläisillä. Sosiaalidemokraattien K.A. Fagerholm oli aloitteellinen ja ryhtyi ajamaan työnantajien ja työntekijöiden neuvotteluja ja sopimusten tekemistä. Eversti Lehmuksella väitetään olleen muistiinpanot, joiden perusteella niin kutsutun Tammikuun kihlauksen taustalla olivat Mannerheim ja Walden. Ilman näitä kahta ei kihlausta olisi hyväksytty työnantajien piirissä. Tammikuun kihlauksesta ilmoitettiin keskellä Talvisotaa tammikuun 23. päivänä radion iltauutisissa. Seuraavana päivänä asia oli sanomalehdissä. Sopimuksen ytimenä oli kansakunnan eheyttäminen. “Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat ovat käyneet keskenään neuvotteluja, joiden tuloksena on sovittu, että sanotut keskusjärjestöt, todeten vapaan järjestetyn toiminnan merkityksen yhteiskunnassa, tulevat luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi mikäli mahdollista yhteisymmärryksessä.”

Jalkaväenkenraali Rudolf Walden asui Helsingin Kaivopuistossa Marmoripalatsissa, osoitteessa Itäinen Puistokatu 1. Rakennus valmistui vuonna 1918. Rakennuksen omistaja August Keirkner kuoli sama vuonna sisällissodassa. Keiknerin leski myi talon Waldenille 1937. Waldenin kuoltua vuonna 1946 Suomen valtio vuokrasi talon sotaylioikeuden istuntotiloiksi asekätkentäjutussa. Nykyisin Marmoripalatsissa toimii työtuomioistuin. Siinä istuvat mm. niin työnantaja- kuin työntekijäjärjestöjen nimeämät edustajat: tarkoituksella tai sattumalta, kuin perintönä Tammikuun kihlaukselle.


Siirtyminen sotatalouteen

Samalla kun Suomessa kynnettiin peltoja, odotettiin olympialaisia, ihasteltiin maailman kauneimpia naisia ja seurattiin Taisto Mäen juoksua, aloitti Yhtynyt Metalli valmistelut tuotannon suuntaamiseksi sotatarvikkeisiin.

Vuorineuvos epäröi. Hän ei luottanut oikeastaan kehenkään ilman selviä papereita. Insinööri Berggren selvitti tilannetta Saksassa. Edelleen insinööri kertoi käymistään keskusteluista eduskunnassa. Hän selvitti yhtiön mahdollisuuksia puolustusmäärärahoista. Berggrenillä on jonkinlainen epäilys kansanedustajien kyvyistä: ”Suomen eduskunnassa ehkä viisitoista prosenttia kansanedustajista hallitsee jonkin vieraan kielen ja ehkä korkeintaan kymmenen prosenttia lukee edes yhtä ulkomaalaista lehteä.” Kuitenkin Berggren löytää muutaman, joilla on silmää. Yhtynyt Metalli ei saisi luottaa kehenkään ulkopuoliseen, ei sotilasjohtoon, ei poliitikkoihin, ei ulkovaltoihin, vain omaan itseensä.

Yhtynyt Metalli sai huomattavia tilauksia puolustuslaitokselta, jopa niin paljon että vuorineuvos hermostui. ”Väitetään, että me hyödymme valtion kustannuksella.” Vuorineuvos näki väitteessä kampanjan konsernia kohtaan. Kampanjan tavoitteena olisi hankkia halvalla Yhtynyt Metallin osakkeita ja vaikutusvaltaa yhtiössä. Jopa Yhdyspankkiin oli yritetty esittää väitteitä konsernin huonosta hoidosta. Bengt Granberg miettii sitä, etsikö vuorineuvos syntipukkia ottamaan vastuun vuorineuvoksen suurista suunnitelmista. Granberg tiesi pankin vaatineen osakepääoman lisäämistä ja omistuspohjan laajentamista. Kuitenkin valtion suurien tilausten takana oli insinööri Berggrenin valmisteleva työ. Niistä kaikista hän ei ollut kertonut vuorineuvokselle.

Elokuussa 1939 Neuvostoliitto ja Saksa solmivat Molotov-Ribbentrop -sopimuksen. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Saksa hyökkäsi Puolaan. Samana aikana Suomessa: ”Varhaissyksyn tuulessa kaikki koottiin, puristettiin ja räjäytettiin hajalle.” Insinööri Berggrenin työpöytä täyttyi varustelupiirustuksista, joissa teollisuutta suunnattiin sotatalouteen. Vuorineuvos siirtyi palvelemaan kansanhuoltoministeriön tärkeää osastoa ja professorille osoitettiin työ propagandan palveluksessa, tehtävänään kirjoittaa talouskatsauksia ulkomaille.

Vuorineuvos luovutti Yhtynyt Metallin toimitusjohtajuuden Berggrenille. Vuorineuvos oli pitänyt ”eteisessä” toista ehdokasta. Tämä oli insinööriä nuorempi, etäistä sukua ja olisi voinut valmistella johtamansa yhtiön ja Yhtynyt Metallin yhteistyötä. Osaltaan toisen ehdokkaan olemassaoloon vaikutti insinöörin ja Karinin, vuorineuvoksen sisaren, avioero. Lisäksi vuorineuvoksen mielestä kaikki 40 vuotta täyttäneet olivat menettäneet impulsiivisuutensa. Karin pitää insinööriä parhaimpana johtajana konsernille, samoin pankki. Berggren haluaisi sanoa kantansa vuorineuvokselle. Sillä ei ole merkitystä: ”Paskat siitä, muut ovat ottaneet kantaa puolestasi. Aika on sinut valinnut.”

Sodan alun huomaa ensimmäisenä Bengt Granberg. Hän on Karjalan kannaksella, kun Neuvostoliiton hyökkäykset alkoivat. Granberg näkee kuinka paikalliset ihmiset pakenevat kiireesti: ”Maan johto tuntui uskoneen viimeiseen asti rauhaan. Väestöä ei haluttu tehdä levottomaksi. Levottomuutta oli tarpeeksi muutenkin.”

Angela Anders, vuorineuvos ja Gabriel Berggren elävät pommitusten kohteena olevassa Helsingissä. Talojen kellareissa olevia pommisuojia on vahvistettu ja patsaat suojattu laudoituksin. Sodan vaaran keskelläkin Yhtynyt Metalin tulevaisuutta mietitään. Kun vuorineuvos arvelee konsernin käyvän tulevaisuudessa kauppaa venäläisten kanssa, on hallituksessa rehtorin kanta: ”Ei koskaan.”

Vielä kesällä 1939 professori Andersson ei uskonut sodan syttyvän. Nyt hänen oman käsityksensä mukaan kaikki oli käynyt juuri niin kuin hän oli ennustanut. Kansantaloustieteilijänä professori tiesi, että venäläinen järjestelmä ei kyennyt kilpailemaan Suomen kapitalismin kanssa, eikä hän voinut ymmärtää kuinka mikään yhteiskunta voisi toimia ilman sellaisia talonpoikia kuin Närpiön talonpojat.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/yhtynyt-metalli-valmistautuu-sotatalouteen/feed/ 0 Robottien kehitys http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/robotti-ja-ihminen/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/robotti-ja-ihminen/#comments Wed, 15 Sep 2010 05:44:26 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=884


Sana robotti tarkoittaa automaattisesti liikkuvaa mekanismia. Terminä robotti on vanha ja se tuli esiin ensimmäistä kertaa Karel Capekin näytelmässä R.U.R. (Rossum’s Universal Robots) vuonna 1921. Nykyajan humanoidia vastaava robotti esiteltiin New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939. Elektro tunnisti äänikomennot, osasi kävellä, polttaa tupakkaa ja liikuttaa päätä sekä käsiä. Taisi Elektro osata myös puhkaista ilmapalloja, mutta se oli kömpelö. Robottien esi-isän esittelystä on kulunut 71 vuotta: Kuinka pitkälle robotit ovat kehittyneet seitsemän vuosikymmenen aikana? Käytännöllisissä asioissa hyödynnettävät robotit ovat kehittyneet huomattavasti humanoideja nopeammin. Humanoidien saralla viimeisimmät harppaukset on tehty tekoälyn puolella, kun samaan aikaan tuotteistettu parikymmentä kiloa painava robottipuku antaa käyttäjälleen moninkertaiset voimat.


Robottipuku HAL

Vuonna 2004 perustettu Japanilainen liikeyritys Cyberdyne pyrkii tuomaan markkinoille ulkoisen tukirangan ihmiselle, eli robottipuvun. Liikkumista yllättävän vähän vaikeuttava puku on vaikuttava ja Cyberdynen tarkoituksena on saada ensimmäinen kymmenen puvun erä valmistettua lähiaikoina. Puku tarjoaa käyttäjälleen lähes yli-inhimilliset voimat ja sen tarkoituksena on olla hyödyksi esimerkiksi kävelykyvyn menettäneille ja edistää pelastustyöntekijöiden tehokkuutta sekä turvallisuutta. Tuote liikkuu käyttäjän päällä “ajatuksen voimalla”. Puvun anturit kiinnitetään iholle ja ne rekisteröivät aivoista lähtevien hermosignaalien aiheuttamat kevyet biosignaalit ja tukiranka liikkuu kehon mukaisesti. Katso video alta. Tuotteen varsinainen esittely alkaa n. kolmen minuutin kohdalta.


Lapsirobotti CB2

Japanin tieteen ja teknologian virastossa tutkittiin tekoälyn mahdollisuudesta oppia elämään ihmisten keskuudessa. Tätä tarkoitusta varten virastossa kehitettiin oppimiskykyinen humanoidirobotti. “Tunnesensorit” kertovat robotin ohjelmalle jos joku painaa robottia rintakehästä tai heiluttaa sen kättä. Tutkijat uskovat tulevaisuuden version oppivan esimerkiksi sanoja ja puhumaan kohtalaisen sujuvasti. Seuraava vaihe tutkimuksessa on kasvattaa humanoidirobotti ihmisten keskellä ja tutkia robotin oppimiskykyä. Tavoitteena on nähdä kuinka lähellä ihmisen kehitystä robotin kehitys on ja voiko robotista tulla riskitön osa ihmiskuntaa.


Tuotanto- tutkimus ja sotarobotit

Tulevaisuudessa Robotin rooli muuttuu tarkkaa työtä tekevästä koneesta laajemman kokonaisuuden hallitsevaksi tuotantotekijäksi. Humanoidirobotteja tuskan tullaan näkemään kaduilla puoleen vuosisataan teknologian valtavista harppauksista huolimatta. Tutkimuskäyttöön robotteja on käytetty jo pitkään. Erinomaisena esimerkkinä toimivat arktisen alueen jään sulamisen tutkimiseen käytettävät torpedon muotoiset robotit Damocles -projektissa. “Liitimet” uivat jään alla mitaten veden lämpötilaa, suolapitoisuutta, painetta ja virtausten nopeutta. Robotteja ohjataan maalta ja näin liitimillä voidaan tarkkailla useamman merivirran muodostamaa kokonaisuutta. Robotit lähettävät keräämänsä tiedon satelliittien kautta ja tutkijat voivat seurata tilannetta reaaliaikaisesti.

Tutkimus- ja tiedustelukäytössä robotit säästävät parhaimmillaan ihmishenkiä. Jotkin robotit vievät tutkijat ennen saavuttamattomiin paikkoihin.


Boston Dynamicsin BigDog.


Hirose-Fukushima Labin käärmerobotti ui kauniisti.


Yhdysvaltojen tiedustelu- ja taistelurobotti.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/09/15/robotti-ja-ihminen/feed/ 0 Voi tätä kateuden määrää http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/voi-tata-kateuden-maaraa/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/voi-tata-kateuden-maaraa/#comments Mon, 30 Aug 2010 18:04:35 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=859

Vanha vihainen mies on kateuden suhteen onnekas. VVM kadehti jotain joltakin ollessaan teini-ikäinen. Parin päivän päästä VVM (tai silloin Vihainen nuori mies) huomasi, että hommassa ei ole päätä häntää. VNM päätti lopettaa kadehtimisen turhana ja aikaa vievänä toimena. Se päätös on pitänyt. Huono puoli tehdyssä päätöksessä on se, että VVM ei oikein ymmärrä muiden kateutta.

Joitain VVM kuitenkin ymmärtää. Kun vihreiden Anni Sinnemäki vastasi demareiden Eero Heinäluomalle Helsingin Sanomissa, niin Sinnemäen vastaus paljasti sosiaalidemokraattien kollektiivisen kateuden.

Sinnemäen mukaan demareilta puuttuu talouspoliittinen linja. Kun yhteiskunta on talouden tilaltaan ja asemaltaan sellaisessa kunnossa että tarttis tehdä jotain, niin demareille ei kelpaa kuu kuin osinko-, omaisuus-, vuokratulo- ja myyntivoittoveron nostaminen. Tämä on demareiden tuttu linja. Se johtuu siitä, että sosiaalidemokraatit ovat joukko jolla ei ole enää oikeaa ja toimivaa poliittista linjaa, he ovat joukko jossa keski-ikä on varsin korkea ja joukko jossa tyhmyys on tiivistynyt. Demareiden verolinjaus on kuin suoraan puolueessa suurta valtaa käyttäviltä Wanhoilta Tovereilta. Tämän katkeroituneen eläkeläissakin mukaan vanhusten asuntojen putkiremontitkin pitäisi maksaa valtion varoista, vaikka he asuisivat omissa osakkeissaan. Tämähän olisi oikein; rikkailta otetaan ja köyhille eläkeläisille annetaan.

Mistä poliittisen elämän kateus kumpuaa. Siihen antaa vastauksen kokemuksen perusteella kirjoitettu Wikipedian artikkeli: ”Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.”

”Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä (tai esimerkiksi irlantilaisen perimätiedon mukaan amerikkalaista ja irlantilaista). Kademielinen venäläinen (irlantilainen) tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason. Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin.”

”Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan. Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja epäkohtien paljastajana. Se ei siis ole yksiselitteisesti tai yksinomaan vain kielteinen ja tuhoava tunne. Yhteiskunnalliset uudistusliikkeet voivat hyödyntää positiivisella tavalla taloudellisen eriarvoisuuden ja siitä johtuvan tyytymättömyyden aiheuttamia tunteita, mikä estää näitä jähmettymästä katkeruudeksi. Kateudesta syntyvien mielipiteiden ilmaiseminen edistää täten demokratian toteutumista.”

Toden totta, demareilla on tässä yhteiskunnassa tärkeä tehtävä: kadehtiminen.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/voi-tata-kateuden-maaraa/feed/ 0 Kirjallisuudessa tulossa vuoroon Jörn Donner http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/kirjallisuudessa-tulossa-vuoroon-jorn-donner/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/kirjallisuudessa-tulossa-vuoroon-jorn-donner/#comments Mon, 30 Aug 2010 18:04:06 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=862 Arkadianmäki on julkaissut yhdeksän rahaa ja taloutta suomalaisessa kaunokirjallisuudessa käsitellyttä artikkelia. Niissä on käsitelty seuraavia kirjoja:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, Volter Kilpi: Alastalon salissa, Eino Leino: Pankkiherroja, Maiju Lassila: Kuolleista herännyt, Pentti Haanpää: Noitaympyrä, Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki, Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, Lassi Sinkkonen: Sumuruisku, Alpo Ruuth: Kotimaa.

Seuraavissa numeroissaan Arkadianmäki keskittyy rahan ja talouden kuvaksiin Jörn Donnerin Andersin sukuun liittyvässä romaanisarjassa, joka käsittelee suomalaista suuryritysmaailmaa ja suomenruotsalaista yläluokkaa 1930-luvulta vuoteen 2000. Sarja muodostuu seuraavista kirjoista: Nyt sinun täytyy 1975, Angela 1976, Jakob ja kylmä rauha 1979,Angela ja rakkaus 1981, Itsenäisyyspäivä 1983, Isä ja poika 1985, Presidentti 1986, Vapauden vangit 1989, Sattuman kauppaa 1993, Erään rakkauden tarina 1994 ja Petollinen sydän 2001.

Arkadianmäen sarja etenee Andersin suvun osalta kronologisesti. Ensimmäisenä vuoroon tulee Nyt sinun täytyy, jota koskeva juttu julkaistaan Arkadianmäen numerossa 12.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/kirjallisuudessa-tulossa-vuoroon-jorn-donner/feed/ 0 Pekkarisen risupaketti http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/pekkarisen-risupaketti/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/pekkarisen-risupaketti/#comments Mon, 30 Aug 2010 18:03:40 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=852 Suvilahdessa sijaitseva voimalaitos polttaa hiiltä vuorokaudessa noin 2 400 000 kiloa. Määrä kuulostaa valtavalta. Arkadianmäen toimittajat kävivät voimalaitoksella tutustumiskäynnillä ja selvisi, että ministeri Pekkarisen risupaketin toteutuessa “risuja ja puuta” pitäisi polttaa noin kymmenkertainen määrä, että hiilivoimaan vastaava hyöty saadaan aikaiseksi.

Hiilen poltossa syntyvät haitalliset aineet puhdistetaan tänä päivänä niin, että tuotettu kaukolämpö on ekologisempaa verrattaessa vaikka halkojen polttamiseen omakotitalon uunissa tai takassa. Mainitulta voimalaitokselta kaksi kolmasosaa tuotannosta menee kaukolämpöön ja yksi kolmasosa töpseleihin, kun sähkö kerran tulee ekologisesti töpselistä.

Risupaketin taloudellinen kipuraja on tuoda puutavaraa laitoksille korkeintaan sadan kilometrin päästä. Jos puuta tuodaan kauempaa tulee tämä kalliiksi ja yksi paketin perustelluista hyödyistä menetetään. Tällä hetkellä halpaa hiiltä saadaan Venäjältä. Yksi laivallinen viikossa ja pari rekkaa päivässä riittää lämmittämään ison osan Helsinkiä. Valtava keko hiiltä rannassa riittää sekin noin puoleksi vuodeksi. Jos hiilivoimala muutetaan risuvoimalaksi on aiheellista kysyä mihin Pekkarinen sijoittaa “hätävaran”, kun sitä pitäisi olla melkein kymmenkertainen määrä. Toimiiko keskuspuisto hätävarana yhden kuukauden hätävarana, kun pakkasmittari näyttää talvella -30 selciusta pakkasta?

Risupaketin edut näyttävät surkeilta, kun edellinen – kuitenkin hiilestä kohtuullisen puhdasta energiaa tuottava ratkaisu – siivotaan pois ja rahat otetaan kansalaisten taskusta tukipakettien muodossa. Pääministeri Kiviniemi intoutui hakemaan irtopisteitä haukkumalla pääkaupunkiseudun energiapolitiikkaa hiilenmustaksi. Samaan aikaan metsäteollisuuden puolella ollaan huolissaan siitä, että lämmityspuut syövät paperitehtaiden ja sellun tuotantokapasiteettia, kun puutavara ei muutenkaan maassa liiku. Veroetuakin kokeiltiin, mutta hyöty jäi pieneksi. Helsingin Energia on merkittävä plusmerkkinen tekijä kaupungin taloudelle. Risupaketti on häpeällinen keskustan äänestäjille populistisesti suunnattu aluepoliittinen energiapäätös.

Ratkaisun pitäisi luoda työpaikkoja, mutta ne työpaikat näyttävät olevan mitoitettu hankkeen sisältämän tukipaketin kustannuksiin.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/pekkarisen-risupaketti/feed/ 0 Osakeseuranta 11 http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/osakeseuranta-11/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/osakeseuranta-11/#comments Mon, 30 Aug 2010 18:02:38 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=867 Kuva: Nick Benjaminsz / stock.xchng

The Economistin tutkimusosaston mukaan W-muoto suhdannekäyrässä toteutuu 30 prosentin todennäköisyydellä. Tästä tutkimuksesta on aikaa pari viikkoa. Kuitenkin tänä aikana suunta heikompaan talouskehitykseen on voimistunut. Uuden talouslaman todennäköisyys on nyt suuri. Varovainen sijoittaja muuttaisi osan osakkeista käteiseksi. Arkadianmäki jatkaa kuitenkin osakkeissa valitun linjan mukaisesti.

Arkadianmäen käyttämä osakepoiminta ei ole aivan yhtä herkkä kuin monet muut sijoittamiseen liittyvät analyysimenetelmät. Perjantaina 27. päivänä elokuuta osakekurssien ja satunnaisen poiminnan perusteella päädyttiin tällä kertaa seuraaviin luokituksiin: Luokitus perustuu yhtiöiden osavuosikatsauksiin.

Aspon hyvä meno jatkui. Liikevoittoa tuli niin hyvin, että seitsemän euron osake kuolettuu nykyvauhdilla 4,1 vuodessa. Osake on Edullinen. Lisäksi veromuutokset saattavat tuoda Aspon taseeseen miljoonia jaettavaksi osakkaille.

Raisio petrasi myös menoaan. Aikaisemmin kalliiksi luokiteltu osake on suhteessa tulokseen halventunut selvästi. 2,27 euron arvoinen osake kuoleentuu 4 vuodessa. Osake on edullinen.

Keskisuomalainen teki tämän vuoden toisella neljänneksellä hyvän tilin. Vaikka se edustaa kannattavaa viestintää, niin toimialan heikko arvostus haittaa. Yhtiön 17 euron arvoinen osake hoituu 2,9 vuodessa. Osake on halpa.

Eforen liikevoitto oli pieni mutta kuitenkin positiivinen. Arvolla 0,67 euroa eforen osake kuolentuu 3,7 vuodessa. Osake on kohtuuhintainen.

Glaston on tulokseensa nähden hurjasti yliarvostettu yhtiö. Sen 1,35 euron hintainen osake vaatii 13,5 vuotta kuoleentuakseen.

Vielä kalliimpi osake on Talvivaaralla. Siihen kohdistuu niin kovia odotuksia, että sen 4,71 euron hintainen osake kuoleentuu nykyvauhdilla 16,8 vuodessa.

Wulffin osake vaatii vain 4 vuoden kuoleentumisajan hinnalla 2,90 euroa. Osake on edullinen.

Tiimarin, Solteqin ja Cencorpin osalta pääomalle jäävä arvonlisäys oli negatiivinen, eli nämä yhtiöt syövät pääomia.

Päätös: Arkadianmäki ei osta eikä myy tällä kertaa mitään.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/30/osakeseuranta-11/feed/ 0 Mika Waltarin taloustietämys oli hyvä http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/mika-waltarin-taloustietamys-oli-hyva/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/mika-waltarin-taloustietamys-oli-hyva/#comments Tue, 17 Aug 2010 06:33:25 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=802

Mika Waltarin yhdenpäivänromaani, Surun ja ilon kaupunki, alkaa junan saapumisella Helsingin rautatieasemalle ja päättyy samaan paikkaan junan lähtöön. Waltari ei romaanissaan kuvaa niinkään Helsinkiä kuin siellä pysyvästi tai tilapäisesti eläviä ihmisiä. Romaani ilmestyi vuonna 1936 ja sen tapahtumat sijoittuvat vuotta aiempaan aikaan. Vielä nytkin, yli 50 vuoden kuluttua, Waltarin tarkkanäköisyys ja tietämys taloudesta ja rahasta on hyvin nykyaikainen. Waltari kykenee kertomaan liike- ja kansantaloudesta oikein, tarkasti ja ymmärrettävästi.

Itsenäisyydeltään nuoressa maassa kuitenkin kuohui. Poliittisessa oikeistossa väännettiin kättä avoimemmasta taloudesta ja suojatulleista tariffeineen. Nuoren valtion kansallinen korostus halusi suojella maataloutta ja kotimarkkinateollisuutta tuonnilta. Tavoitetta toteutettiin protektionismilla ja kansainvälisen suurpääoman pelolla. Varsinkin puunjalostusteollisuus halusi vapaakauppaa. Heitä myötäilivät liberaalit taidepiirit (joihin Waltarikin kuului): ”Ikkunat auki Eurooppaan”. Pelkoa ulkomaalaisen pääoman Suomeen vyörymisestä arvosteli paperifirmojen lobbari Axel Solitander vuonna 1932: ”Käsitys, että n.s. kansainvälinen pääoma istuu kita avoimena rajan tuolla puolen joka hetki odottaen pääsyä maahan nielaistakseen sen teollisuuden suuhunsa, on kuvana pelottava, mutta siinä ei ole siteeksikään perää. Päinvastoin on, kuten valtion taholta liiankin hyvin tiedetään, tällä kertaa mahdotonta saada vierasta pääomaa pitkäaikaisesti sitoutumaan maahamme ja suotuisinakin aikoina on se ollut sangen vaikeasti tänne houkuteltavissa.”

Vuonna 1935 Suomessa oli lama ohitettu, vaikka sen vaikutukset olivat vähintäänkin ihmisten mielissä. Yhdysvalloista alkaneen laman elvytys näkyi täälläkin. Niukkuuden jälkeen pääomaa liikkui taas maailmalla, eikä yhdysvaltalaisen elvytyksen liian aikaisen päättymisen aikaan saama W-muoto suhdannekäyrässä vielä ollut toteutunut. Jonkinlaista optimismia lisäsi kansalaisten keskuuteen myös kieltolain päättyminen. Alkot avattiin 5.4.1932 kello 10.00.

Nuoren Suomen taloutta rakentaa johtaja Sunnila. Waltari luo Sunnilasta odotetun stereotypian. Tämän maineessa on häpeätahra, luuranko kaapissa. Kuitenkin Sunnila on noussut politiikan, tahtonsa ja osaamisensa avulla suuryhtiön johtoon. Hänen asemaansa vankistaa henkilökohtainen voitto, kahden yhtiön fuusio. Kulisseissa on sovittu kahdeksan eri tehtaan ja laitoksen yhdistämisestä. Tieto on vielä salaisuus, eivätkä pörssi-ihmiset vielä tiedä siitä. Fuusion myötä uusi yhtiö voi ottaa paremmin huomioon sijaintiseikat. Peruste, joka johtaa kahden tehtaan seisottamiseen. Niitä ei kannata myydä, koska kilpailu alkaisi uudestaan. Fuusion tavoite on siten hallitseva markkina-asema suuruudella ja parempi kannattavuus kilpailua vähentämällä.

Sunnilalla oli muutakin salaista tietoa: syksyllä astuisivat voimaan uudet tullinimikkeet. Kyseessä olivat ns. tähtitullit, joidan avulla Suomi vankisti asemaansa kansainvälisessä vaihdannassa. Ne, jotka eivät tienneet uusista tulleista, arvioivat Sunnilan riskeeraavan. Sunnila tiesi ettei vaaraa ole. Hän oli sopinut asiasta eduskunnassa olevien ystäviensä kanssa. Tavoitteena oli kotimaisen teollisuuden saaminen 1930-luvun laman jälkeen jaloilleen ja riittävän etumatkan kasvattaminen, mittakaavan hankkiminen.

Tuleva pääjohtaja Sunnila haluaa kertoa ratkaisuistaan lapsilleen. Hän perustelee työn järkiperäistämistä ja koneellistamista, vain näillä keinoilla yhtiö kestäisi ulkomaisen kilpailun. Vaikka fuusion myötä työntekijämäärä alenee tuhannesta neljään sataan, niin yhtiön tuotanto kasvaisi puolella yhdessä vuodessa, samoin laatu paranisi. Uusi, suurempi yhtiö rakennuttaa työntekijöille, niille jotka sitoutuvat yhtiöön, taloja hiekkapohjaiseen mäntymetsikköön. Myöhemmin yhtiö myöntäisi työntekijöille lainoja omakotipalstoihin. Maahan sidottu perhellinen työntekijä kokisi elämänsä turvatuksi. Lisäksi yhtiö järjestäisi heille yleissivistävää koulutusta, urheilukentän ja kenties elokuvateatterin.

Johtaja Sunnilan poika kapinoi vastaan. Hän on ongelmissa koulussa levitettyään siellä fasistista propagandaa. Hänestä isä on kouluesimerkki siitä, mitä ihminen ei saa olla. Isä on kirottu porvari, jolle oikea ei merkitse mitään. Isän vuoksi ihmistä tulee kommunisteja. Pojasta työntekijät rakastaisivat isänmaata sillä ehdolla, että fasistit tekevät siitä elämisen arvoisen. Uuden yhtiön muodostamisen poika kokee vääräksi ja ivaa isäänsä. ” .. teidän tarkoituksenne on tehdä ammattityöväestänne luotettavia, puolisivistyneitä, vaarattomia, pieniä porvareita, jotka hekin oppisivat ajattelemaan vain itseään ja unohtaisivat, että verrattomasti suurin osa Suomen kansaa elää aivan sattumanvaraisesti työnantajien ja pankkien ja konjuktuurien mielivaltaisesti heiteltävinä”. Tämän Waltari kirjoitti fasistisella 1930-luvulla, ei taistolaisella 1970-luvulla.

Pitkän päivän lähestyessä yötä, istuu johtaja Sunnila olohuoneessaan ja miettii lapsiaan, aikaa ja kehitystä. Pitkän pohdinnan jälkeen hän pääsee kokoamaan ajatuksensa: itsenäisyyden aikana Suomi oli käynyt läpi valtavan ulkonaisen kehityksen, uudet yhdyskunnat, komeat kunnalliset rakennukset, mahtavat tehtaat ja sivistystason nousun. Maa oli siirtymässä velattomuutta kohden ja elintaso nousi jatkuvasti. Koko maa kohisi yritteliäisyyttä ja pääomien hedelmällinen vaikutus ilmeni yhä uusilla aloilla. Ammattityöväestö oli tyytyväistä ja radikaalit ainekset pidettiin kurissa ja kommunismi oli suurin piirtein tukahdutettu. Mutta nuoriso oli tyytymätöntä. Sunnilasta tämä johtui olosuhteiden ja itsekeskeisyyden aikaan saamasta maniasta, joka heitti nuoria joko radikaalin älymystön tai sinimustien riveihin – kumous kuin kumous. Johtaja Sunnilasta oli huvittavaa huomata miten nopeasti lihaisa luu vaiensi ulisevan koiran. Mies, joka pääsi lihomaan, ei tuntenut tarvetta ulista maailman vääryyttä ja sortoa. Sunnilasta ”Eurooppa eli kahden äärimmäisyyden rajalla, niin rauhoittavaa kuin olikin ajatella oman maan kokeensa suurin piirtein kestänyttä, lujaa ja tyyntä demokratiaa, joka kaikessa hiljaisuudessa toteutti suuripiirteisiä uudistuksia ja rakensi Suomesta nousevaa teollisuusmaata”.

Toimenpiteet, joita johtaja Sunnila toteutti, kiihdyttivät Suomen viennin kovaan kasvuun. Kun vienti oli vuonna 1934 6,2 miljardia markkaa ja vuotta myöhemmin suunnilleen sama, niin vuonna 1936 vienti kohosi 7,2 miljardiin markkaan. Vuonna 1937 vienti oli jo 9,4 miljardia markkaa. Talouskäyrän toinen v-sakara laski viennin 8,4 miljardiin markkaan vuonna 1938. Samaan aikaan inflaatio oli olematonta. Vuodet 1934, 1935 ja 1936 olivat vakaan markan aikaa. Vuonna 1937 inflaatio oli viisi prosenttia ja vuotta myöhemmin kolme prosenttia. Mielenkiintoista on katsoa saman ajan rakennuskustannusindeksiä. Kun se oli vuonna 1934 96 pistettä, niin vuonna 1939 tämä indeksi oli noussut pistelukuun 134. Tämä vahvistaa käsitystä, että rakentaminen investointeina heijastelee nousukautta ja rakentamisessa aine- ja palkkakustannukset joustavat voimakkaasti ainakin ylöspäin.

Suuren yhtiön syntytuskien jälkeen johtaja Sunnila kärsii voiton jälkeisestä masennuksesta. Häntä ei lohduta edes tieto siitä, että hänen hallussaan olevat osakkeet alkavat kohta kiivetä ylöspäin pörssilistalla, mikä merkitsee hänelle näkymättömiä miljoonia.

Myös poliittisen kartan vasemmalla puolella oli käynnissä vuoden 1918 tapahtumien jälkiselvittely henkilökohtaisella tasolla. Toisen, rakennusmiesperheen isä oli ollut vuonna 1918 vankileirillä. Hän oli välttänyt kuolemantuomion hyvällä maineellaan työnantajien parissa. Isä oli neuvotellut rauhallisesti ja asiallisesti. Isä oli vakuuttunut työnantajan hyvistä puheista ja numeroista. Isä oli kuitenkin ammattijärjestön jäsen ja maalarien luottamusmies. Näiden vuoksi hän kuului punaiselle puolelle. Vapautumisen jälkeen isä on rauhoittunut, tekee työtä ja elättää monilapsista perhettään. Isälle tuottaa ongelmia vain yksi pojista. Pojan, Aarnen mielestä isä on oikea esimerkki siitä, mitä huijausta vanhanaikainen sosialidemokratia oli. Pojasta isä oli ”mallisosialisti,. Koira, jolta oli pentuna potkaistu sisu kaulaan ja joka nyt urheasti haukkua räkytti herransa portin turvana”. Pojasta isä ja hänen kaltaisensa olivat kapitalistisen yhteiskunnan paras tuki. Tämä tuki pienensi porvarien voitto-osuuksia hieman, mutta sillä sai turvallisuuden ja varmuuden ”Numerot pöytään vain, niin asioista sovitaan.”

Ääneen Aarne ei isäänsä arvostele. Hän istuu kirjastossa, lukee sosiologiaa ja yrittää ymmärtää yhteiskuntaa. Hänen aivonsa jauhavat tietoa. Aarne yrittää lukea rivien välistä ja väittää vastaan. Mielikuvissaan hän näkee kuinka ihmiset ryhmittyvät laumoiksi ja alistavat luonnon. Työt jaetaan yhä pienempiin osiin ja ammatit eristyvät toisistaan. Monimutkaisen järjestelmän tuloksena on mies, joka kahdeksan tuntia päivässä väänsi samaa pulttia. Poika luki selvästi Adam Smithin kirjaa Kansakuntien vauraudesta; liberalismin peruskiveä markkinoita ohjaavasta näkymättömästä kädestä. Tieto, sen jano ja osittainen ymmärtäminen saivat Aarnen toivomaan vieraiden kielten, ruotsin ja saksan, osaamista ja uraa sanomalehtimiehenä.

Aarnella oli aikaa istua kirjastossa. Vaikka hän oli suorittanut ammattikoulun ja armeijan, niin hän oli ollut mukana lakossa, eikä hän ollut pitänyt suutaan kiinni. Työnantajien mustat listat kitkivät radikaalit pois työläisjoukoista.

Kun Aarnen kaikki ovet olivat kiinni, tahtoi hän opiskelemaan. Isä ei kuitenkaan päästänyt, vaan halusi pojastaan työläisen. Opiskelumahdollisuuksia työläisnuorille tarjosivat Työväen Akatemia ja Yhteiskunnallinen Korkeakoulu, näistä molemmista poika haaveili. Työväen Akatemia perustettiin Kauniaisiin 1928. Perustamiseen vaikuttivat saadut lahjoitukset. Työväen Akatemia oli mm. suuromistaja Huhtamäki-konsernissa. Työväen Akatemia on taustaltaan sosiaalidemokraattinen kansanopisto. Siellä ovat kouluttautuneet mm. kirvesmies Lauri Ihalainen ja sähkömies Matti Ahde. Akatemian edessä on Aimo Tukiaisen patsas Valoa kohti. Yhteiskunnallinen korkeakoulu perustettiin myös 1920-luvulla Kansalaiskorkeakouluksi. Vuonna 1930 sen nimi muutettiin Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi. Se sai oman talon Helsingin Kallion Franzeninkadulle vuonna 1933. YKK:ssa voi opiskella mm. sanomalehtitutkinnnon. Nykyisin YKK on Tampereen yliopisto.

Juna, joka lähtee yöhön Helsingistä, vie mukanaan saman surullisen miehen joka tuli aamulla kaupunkiin. Samassa junassa on myös Aarne. Hän lähti hiljaa ja salaa kotoaan, viimeisen kerran liittyäkseen kiertävään työporukkaan. Hän näkisi omin silmin koko Suomenmaan, ja puhuisi jokaisen raatajan kanssa, jonka kasvot ovat laihat ja kädet kovat. Aarnesta tuli tuulen ajama kipinä.

Waltarin romaanissa sykkii kaupunki. Se on paikka missä tapahtuu joka hetki. Koneromantiikkaan liittyy urbaanin ihannointi. Järjestelmän, joka tuottaa eniten taloudellista lisäarvoa, järjestelmän jota kohti suurin osa maailmasta edelleen marssii.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/mika-waltarin-taloustietamys-oli-hyva/feed/ 0 Ärsyttäviä asioita http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/arsyttavia-asioita/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/arsyttavia-asioita/#comments Tue, 17 Aug 2010 06:33:16 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=796

Nykyisin joka paikassa touhuaa tiedottajien lauma. Oikeammin he ovat toimijoita, jotka erilaisin maasutuksin ja vääristyksin yrittävät saada toimittajat kirjoittamaan heidän taustayhteisöstä myönteisiä juttuja julkisuudessa. Eikä se haittaa, vaikka viestiä ei saisikaan läpi. Taustayhteisön rahoilla tulee pidettyä hauskaa niin koti- kuin ulkomaassa. Menot voi aina perustella tulevaisuuteen ulottuvana vaikuttamisena. Vanha vihainen mies tuntee lukuisan joukon toimittajia, jotka ovat juoneet tynnyrikaupalla viinaa toisten piikkiin ns. hyvässä seurassa. Näiden toimittajien jutuista voi lukea juoppokaverin ajatukset. Harvempi toimittaja on kuitenkaan tullut esille kertomaan kenen kanssa on tullut kännäiltyä ja millä asialla.

Vanha vihainen mies näki punaista, kun huomasi S-pankin laskeneen prime-korkoaan heinäkuun alusta alkaen. Muutos jäi pienelle huomiolle ja se ajoitettiin lomakuukauden alkuun. Seurauksena on, että S-tuottotilille, jota pankki mainosti aikaisemmin ahkerasti, ei saa kuin 0,001 prosentin koron, jos tilillä on 19999,99 euroa. Jos tämä raja ylittyy, niin korko on yksi prosentti. VVM:n mielestä kyseessä on pankin kusetus ja ahneus. Mutta mitä tekee Kauppalehti. Se kirjoitti 16.8. otsikolla ”Pankitko muka ahneita?” Ja jutussa kerrottiin S-pankin tehneen tulosta 1,6 euroa asiakasta kohden. VVM jäi miettimään kuinka paljon S-pankki on tuhlannut rahaa toimittajaa kohden.

Samaan aikaan kun VVM näki punaista, keksi Matti Putkonen erota SDP:stä ja liittyä perussuomalaisiin. Niin kauan Putkonen pysyi demarina, kun taskussa pullotti Metalliliiton kullanvärinen luottokortti. VVM:n mielestä lista niistä toimittajista, joita hän juottanut, syöttänyt ja kuskaillut pitkin maailmaa olisi paljon mielenkiintoisempi kuin Supon kassakaapin Tiitisen lista. VVM on ollut todistamassa kuinka ravintolassa Putkosen ja parin toimittajan päähän pälkähti lähteä siltä istuimelta Tukholmaan seuraamaan jääkiekon MM-kisoja. Eikä muuta kuin puhelin kouraan, pyyntö ylimääräisestä 10 000 markasta ja nokka kohti Seutulaa.

Mikään ei kykene pilaamaan päivää niin tehokkaasti kuin kymmenettä kertaa soittava sama puhelinmyyjä. VVM erehtyi kerran tilamaan Tieteen Kuvalehden. Ei lehdessä mitään vikaa ollut, mutta sitä kustantavassa Bonnierissa on. Tilauksen loputtua sama myyjä alkoi soittaa joka päivä. Alussa VVM oli kohtelias: ” Ei kiitos”. Kun soitot jatkuivat, niin kantaa oli pakko tiukentaa. Viimein oltiin tilanteessa, että VVM vastasi puhelimeen ulkomailla, ja joutui tietenkin itse maksumieheksi. Bonnier ei kerro missään kuinka heistä pääsisi eroon.

Kunnon haistattelun jälkeen soitot taukosivat, kunnes sama rumba jatkuin tänä kesänä. Noin kymmenen kerran jälkeen VVM turvautui todella rumaan kielenkäyttöön. Se tehosi, toistaiseksi. Mutta mitä tekivät Helsingin Sanomien toimittajat. Kirjoittivat jutun siitä kuinka tylyjä ihmiset ovat puhelinmyyjille. VVM ei uskalla tilata enää keneltäkään suomalaiselta kustantajalta lehtiä. Tilaukset on ollut pakko kohdistaa ulkomaalaisiin lehtiin.

Kotimaisen lehden tilaamista pahempi virhe on perustaa yritys. Sen jälkeen jokaisesta kymmenestä tulevasta puhelusta joka toinen on puhelinmyyjältä. Ja viimein tulee viesti: ”Ärsyttävätkö puhelinmyyjät?” Tilaa STML:n puhelinmyyntikielto, hinta vain kuusi euroa vuosi. Tässä vaiheessa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/arsyttavia-asioita/feed/ 0 Sopimusyhteiskunnan sopimattomuus http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/sopimusyhteiskunnan-sopimattomuus/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/sopimusyhteiskunnan-sopimattomuus/#comments Tue, 17 Aug 2010 06:33:15 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=818

Suomea pidetään, maan korkeinta johtoa myöten, sopimusyhteiskuntana jossa tehdyt sopimukset velvoittavat sopijaosapuolia. Lainsäädäntö asettaa useimmilla elämänalueilla minimirajat, joista voidaan poiketa laissa määrätyin edellytyksin. Lähtökohta on kuitenkin aina niin, että laista voidaan poiketa heikomman sopijapuolen eduksi, mutta ei lakia huonommin. Lainsäädännöstä alkaen normisto on säädetty turvaamaan heikomman sopijaosapuolen minimiedut ja –oikeudet.

Tästä periaatteesta on kuitenkin olemassa yksi räikeä poikkeus, vuokranantajien tulkinta laista asuinhuoneiston vuokrauksesta, huoneenvuokralaki.

Vuokrasopimusta solmittaessa suuret, institutionaaliset vuokranantajat juristeineen ja ekonomisteineen määrittelevät vuokrasopimuksen ehdot: sopimushetken vuokran perustason, tavan ja tason vuokrankorotuksista, takuuvuokran jne. Vuokralainen voi joko hyväksyä annetut ehdot tai olla ottamatta asuntoa.

Yleinen käytäntö on, että vuokrasopimuksessa on sovittu vuokran tarkistamisen perusteeksi elinkustannusindeksi, jossa jo huomioidaan mm. asuinkustannusten muutokset. Tiedossa ei ole yhtään tapausta jossa vuokraa olisi alennettu ko. indeksin alentumisen johdosta. Korotukset on kyllä toteutettu täysimääräisenä. Lisäksi institutionaaliset vuokranantajat määrittelevät aina uudelleen sopimushetken vuokratason, kun vuokrattavan asunnon vuokralainen vaihtuu.

Kun huoneenvuokralaki purettiin, ja voimassa oleva laki asuinhuoneiston vuokrausta laadittiin, niin nämä suuret vuokranantajat sitoutuivat noudattamaan vuokrauksesta annettuja valtioneuvoston ohjeita ja itse laatimiaan ”hyvä vuokratapa” -ohjeita. Näissä todetaan mm., että vuokraa voidaan korottaa vuokrasopimuksessa sovitusti poiketen kun asiasta on ensin neuvoteltu vuokralaisen kanssa ja että korotus voi olla enintään 15 % jos kiinteistössä tai huoneistossa suoritetaan huomattavaa remontointia.

Nyt Helsingissä on ainakin kaksi institutionaalista vuokranantajaa, Keva ja Merimiesten Eläkekassa ilmoittaneet yksipuolisesti osalle vuokralaisistaan yli 32 % vuokrankorotuksista. Kumpikaan vuokranantajista ei ole esimerkiksi neuvotellut vuokralaisten kanssa ja kumpikin on ilmoittanut, että kiinteistöissä ei suoriteta kunnostustöitä. Keva ilmoitti korotuksen perusteeksi, että 4,2 %:n tuotto vuokrakohteesta ei ole sille riittävä, pääkaupunkiseudun vastaava tuotto on 3 – 5 %.

Kevan korotus on oikeudessa viikolla 1.9. ja Merimiesten Eläkekassan korotus ollaan tiettävästi viemässä oikeuteen.

Nyt oikeudessa joudutaan ratkaisemaan onko sopimusyhteiskunnassa tehdyillä sopimuksilla mitään merkitystä vai voiko vahvempi osapuoli rikkoa yksipuolisesti tekemiään sopimuksia. Voiko autokauppias lähettää 2 – 3 vuoden jälkeen jälkilaskun, kun auton hinnat ovat nousseet kaupantekohetkestä?

Ahneudella ei ole rajoja, ja sopimuksilla ei ole merkitystä jos yli 32 %:n vuokrankorotuksen ja sopimusrikkomuksen perusteeksi riittää, että vuokra on jäänyt jälkeen ”alueen vuokratasosta”. Tätä vuokratasoa ylläpitävät suuret vuokranantajat itse korottamalla vuorovuosin vuokria ja perustelemalla sitä jälkeenjääneisyydellä itse pyörittämästään vuokrankorotusautomaatista.

Pääkaupunkiseudulla on n. 400 000 vuokralaista. Miksi kukaan ei halua tai uskalla puuttua sopimusyhteiskunnan räikeimpään ja heikomman sopijaosapuolen oikeuksia rikkovaan epäkohtaan. Tarvittaessa.

-Pekka Kontkanen

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/sopimusyhteiskunnan-sopimattomuus/feed/ 3 Kymmenes julkaistu Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/kymmenes-julkaistu-arkadianmaki/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/kymmenes-julkaistu-arkadianmaki/#comments Tue, 17 Aug 2010 06:32:28 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=843

Arkadianmäkeä on nyt takana kymmenen numeroa ja ajallisesti tämä tarkoittaa noin puolta vuotta kesätauko mukaan lukien. Tavoitteenamme on ollut käsitellä analyyttisesti politiikkaa, taloutta ja yhteiskunnallisia asioita. Kahden viikon välein julkaistava verkkolehti on tahdiltaan vaatimaton, mutta se on antanut tekijöille mahdollisuuden suoriutua leivän pöytään tuovista töistä, viettää aikaa perheiden kanssa ja vielä aikaa harrastaa.

Arkadianmäki jatkaa kesäloman jälkeen samalla linjalla kuin aloittaessa: Taloudellisesti a poliittisesti riippumattomana verkkojulkaisuna. Vanha Vihainen Mies ihastuttaa ja vihastuttaa. Osakeseuranta näyttää reilusti plussaa ja palautetta on tullut odotettua enemmän. Tässä numerossa julkaisimme ensimmäisen jutut ulkopuolisilta tahoilta. Vuokraturvan juttu käsittelee asuntojen hintojen ja vuokrien vaikeasti luettavia tilastoja. Ensimmäinen mielipidekirjoitus käsittelee myös vuokra-asumista.

Kesän aikana ei paljoa tapahtunut, mutta jotkin asiat ovat muistamisen arvoisia. Esimerkiksi kesäkuun alussa ameriikan ihmemaan puolustusministeri Robert Gates syytti eurooppalaisia Turkin ajamisesta itään ja piti Turkin ja Israelin ongelmia osin EU:n aiheuttamina. Tapaus kertoo sotilasliitto Naton poliittisesta merkityksettömyydestä jäsenmaiden välillä ja korostaa samalla EU:n merkittävyyttä. Unionin merkittävyyden puolesta kantaa otti myös The Economist heinäkuun kolmantena päivänä. The Economist piti EU:ta parhaana keinona taistella nousevaa nationalismia vastaan. Yhdysvallat pyrki vaikuttamaan suoraan EU:n sisäiseen politiikkaan yrittäessään painostamalla edistää Turkin EU-jäsenyyttä. Tämä ja monta muuta esimerkkiä kertoo EU:n roolin merkittävyydestä tulevaisuuden poliittisena voimana.

EU toimii myös keppihevosena perussuomalaisille vaalien lähestyessä. Timo Soini on saanut kerätä arsenaalia parin vuoden ajan ja tuleva kampanja näyttää jatkaako puolue kyllästyttävää ja populistista linjaa EU:n kustannuksella. Oikeudenmukaista olisi antaa perussuomalaisille paikka hallituksessa jos puolue nostaa kannatustaan reilusti. Timo Soinille sopisi esimerkiksi työministerin salkku. Näin voisi verrata SMP:n Urpo Leppästä ja Timo Soinia ministeritason saavutusten perusteella.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/kymmenes-julkaistu-arkadianmaki/feed/ 0 Osakeseuranta 10 – sijoittamista 166 päivää tuotolla +18,25 prosenttia http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/osakeseuranta-10-osakeseuranta-sijoittamista-166-paivaa-tuotolla-1825-prosenttia/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/osakeseuranta-10-osakeseuranta-sijoittamista-166-paivaa-tuotolla-1825-prosenttia/#comments Tue, 17 Aug 2010 06:32:22 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=786

Kesän aikana pörssi on ollut varsin levoton. Kuitenkin Arkadianmäen osakesalkku on nossut arvossaan. 15 000 euron pääoma on nyt 17 737,80 euroa. Salkussa on seuraavia osakkeita: Aspocomp +23,01 %, Sanoma 0 %, Digia +9,86 %, Ramirent -2,54 %, Orion +2,21 %, Metso +13,84 %, Elcoteq -8,33 %, Salcomp +5,73 %, Elecster -1,17 %, Componenta +11,47 %, Ahlstrom +26,73 %, Elisa +11,29 %, Huhtamäki 8,03 %, TeliaSonera +13,45 % ja TDC +1,40 %. Kassassa on rahaa 1 598 euroa.

Kesän aikana tuli myös lukijapalautetta. Kiitos siitä. Tällä kertaa osavuosikatsauksissa ei ollut raaka-aine- tai rakennusyhtiöitä, mutta toive pidetään mielessä ja niitä poimitaan tuleviin juttuihin.

Arkadianmäen käyttämä osakepoiminta ei ole aivan yhtä herkkä kuin monet muut sijoittamiseen liittyvät analyysimenetelmät. Perjantaina 13. päivänä elokuuta osakekurssien ja satunnaisen poiminnan perusteella päädyttiin tällä kertaa seuraaviin luokituksiin: Luokitus perustuu yhtiöiden osavuosikatsauksiin.

Digian hyvä meno jatkui. Liikevoittoa tuli niin hyvin, että 5,37 euron osake kuolettuu nykyvauhdilla 3,7 vuodessa. Osake on edelleen halpa, vaikka se on Arkadianmäen salkussa noussut jo kymmenen prosenttia..

Etteplan petrasi myös menoaan. Aikaisemmin kalliiksi luokiteltu osake on suhteessa tulokseen halventunut selvästi. 3,20 euron arvoinen osake kuolentuu 4,5 vuodessa. Osake on edullinen.

Varsin mielenkiintoinen Lännen Tehtaat teki myös hyvää jälkeä. Toimintamallillaan se edustaa kannattavaa elintarviketeolllisuutta lihanjalostaja Veijo Wotkinin malliin. Lännen Tehtaiden 17,40 euron arvoinen osake hoituu 4,4 vuodessa. Osake on edullinen.

Olvi tekee varmasti huikean tuloksen tämän vuoden kolmannelta neljännekseltä. Se on kuitenkin jo hinnoiteltu osakkeen hintaan. Arvolla 30,00 euroa Olvin osake kuolentuu kahdeksassa vuodessa. Osake on kohtuu hintainen.

Marimekko on tulokseensa nähden hurjasti yliarvostettu yhtiö. Sen 11,17 euron hintainen osake vaatii 17,7 vuotta kuoleentuakseen.

Vielä kalliimpi osake on Ruukki Groupilla. Varsin erikoisen ja monia käänteitä tehneen yhtiön 1,77 euron hintanen osake kuolentuu nykyvauhdilla 20 vuodessa.

Tulikivi pärjäsi mainiosti. Osake vaatii vain 4,1 vuoden kuoleentumisajan hinnalla 1,43 euroa. Osake on edullinen.

Uponor horjahteli pörssissä tulosjulkistuksen jälkeen. Kuitenkin konsernin osakkeen kuoleentumisaika on vain 5,7 vuotta hinnalla 11,78 euroa. Odotukset taisivat olla liian suuret.

Sokerina pohjalla on Finnair. Kaikesta kaameudesta huolimatta Finnair on kovassa nousussa. Vaikka yhtiö kirjasi kuluiksi Islannin tulivuoren tuhkakriisistä 30 miljoonaa euroa, niin 4,60 euron osake kuolentuu 2,7 vuodessa. Ilman tuhkakriisiä aika olisi vain 1,8 vuotta. Tosin kurssikin voisi olla toinen. Vaikka suuri osa pääoman osuudesta arvonlisäyksestä menee lentokoneiden lease-maksuihin, niin silti osake on varsin halpa. Pörssi ei ole hinnoitellut osaketta oikein.

Päätös: Arkadianmäki myy Ahlstromin kovan nousu takia sekä Salcompin pitkittyneen kuoletusajan vuoksi.

Arkadianmäki ostaa lisää Digiaa sekä Finnairia tuhannella eurolla kumpaakin. Kassaan jää 1922,60 euroa.

Aikaisemmat arviot

Arkadianmäki 9/2010
Viking Line, DNA, Sanoma

Arkadianmäki 8/2010
Efore, Elisa, Excel Composites, Incap, Nurminen Logistics, TDC, TeliaSonera, Tiimari, Tulikivi, Turkistuottajat

Arkadianmäki 7/2010
Ahlstrom, Componenta, Elcoteq, Elecster, Honkarakenne, Martela, Nordic Aluminium, Revenio Group, Salcomp, Talvivaara

Arkadianmäki 6/2010
Raisio, Olvi, HKScan, Electrobit, Affecto, Tekla, Aspocomp, Ilkka-Yhtymä, Tikkurila, Fiskars

Arkadianmäki 5/2010 – osakeseurannan välikatsaus
Arkadianmäki seuraa joka viidennessä numerossaan osakesalkkunsa arvon kehitystä sekä tekee mahdolliset myyntipäätökset.

Arkadianmäki 4/2010
Lemminkäinen, YIT, Nokia, Konecranes, Cargotec, Glaston, Orion, Lassila & Tikanoja, Metso Uponor

Arkadianmäki 3/2010
SRV, Cramo, Ramirent, Fortum, Neste Oil, Ruukki Group (Rautaruukki), Outokumpu, Kemira, Digia, Marimekko.

Arkadianmäki 2/2010
F-Secure, SSH, Stora-Enso, UPM Kymmene, M-real, Tieto, Ixonos, Copmtel, Etteplan, Pöyry.

Arkadianmäki 1/2010
Sanoma, Alma Media, Stockmann, Aspo, Huhtamäki, Kone, Ponsse, Finnair, Telia Sonera, Elisa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/osakeseuranta-10-osakeseuranta-sijoittamista-166-paivaa-tuotolla-1825-prosenttia/feed/ 0 Asuntojen hintojen ja vuokrien tilastot ovat vaikea pala uutisvälineille http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/asuntojen-hintojen-ja-vuokrien-tilastot-ovat-vaikea-pala-uutisvalineille/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/asuntojen-hintojen-ja-vuokrien-tilastot-ovat-vaikea-pala-uutisvalineille/#comments Tue, 17 Aug 2010 06:32:09 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=811 Kun uusi asuntojen hintoja tai vuokria koskeva tilasto julkaistaan, hämmentyneet kuluttajat saavat lähes poikkeuksetta seurata keskenään aivan päinvastaista uutisointia yhdestä ja samasta tilastosta. Tilastoissa itsessäänkin on puutteita, kuten epätarkkuuksia ja jälkijättöistä informaatiota, mutta uutisointiin liittyvät ristiriidat vaikeuttavat markkinatilanteen hahmottamista monin verroin enemmän. Markkinakäänteiden nopean havaitsemisen tämä ongelma tekee lähes mahdottomaksi, jolloin pieni asuntomarkkinan sisäpiiri pääsee reaaliaikaisilla tiedoillaan asuntomarkkinan käänteistä hyötymään.

Arvovaltaistenkin tiedotusvälineiden ristiriitaiset ja jopa päinvastaiset uutiset asumisen tilastoista saavat tavallisen kansalaisen ymmälleen. Kun asuntojen hinnat tai vuokrat yhden mukaan nousivat ja samaan aikaan toisen mukaan laskivat, yhden mukaan paljon, toisen mukaan vähän, niin tavallinen kansalainen on ymmärrettävästi hämmentynyt.

Erot selittyvät sillä, mitä ajanjaksoa verrataan ja mihin. Mutta koska vertailun lähteitä koskevat tiedot kerrotaan usein puutteellisesti tai jätetään kokonaan kertomatta, tarkkaavaisinkaan kuluttaja ei voi itse tilastoja esiin kaivamatta omalta kannaltaan oleellisinta tietoa uutisvirrasta poimia. Usein myös esimerkiksi edellistä vuotta koskevia vuositilastoja uutisoidaan keväällä aivan kuin ne olivat ajankohtaista markkinatietoa. Loppukesällä taas kerrotaan ja otsikoidaan kevään tietoja ikään kuin ne olisivat kyseisen hetken tuoreimpia käänteitä.

Esimerkiksi 6.8. julkaistun toista kvartaalia koskevan vuokratilaston perusteella voi halutessaan aivan oikein kertoa, että pääkaupunkiseudun vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat nousivat kevääseen mennessä vuodessa vain 2,1 prosenttia. Tai sitten voi aivan yhtä lailla tilastoon perustuen kertoa, että nämä täsmälleen samat vuokrat nousivat keväällä pelkästään viimeisimmän kvartaalin aikana 3,4 prosenttia, mikä vastaa yli 14 prosentin vuosimuutosvauhtia. Oikean kokonaiskuvan saaminen vaatii nämä molemmat tiedot ja todennäköisesti myös lyhyen toteamuksen, että vuoden aikana vuokrat ensin laskivat ja sitten keväällä selvästi nousevat. Markkinakäänne ei muuten avaudu.

Kärjistetymmän esimerkin saa Helsingin keskustan vuokrien kehityksestä alkuvuonna. Ensimmäisellä kvartaalilla keskustan vuokrat suorastaan putosivat ja laskivat alaspäin 6,4 prosenttia yhdessä kvartaalissa, mikä vastaa peräti 28 prosentin vuosivauhtia.

Markkinakäänteen jälkeen toisella kvartaalilla nousu taas oli sitäkin jyrkempää, sillä peräti 8,7 prosentin yhden kvartaalin aikana tapahtunut nousu vastaa 39 prosentin vuosimuutosvauhtia. Näin suuriin lukuihin on syytä suhtautua varauksella. Mutta koska markkinahavainnot tukevat tilastotietoa ja esimerkiksi Vuokraturva kertoi reaaliaikaisesti ennen tilaston julkistustakin vuokrien ensin laskeneen (Helsingin Sanomat 3.1.2010) ja keväällä kääntyneen jyrkkään nousuun (Helsingin Sanomat 7.5.2010), tilastotiedon vahvistamien käänteiden poimiminen ja kertominen jälkikäteen tapahtuvassa uutisoinnissa antavat uutisten seuraajalle enemmän ja oikeampaa tietoa kuin vain se sinänsä oikea toteamus, että Helsingin keskustan vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat nousivat tuoreimman neljännesvuositilaston mukaan vuodessa 7,1 %.

Tilastotietojen epäselvä ja ristiriitainen uutisointi antaa paljon vaikutusvaltaa kiinteistönvälittäjille, pankeille ja muille asuntomarkkinaan kytkeytyville intressipiireille Vuokraturva mukaan lukien. Niiden antamasta tiedosta osa on vilpitöntä ja osa tavalla tai toisella tarkoitushakuista. Tämä ei ole kuluttajan etu, eikä edistä asuntomarkkinan ylilyöntien ja heilahtelujen torjumista.

Teksti: Vuokraturva
Kuvat: Tilastokeskus

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/08/17/asuntojen-hintojen-ja-vuokrien-tilastot-ovat-vaikea-pala-uutisvalineille/feed/ 0 Osakeseuranta 9 – 108 päivää sijoittamista: Tuotto +14,63 prosenttia http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/osakeseuranta-9-108-paivaa-sijoittamista-tuotto-1463-prosenttia/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/osakeseuranta-9-108-paivaa-sijoittamista-tuotto-1463-prosenttia/#comments Mon, 21 Jun 2010 14:42:48 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=726


Arkadianmäen käyttämä osakepoiminta ei ole aivan yhtä herkkä kuin monet muut sijoittamiseen liittyvät analyysimenetelmät. Keskiviikkona 2. päivänä kesäkuuta osakekurssien ja satunnaisen poiminnan perusteella päädyttiin tällä kertaa seuraaviin luokituksiin: Luokitus perustuu yhtiöiden osavuosikatsauksiin.

Tällä kertaa mukaan tuli vain yksi yritys, johtuen osavuosikatsauksien vähyydestä. Mukana arviossa on myös DNA-kaupan arviointi Sanomaan.

Viking Linen kausi 1.2-30.4 meni penkin alle. Hiljainen aika painoi liiketappion lähes 11 miljoonaan euroon, mikä tarkoittaa, että koko tilikausi jäänee edellisestä selvästi. Osavuosikatsauksen perusteella 31,84 euron hintainen osake kuoleentuu yli 16 vuodessa. Jos yhtiö pysyy normaalitasolla, niin kuoleentumisaikaa menee alle 12 vuotta. Osake on kallis.

DNA:n tilinpäätös 2009 ja osavuosikatsaus tämän vuoden ensimmäiseltä neljännekseltä on hienoa luettavaa. Tuottavuuden taso yhtiössä on hyvin korkea, paljon korkeampi kuin Sanomassa. Kun asioita yhdistelee, niin Sanomien ja DNA:n liitto on loistava. Sanomat ratkaisi tulevaisuuttaan hyvissä ajoin ja erittäin halvalla. Koska aikaa on, niin toimintojen kombinaatio johtaa Sanomien tuottavuuden nousuun. Nykytuottavuudella Sanomien 15,06 euron osake hoituu noin 5,5 vuodessa. Jos mukaan lasketaan osuus DNA:n tuloksesta, niin aika lyhenee 4,6 vuoteen. Osake ei ole halpa, mutta houkutteleva. Pörssi ei ole hinnoitellut osaketta oikein.

Päätös: Arkadianmäki ostaa Sanomia tuhannella eurolla.

Aikaisemmat arviot

Arkadianmäki 8/2010
Efore, Elisa, Excel Composites, Incap, Nurminen Logistics, TDC, TeliaSonera, Tiimari, Tulikivi, Turkistuottajat

Arkadianmäki 7/2010
Ahlstrom, Componenta, Elcoteq, Elecster, Honkarakenne, Martela, Nordic Aluminium, Revenio Group, Salcomp, Talvivaara

Arkadianmäki 6/2010
Raisio, Olvi, HKScan, Electrobit, Affecto, Tekla, Aspocomp, Ilkka-Yhtymä, Tikkurila, Fiskars

Arkadianmäki 5/2010 – osakeseurannan välikatsaus
Arkadianmäki seuraa joka viidennessä numerossaan osakesalkkunsa arvon kehitystä sekä tekee mahdolliset myyntipäätökset.

Arkadianmäki 4/2010
Lemminkäinen, YIT, Nokia, Konecranes, Cargotec, Glaston, Orion, Lassila & Tikanoja, Metso Uponor

Arkadianmäki 3/2010
SRV, Cramo, Ramirent, Fortum, Neste Oil, Ruukki Group (Rautaruukki), Outokumpu, Kemira, Digia, Marimekko.

Arkadianmäki 2/2010
F-Secure, SSH, Stora-Enso, UPM Kymmene, M-real, Tieto, Ixonos, Copmtel, Etteplan, Pöyry.

Arkadianmäki 1/2010
Sanoma, Alma Media, Stockmann, Aspo, Huhtamäki, Kone, Ponsse, Finnair, Telia Sonera, Elisa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/osakeseuranta-9-108-paivaa-sijoittamista-tuotto-1463-prosenttia/feed/ 0 Keskiluokkaista talous- ja muuta politiikkaa http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/keskiluokkaista-talous-ja-muuta-politiikkaa/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/keskiluokkaista-talous-ja-muuta-politiikkaa/#comments Mon, 21 Jun 2010 14:42:44 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=750

Kun jokainen suomalainen laitetaan ostovoimansa mukaisessa järjestyksessä kysynnän muodostavalle janalle jonoon, niin suoran yläosaan tulevat rikkaat, alaosaan köyhät ja keskelle keskiluokka. Keskiluokka on siis keskellä, muodostaen suuren tihentymän. Vanha vihainen mies on joskus opettanut keskiluokan ja demokratian pyhää yhteyttä. Hankaluutena on, että kukaan ei haluaisi kuulua keskiluokkaa, koska se kuulostaa keskinkertaiselta.

Keskiluokka voidaan määritellä usealla eri tavalla. Osa määritelmistä perustuu poliittisiin ulottuvuuksiin, esimerkiksi marxilaisuuteen tai sosiologiaan, esimerkiksi weberiläisyyteen. Eron alemman keskiluokan ja köyhien välillä on määritellyt Soininvaara. Erottava tekijä on se, että keskiluokkaisilla on oikeus ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan, kun köyhät saavat KELA:n peruspäivärahaa. Ylemmän keskiluokan ja rikkaiden erona voitaisiin pitää työsuhde-etuuksien merkitystä. Se on rikas, joka ei ole riippuvainen työsuhdeautosta, lounareista, liikunta- ja kulttuuriseteleistä, työterveyshuollosta ja muista hakaniemeläisen ay-rälssiin eduista.

Suomessa keskiluokka on järjestynyt työmarkkina-asemansa ja koulutuksensa perusteella. Ylempään keskiluokkaan kuuluvat akavalaiset jäsenet, keskiluokan keskiluokkaan sttk-laiset jäsenet ja alempaan keskiluokkaan sak:laiset jäsenet. Kuitenkin niin, että pienipalkkainen akavalainen voi tienata vähemmän kuin suuripalkkainen sak:lainen.

Keskiluokkalaisia on siten paljon, paljon enemmän kuin ketään muita. Siksi keskiluokka on periaatteessa yhteiskuntaa vakauttava tekijä, demokratian ja parlamentarismin tukipylväs. Näin on vain teoriassa. Keskiluokka on näet tajunnut, että sillä on poliittista valtaa. Se voi antaa vallan ja se voi ottaa sen pois.

Itse asiassa keskiluokka on ottanut vallan itselleen ja käyttää poliittisia puolueita juoksupoikinaan. Suurista ja populistisista puolueista ei kukaan halua ärsyttää keskiluokkaa. Siksi monet puolueet muistuttavat toisiaan. Kun maailmanlaajuinen talous on muuttanut rakenteita myös meillä, eivät juoksupojat tunnu löytävän enää osoitteita. Katsomossa huutaa Timo Soini yhdessä eläkeläisten kanssa, että kyllä kansa tietää.

Silloin vielä, kun keskiluokka oli yhteiskuntaa ja talouskasvua edistävä tekijä, niin onnellisuus lisääntyi vuosi vuodelta. VVM muistaa sen onnen kun äitiyspäiväraha nousi, samoin lapsilisät ja vaikka rahat olivat tiukoilla, niin aina tuntui paremmalta. Näin kävi, vaikka elintasoero 30 vuoden takaisen ajan ja nykypäivän välillä on huikea.

Nyt kysytään: toisiko talouslasku onnen? Syy kysymysasetteluun juontaa uusista hyvinvointimittareista. Niitä ovat esimerkiksi ISEW ja GPI. Nämä mittarit kertovat suomalaisen hyvinvoinnin junnanneen suunnilleen paikoillaan vuodesta 1945 alkaen. Samaan aikaan reaalinen bruttokansantuote on kasvanut kymmenkertaiseksi.

Miksi näin on käynyt? Vanha vihainen mies vastaa: keskiluokka on suurimmalta osin laiskaa väkeä, jolle hikoileminen on syntiä. Lisäksi keskiluokassa on hyvin paljon eläkeläisiä ja muita, joilla on aikaa ajatella. Ajattelu johtaa suomalaisten peruskateudesta johtuen vaatimaan aina lisää. Yhtälö on mahdoton: vähemmällä osallistumisella, enemmän kulutettavaa. Ei ihme, että tuntuu pahalta, koska poliitikot eivät ole kyenneet yhtälöä ratkaisemaan.

Keskiluokan ja poliittisten puolueiden suhteet ovat vasta lähteneet mutkistumaan. Vaikeammat ajat ovat edessä. Suomalaisen keskiluokan työt ovat vieneet ja vievät edelleen kehittyvät maat. Niiden nouseva keskiluokka syrjäyttää suomalaisen nykymenolla. Talouslehti The Economist kertoi vuoden 2009 helmikuussa yli puolen maailman väestöstä kuuluvan keskiluokkaan. Jos muualla ollaan yhtä tyytymättömiä kuin Suomessa, maapallo ei kauaa kestä.

Tarttis tehdä muutakin kuin uudistuksia. Suuri yhteiskunnallinen muutos on edessä. Sen toteuttamiseksi eläkeläisiltä tulisi ottaa äänioikeus pois.

Esimerkin vuoksi VVM voi kertoa kokemuksensa ratikka 7:skan matkustajista. Kaksi eläkeläistä katsoi ikkunasta ulos. Vastakkaisella pysäkillä oli nuori musta nainen, todennäköisesti somali. Eläkeläismies huusi suurella äänellä, että somalin vaatteet on ostettu verovaroin. Hänestä sen on väärin, vaaterahat olisi voitu käyttää eläkeläisten aseman parantamiseen. Mies jatkoi, että ensin torjuttiin ryssä, nyt pitäisi tappaa maahanmuuttajat. Mies huusi kovalla äänellä: ”Oletteko muut samaa mieltä?” Suurin osa oli.

Siinä ei ole mitään pahaa, että jää eläkkeelle. Mutta eläkeläiseksi ryhtyminen on rikos ihmiskuntaa vastaan.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/keskiluokkaista-talous-ja-muuta-politiikkaa/feed/ 0 Kuinka paljon ajan henkeen voi vedota? http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/kuinka-paljon-ajan-henkeen-voi-vedota/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/kuinka-paljon-ajan-henkeen-voi-vedota/#comments Mon, 21 Jun 2010 14:42:39 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=753


Venäjän vaikutuksesta maamme asioihin puhutaan yhä useammin ja sitä kuvaillaan suomettumisena, vaikka termi on selvästi vanhentunut. Venäjän valtiovierailujen tiheys on kasvanut ja entisen KGB -agentin, eli nykyisen lapsiasiamiehen toiminta on saanut venäjän mediassa huomiota. Asiasta tiukkaan sävyyn kirjoitti Jari Tervo näkökulmassaan Uusi Suomi -verkkolehdessä.

Suomen osalta riippuvaisuus yhdestä tai muutamasta suuresta kauppakumppanista vaikuttaa poliittisen keskustelun sävyyn. Saksa on Suomen suurin kauppakumppani, mutta silti merkittävämpi aihe julkiselle keskustelulle on Venäjä. Alkuvuodesta 2009 tapahtunut kaasukriisi todisti myös energiaomavaraisuuden olevan tärkeä asia. Energian tuonnin tai teollisen viennin turvaaminen ei saa määritellä sisä- ja ulkopoliittisia kannanottoja tai avointa julkista keskustelua. Uusi kaasuselkkaus on jo ovella: Velkovenäjä lähetti delegaation tapaamaan Gazpromin johtoa sunnuntaina 20.6, koska Gazpromin mukaan Valkovenäjä on sille velkaa 192 miljoonaa dollaria. Valkovenäjä kieltää velan. Venäjä varoitti leikkaavansa 85 % toimituksista Valkovenäjälle ja tämä voi vaikuttaa myös kaasun saatavuuteen muualla Euroopassa. Tänään Venäjä aloitti kaasutoimitusten supistamisen Velkovenäjän velkaan suhteutettuna.

Venäjän tilanne on vaikea: infrastruktuuri on valtava ja ennusteen mukaan sitä ei pystytä ylläpitämään. Samanaikaisesti Venäjä pönkittää toiminnallaan maan johdon suosiota kotimaassa esimerkiksi lapsiasiamiehen julkisuudella ja pyrkii samaan aikaan parantamaan suhteita länteen. Tänä päivänä politiikka ei ole lännen ja idän välistä taistelua. Nyt “sotaa” käydään taloudellisesta vaikutusvallasta globaalisti.

Valtiot kumartavat poliittisesti ja taloudellisesti suuremmalle naapurilleen kauppasuhteisiin vaikuttamisen pelossa. Poliittinen historia ja sitä seurannut ylimitoitettu naapurisuhteen vaaliminen estää avoimen julkisen keskustelun. Tämä korjautuu tulevaisuudessa poliittisen johdon sukupolvenvaihdoksen myötä. Ensimmäisenä askeleena voidaan pitää uutta pääministeriä ja pientä osaa ministereistä, jotka eivät ole kasvaneet suomettumisen aikana.

Taaksepäin katsottuna itä-länsi -asetelma, suomettuminen ja Suomen poliittinen kahtiajako alkoi Bolsevikkikapinasta. Kapina levisi Suomeen ja siitä otollisen teki torpparien heikko asema. Kommunismin myyminen poliittisena aatteena ja sen agitoiminen olivat vahvasti osallisia tapahtumien kulussa. Jos kommunismi ei olisi toteutunut Neuvostoliitossa, olisi hyvin epätodennäköistä, että Suomessa olisi koettu punavalkoista veljessotaa.

Suomea puolustaneen sukupolven isillä ja äideillä oli kosketuspinta sisällissodan voimiin, eli poliittiseen jakautuneisuuteen. Punaisten ja valkoisten ideologiat olivat jo juurtuneet ennen soihdun sytyttämistä. Tilanne oli herkkä räjähtämään. Maailmansodassa Suomi puolusti onnistuneesta rajojaan. Neuvostoliitosta tuli yksi sodan voittajia länsimaiden ohella. Häviäjänä Suomi joutui velkavankeuteen Neuvostoliitolle, mikä antoi omalta osaltaan pohjan vahvalle teolliselle kasvulle, mutta maksoi samalla osan maan poliittisesta itsenäisyydestä. Poliittisesti jakautunut Suomi ja Neuvostoliiton vahva ote sisä- ja ulkopolitiikasta johti suomettuminen -termin syntyyn.


Pojat on poikia

Stasi -listojen ja KGB -tietojen määrätietoinen pimittäminen tai tutkimatta jättäminen pitää Suomen kansaan vaikuttaneiden poliittisten päätösten vaikuttimet ja motiivit pimennossa. Yksi esimerkki on Alpo Rusin jahti verrattuna HBL:n paljastamaan Stasi-ilmiantajaan, SAK:n viestintäpäällikkö Riitta Juntuseen. HBL:n mukaan “Kati” -koodinimellä toiminut Juntunen vakoili ystäviään pakotettuna. Onko oikeus tapahtunut, kun tilannetta vertaa Rusin saamaan kohteluun? Pelkästään kahden edellä mainitun tapauksen välinen ristiriita on hyvä syy avata arkistot ja puhdistaa pöytä. Stasin toiminta on todennäköisesti ollut kevyempää kuin KGB:n vastaava. Missä vaiheessa Stasin ja KGB:n kannalta merkittävät poliitikot menettävät merkityksensä ja Suomen historia avautuu? Ketkä oli pakotettu palvelemaan Stasia, KGB:tä tai esimerkiksi USA:ta? Milloin kansainvälisiä suhteita, eläviä ja edesmenneitä poliitikkoja ei tarvitse enää suojella? Onko edellä mainittu historiaa vai nykyaikaa?

Venäjä tarvitsee länsimaita enemmän kuin länsimaat Venäjää ns. kaasuriippuvuudesta huolimatta. Itänaapurin huolenaiheena ovat jo mainittu kestämätön infrastruktuuri, kilpailuasetelma Aasian maiden kanssa ja länsimaiden heikko luottamus Venäjään kauppakumppanina. Luottamus määräytyy pitkälti Venäjän sisäpolitiikan mukaan. Epävarmuus kauppasuhteiden ja sopimusten jatkumosta on Venäjän ja Venäjälle suuntautuvan liiketoiminnan suurin ongelma: Investointien riskit ovat suuret. Tilannetta ei auta maan johdon aseman pönkittäminen luomalla kauppakumppanien maista negatiivista kuvaa Venäjän mediassa.

Lähteet: Uusi Suomi, CNN, YLE, HBL

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/kuinka-paljon-ajan-henkeen-voi-vedota/feed/ 0 Alpo Ruuthin Kotimaa näyttää karut kasvonsa http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/alpo-ruuthin-kotimaa-nayttaa-karut-kasvonsa/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/alpo-ruuthin-kotimaa-nayttaa-karut-kasvonsa/#comments Mon, 21 Jun 2010 14:42:31 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=732

Helsingin Sörkkään leimautunut Alpo Ruuth kertoo vuonna 1974 ilmestyneessä romaanissaan Reiskan ja Leilan tarinan. Reiska on Pielisen takaa Helsinkiin muuttaneen kuusilapsisen perheen armeijaan lähtöä odottava nuori mies. Leila on taas helsinkiläisen yksinhuoltajaisän ainoa tytär. He molemmat ovat kommunistisen nuorisoliikkeen jäseniä ja tavanneet toisensa vuonna 1962 pidettyjen nuorisofestivaalien, eli Maailman nuorison ja ylioppilaiden VIII maailmankonferenssin järjestelyissä. Festivaalien takana oli Neuvostoliitto liittolaisineen. Reiskan ja Leilan tarina on se tavallinen. Leila tulee kuumina festivaaliöinä raskaaksi ja molempien aikuistuminen alkaa perheen perustamisella alle kaksikymmentävuotisina.

Reiskan sisaruksista jo neljä on muuttanut työn ja elintason perässä Ruotsiin. Kuitenkin Reiska ja Leila luottavat luonnonlapsien lailla tulevaisuuteen Suomessa. Heillä ei ole kokemuksensa eikä koulutuksensa puolesta mitään selkeämpää käsitystä yhteiskunnasta. Kommunisteiksi he ovat tulleet perinteiden ja kasvuympäristön seurauksena. Varsinkin Reiska uneksii sosialismista ja vallankumouksesta nuoruuden ehdottomuudella. Muutosta odotellessa nuoret tarjoavat yhteiskunnalle sitä mitä heillä on: työvoimaa. Suomalainen yhteiskunta ei kuitenkaan tarvitse heidän työtänsä kuin hetkittäin. Taloudellisen niukkuuden ja suhdannevaihteluiden mukaan tuoman turvattomuuden puristuksessa Reiska ja Leila tekevät sen mihin pystyvät; rakastelevat ja toivovat.

Nuoren parin kotitalous on kituuttamista päivästä päivään. Leilalla on vakituinen työ toimistossa. Vaatimukset työssä ovat vähäiset, Leila ei osaa kirjoittaa kirjoituskoneella. Palkka on sen mukainen: 300 markkaa kuukaudessa. Nykyarvoltaan vajaat kuusi sataa euroa, eli noin perustulon suuruinen summa. Siitä Reiskan ja Leilan Punavuoressa sijaitsevan asuntokolhoosin yksi huone vie vuokraa 160 markkaa. 140 markkaa ja Reiskan satunnaisten tulojen piti riittää kolmen hengen elämiseen.

Vuonna 1962 miesten tuntipalkka rakennusaineteollisuudessa oli keskimäärin 2,85 markkaa ja naisten 1,89. Rakennusalalla oli tuohon ajankohtaan lakkokevät, josta myös Ruuth kertoo Kotimaassa. Vuonna 1963 miesten keskimääräinen tuntipalkka kohosi 3,33 markkaan ja naisten 2,26 markkaan.

Reiska joutui välillä työttömyystyömaalle, tötterötöihin. Siellä Reiska tienasi 2,05 markkaa tunnissa, 82 markkaa viikossa. Kevään tultua Reiska pääsi rakennuksille töihin. Niissä hommissa palkka oli 3,5 markkaa tunti. Yhteensä, parhaimmillaan Reiska ja Leila tienasivat nykyrahassa noin tuhat euroa kuukaudessa. Siitä meni neljännes vuokraan.

Koska Leilalla oli vakituinen työ, vaikkakin pienipalkkainen, niin nuoripari suunnitteli Reiskalle vakituisempaa työtä. Leilan isä oli rekkakuski, joten Leila ehdotti Reiskalle bussinkuljettajaksi ryhtymistä. Reiska tapaa työttömyystyömaalla konehommiin siirtyneen bussikuskin. Häneltä Reiska kuulee alalla tienattavan 450 markkaa kuussa, nykyrahassa noin 840 euroa. Reiskasta se on niin vähän, että hän hylkää teorian uudesta työstä.

Erityisesti Reiskan työttömyysaikoina raha oli tiukoilla. Silloin avuksi tuli panttilainaamo, kanikonttori. Sinne ei ollut paljoakaan vietävää. Reiska sai kellosta, kamerasta ja sormuksesta 60 markkaa. Kun Leila vei kaniin Reiskan kaksi talvitakkia, niin niillä rahoilla perhe sai spagettia ja makkaraa tomaattikastikkeessa.

Vuosina 1962 ja 1963 työttömyys oli virallisesti hämmästyttävän alhaalla. Työttömyysaste oli molempina vuosina 1,5 prosenttia. Työttömäksi työvoimaksi luettiin vain noin 30 000 henkeä. Noina vuosina työttömyyskassaan kuuluminen oli vähäistä. Vuonna 1964 vain 10 493 henkeä oli pyytänyt työvoimatoimistosta todistuksen työttömyyskassaa varten. 1960-luvun alussa kyse ei ollut niinkään työvoimasta ja työttömyydestä, vaan työnvälityksestä, myllystä. Vuonna 1993 työnvälitykseen jätettiin 501 121 hakemusta. Samana vuonna tilastoitiin 365 588 avointa työpaikkaa.

Reiskalla ja Leilalla oli perinteinen työläismoraali: omin avuin piti tulla toimeen. Vaikka se oli vaikeaa ja yllättäviä vastoinkäymisiä riitti vaikka muille jakaa, niin sosiaalihuolto koettiin ihmisarvoa halventavaksi. Sinne Reiska joutuu kuitenkin lähtemään. Syynä oli vuokraisäntä, joka ei suostunut odottamaan saatavaansa. Isäntä kehotti Reiskaa hakemaan rahaa sosiaalihuollosta, koska niin oli myös edellinen vuokralainen tehnyt. Sosiaalihuollossa niin asiakkaat kuin työntekijät ovat kaikki naisia. Reiska kuuntelee harso silmissä, kun naiset puhuvat miehistä: ”Kaikki miehet ovat kerta kaikkiaan retkuja, ei semmoista ole syntynytkään, joka …” Kun Reiska kertoo työttömyydestään päättävälle virkailijalle, saa hän vastaukseksi: ” Vai olette työttömänä. Sanonko mitä se on … Laiskuutta … Niin laiskuutta se on.” ”Taidatte olla laiskan sorttinen, työn pitäisi kävellä luoksenne”. Virkailija kysyy myös Reiskan toista nimeä: ”On, Uljas”. ”Ei se siltä vaikuta”. Ja kun Reiskan kuulustelussa paljastuu, ettei hän kuulu kirkkoon ja kerran on tullut jopa juopumuspidätys, niin sosiaalihuollon analyysi on valmis” ”Olette asosiaalinen tyyppi”. ”Mitä tästä tulisi jos jakaisin noin vain rahoja kaiken maailman ihmisille, jotka eivät viitsi tehdä työtä. Sanokaapa se”. Reiska saa huollosta 30 markkaa. Aulassa vuoroaan odottavat naiset neuvovat Reiskaa lähettämään seuraavalla kerralla vaimonsa. Tämän pitäisi itkeä ja uhata jättää lapsi huoltoon. Kuvaus sosiaalihuollosta, fattasta elää edelleen vanhempien ihmisten mielissä. Kohtaukseen sisältyvä protestanttinen etiikka näkyi suomalaisen yhteiskunnan kaikissa toiminnoissa pitkälle 1900-luvun loppuun, ja sen juuret ovat edelleen syvällä.

Reiska saa monen työläisnuoren tavoin nautintoa myös tupakanpoltosta. Hän polttaa Vaarin varttia, joka on jätetupakkaa, mutta halpaa muihin laatuihin nähden. Kilo ja vartti tupakkaa maksoi 7,50 markkaa, kuukauden satsi. Summa vastasi noin kahden ja puolen tunnin palkkaa, työttömyystyömailla puolen päivän tienestiä.

Oman alansa Reiska luuli löytäneensä kenkätehtaassa. Se muutti kuitenkin muualle, kuten kävi monella tehtaalle pääkaupunkiseudulla 1960-luvulla: kehitysaluetuet olivat tulleet Kekkosen myötä voimaan. Teollisuus siirtyi maaseutupaikkakunnille työllistämään tehottoman maatalouden liikatyövoimaa. Reiska ryhtyi hakemaan työtä suutarinverstaista. Hän viihtyi verstaissa kisällinä ja kunnioitti mestareita. Joulun alusviikolla vuonna 1962 Reiska joutuu taas työttömäksi. Mestari saa verolipun. Sen perusteella hän on verovelkaa vuodelta 1957 600 000 markkaa ja sille 12 prosentin koron. Maksupäivä on ennen uutta vuotta. Nykyarvollaan mestarin verovelka on 14 000 euroa. Mestari oli menossa kohti toista konkurssiaan.

Helsinkiä kiertävä Reiska näkee ja kokee kovaa todellisuutta. Sen vastakohtana on kuitenkin siellä täällä esiin nouseva solidaarisuus: halu auttaa vähempiosaista. Välillä Reiska saa muilta pieniä keikkoja: lumenajoa ja kirjeiden vientiä. Monet myös tukevat Reiskaa rahallisesti. Hän saa takaisin lainoja, joita ei ole antanut. Jopa tuntemattomat tarjoavat jotain. Ehkä ennen, ennen nykyisen kaltaista sosiaaliturvaa, ihmiset näkivät herkemmin lähimmäisen ahdingon.

Työläiskirjailijana Alpo Ruuth hallitsee suvereenisti työn kuvaamisen. Suomalaisen kirjallisuuden syvimpiä ja tarkempia työhön liittyviä kohtauksia on piippujen kaataminen entiseltä seuraintalolta. Piippuja on kolme. Reiska saa kaataa niistä kaksi, kolmas on liian suuri ja vaarallinen. Reiska alkaa vihata suurta piippua. Vaikka hän tietää kuomanvaaran, ei hän voi jättää piippua rauhaan. 23 asteen pakkasessa ja yksin, Reiska päättää kohtalon. Piippu kaatuu ja Reiska saa potin. Jokaisesta ehjästä käytetystä tiilestä Reiskalle kertyi 2 penniä.

Ruuthin Kotimaa kertoo paljon Reiskan armeijassa olosta. Vaikka armeijaa ja RUK:ta on kehuttu suomalaisen johtamiskoulutuksen kärjeksi, niin näkökulma johtajuuteen on erilainen eri tasoilla. Upseerikokelaat kiusaavat, simputtavat alokkaita. Kokelaat kaatavat sänkyjä, sotkevat kaappeja, teettävät itselleen kuuluvat työt muilla. Suutarina Reiska joutuu plankkaamaan kokelaiden saappaat. Kun kokelaat eivät halua antaa saapaslankkia, vaan käskevät Reiskan käyttää oma lankkiaan, niin hän nousee vastaan. Toinen alokkaiden keino on nauraa upseerikokelaille selän takana.

Armeijan hyvänä puolena pidetään sosiaaliluokkien sekoittumista keskenään, ainakin vähäksi ajaksi. Reiska tapaa Tilkan sotilassairaalassa kokoomuslaisen huippumatemaatikon. Vastakkain ovat kaksi ajattelijaa: kommunisti ja porvari, sosialisti ja kapitalisti. Reiska ja matemaatikko ihmettelevät toistensa erilaisia maailmoja. Matemaatikolle neitsyys on pyhä asia. Kun hänen morsiamensa suostui vuoteeseen ennen häitä, piti matemaatikon jättää hänet. Reiska ei suhtautunut asiaan samoin. ”Ajattelevatko muutkin kommunistit noin … Sanoisinko leväperäisesti.” Matemaatikon mielestä kommunismia vaarallisempaa on liberalismi, joka sikiää veltosta porvarismista ja murentaa kansankunnan kulmakiviä.

Leilan harteille kasaantuvat kaikki käytännön huolet Reiskan ollessa armeijassa. Lapsen päivähoitopaikat vaihtuvat jatkuvasti, rahat ovat tiukalla, asunto on kylmä ja kostea; lapsi aivan kuin kokee ympäristön surkeuden ja sairastelee toistuvasti. Yllättävät lääkemenot vievät ruokarahat. Eräs lääkäri ymmärtää kysyä palkkiotaan määrätessä, riittävätkö Leilan rahat lääkkeisiin. Mitä lähemmäksi Reiskan kotiutuminen tulee, sitä suuremmaksi kasaantuu Leilan kuorma. Sen alle hän luhistuu vain vähän ennen kuin Reiska tulisi. Leila sanoo itsensä irti, makaa väsyneenä kotonaan, eikä saa enää työpaikkaansa takaisin. Leilan pieni säännöllinen tulo olisi taannut jatkuvuuden, nyt sekin oli mennyt.

Armeijan päätyttyä Reiska asettaa toivonsa suutarin töihin. Viimeisen niitin hänen urahaaveelle toi teknologinen muutos. Nailon oli tullut markkinoille. Kenkien pohjaus päättyi siihen, pohjaan vain leikattiin sopiva pala nailonia ja liimattiin paikoilleen. Mestari ei kykene pitämään Reiskaa enää edes pätkätöissä. Myös mestari kehottaa Reiskaa muuttamaan Ruotsiin.

Leila olisi voinut pitää työnsä, jos hän olisi saanut lapsen kunnalliseen päiväkotiin. Lastentarhan johtaja ei voi millään ottaa lasta ohi jonon, eikä Leilalle edes kuuluisi oikeutta saada lastaan hoitoon. Hoitoon saavat lapsensa opiskelijat ja yksinhuoltajat, joksi Leilaa ei katsota vaikka Reiska on armeijassa.

Reiska ostaa postikortin ja kirjoittaa veljelleen Göteborgiin. Taakse jäävät mylly, fatta ja kani.

Wikipedia kertoo siirtolaisuudesta Ruotsiin seuraavaa: ”Suuri muuttoliike Ruotsiin Suomesta tapahtui 1960-luvulla, jolloin työn ja paremman elintason toivossa Suomesta lähti yli 300 000 henkeä. Siirtolaisuus kohdistui Ruotsin suuriin teollisuuskeskuksiin, eritoten autoteollisuudesta eläville paikkakunnille. Useat ”liukuhihnat” olivat suomalaisten miehittämiä ja useissa yhteisöissä tuli suomen kielellä toimeen sekä töissä että vapaa-aikana.

Suomen suurimman siirtolaisaallon syyt olivat moninaiset. Ensinnäkin sodan jälkeisen jälleenrakennuksen kriittisimmät vuodet olivat takana. Ei tarvittu enää suurta uhrausta yhteisen hyvän puolesta. Lisäksi koko maassa elettiin voimakasta rakennemuutosta. Maalainen Suomi kaupunkilaistui rytinällä, ja maan sisällä muuttoliike oli voimakkaampaa kuin koskaan aiemmin. Lähtijöitä luovuttavilla alueilla kokonaiset kylät autioituivat. Samaan aikaa kuitenkin kova työttömyys koetteli autioituvia alueita ja sosiaaliturva oli erittäin heikko vielä tuolloin. Kun naapurissa Ruotsissa oli meneillään valtava teollinen ekspansio, joka työllisti kaikki halukkaat, niin muutaman rohkean ensilähtijän lähettämien tietojen perusteella kokonaiset perheet ja lähes kyläkunnat seurasivat paremman elämän kutsua.

Eittämättä 1955 tapahtunut Suomen liittyminen Pohjoismaiden neuvostoon, ja sen myötä yhteisiin työmarkkinoihin ja passivapaaseen alueeseen, edisti omalta osaltaan siirtolaisuutta. Enää ei tarvittu suurta lähtöä ja siihen liittyviä papereita; vain meneminen riitti ja yleensä löytyi aina tuttu tai tutun tuttu, joka saattoi auttaa töiden ja asunnon löytämisessä. Näin lähtemisen helppous muodostaa ainakin yhden osasyyn siirtolaisuudelle Ruotsiin 1960-luvulla.

Suuren siirtolaisuuden aallon mukana muuttaneista osa on palannut takaisin joko eläkeläisenä tai muista syistä. Huomattava osa siirtolaisista sai hankituksi ”oman Volvon” ja jäi jatkamaan elämäänsä uudessa kotimaassa. Tämän siirtolaisryhmän kohtelu Ruotsissa on ajoittain herättänyt voimakasta keskustelua. Alkuaikojen kritiikki ja suomalaisiin kohdistuneet ennakkoluulot ovat vähitellen kadonneet, ja heistä on tullut oleellinen osa Ruotsin monikulttuurista yhteiskuntaa.”

Vuonna 1964 Reiska ja Leila olivat osa 19 302 ihmisen joukkoa, joka suuntasi Suomesta Ruotsiin. Toiseen suuntaan kulki 3 824 ihmistä. Suurimmillaan muuttoaalto oli 1970, jolloin lähtijöitä oli 41 479 henkeä. Sama vuonna palasi 10 961 henkeä.

Suomen talouskasvun seurauksena 1970 alussa varsinkin teollisuutta uhkasi pula osaavista ammattityöntekijöistä. Muuttovirta kääntyi vuonna 1973, kun Suomessa alettiin ottaa käyttöön lomaltapaluurahoja. Lomarahan tai lomaltapaluurahan historia Suomessa on sopimuspohjainen. Vuonna 1971 Metalliliiton seitsemän viikon lakon lopettamissopimuksen yhteydessä sovittiin erillisestä lomaltapaluurahasta. Sen avulla työnantajat halusivat turvata työntekijöiden paluun takaisin työpaikoille. Tuohon aikaan lomilla oli tapana hakeutua Ruotsiin töihin. Jos työntekijä ei loman jälkeen palannut täsmällisesti työpaikalleen, hänellä ei ollut oikeutta lomaltapaluurahaan.

Vuonna 1973 Ruotsiin lähti enää 9 013 henkeä ja palaajia oli jo enemmän, 15 918 henkeä.

Alpo Ruuth oli stadin kundi. Hänen läpimurtoromaaninsa Kämppä sijoittuu Sörkkään, samoin monet hänen novellinsa. Kaupunkipaikkojen uudelleen nimeämisen yhteydessä Sörnäisten metroaseman vieressä sijaitsevaa Vaasan aukiota, Piritoria, on joidenkin mielissä ajateltu Alpo Ruuthin aukioksi. Tätä ehdotusta ja Ruuthin mainetta varjostaa kuitenkin hänen toimensa Suomi-Tsekkoslovakia –seuran puheenjohtajana. Ruuth ei koskaan tuominnut Prahan kevään tapahtumia 1968. Kronologisessa kirjassaan Kallion kundi ei koskaan kuole, vuoden 1968 kohdalla ei ole sanallakaan mainintaa Tsekkoslovakian sotilaallisesta miehityksestä.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/alpo-ruuthin-kotimaa-nayttaa-karut-kasvonsa/feed/ 0 Kustannus- ja julkaisualan kilpajuoksu http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/kustannus-ja-julkaisualan-kilpajuoksu/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/kustannus-ja-julkaisualan-kilpajuoksu/#comments Mon, 21 Jun 2010 14:42:26 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=771


Yhteinen jakelukanava verkko on jo muuttanut alan ekosysteemiä, mutta kustannusbisneksen toimijoilla on vielä pahin edessä. Ensimmäiset askeleet julkaisualan liiketoiminnan siirtymisessä verkkoon on otettu mainostulojen siirtyessä nettiin kiihtyvällä tahdilla. Tänä päivänä sähköiset julkaisut ovat usein ilmaisia ja sähköisen tuotteen mainostulot eivät tulevaisuudessa riitä fyysisten tuotteiden menekin supistuessa. Ainut looginen askel on laskuttaa sisällöstä myös netissä. Maksullisen sähköisen julkaisun saadessa jalansijaa myös kustannukset kevenevät paino- ja jakelukustannusten pienentyessä. Suurimman ongelman edessä ovat pienet kirja-, sarjakuva-, ja lehtikustantamot.

Suomessa murros tapahtuu muita kehittyneitä maita hitaammin. Tämän pitäisi olla selkeä etu alan yrityksille, joiden saatavilla on esimerkkejä eri toimintamalleista. Osakeseurannassa huomioitu Sanoman ja DNA:n liitto tarkoittaa omaa jakelukanavaa Sanoman tulevaisuuden julkaisutoiminnalle. Sanomalla on aikaa kehittää liiketoimintaansa etenkin pieniin kilpailijoihinsa verrattuna. Pienemmillä julkaisijoilla ei välttämättä ole tietotaitoa, Sanomille myönnettyä lihavaa valtiontukea, resursseja tai edes halua julkaista tuotteitaan markkinoille vyöryvissä päätelaitteissa. Toinen muutosvastarintaa aiheuttava tekijä on esimerkiksi iPad ja Applen oma verkkokauppa syömässä prosenttiosuuden voitosta sekä verkkokauppojen muut sopimusehdot. Myös useamman standardin tarjonta tekee investoinnista vaikean.

Pienten muutoskyvyttömien kustantamoiden ongelmaksi muodostuu myös uusien kilpailijoiden tulo markkinoille. Kustantamisen taloudelliset investoinnit ja riskit pienentyvät tuoden uusia yrittäjiä ja harrastelijoita markkinoille. Kilpailun kiihtyessä sähköisten ja fyysisten tuotteiden saralla voittajina maaliin astuvat suuret organisaatiot ja varaslähdön ottaneet nyrkkipajat.

Journalistilehden (1/2010) kolumnissaan Arto Suninen listaa kolme murroksen vaihetta:

“Painetun viestinnän muutos toteutuu kolmessa vaiheessa. Seuraavat viisi vuotta kuluvat kotimaassa sanoma- ja aikakauslehtien sekä kirjojen osalta vanhaan tukeutuen. Kustantajat kykenevät edelleen tekemään kannattavaa liiketoimintaa. Toiminnan tehostaminen auttaa yhtiöitä toistaiseksi säilyttämään voitolliset tulokset.

Toisessa vaiheessa mediayhtiöt alkavat markkinoida kuluttajille päätelaitteita. Esimerkiksi 29,95 eurolla kuukaudessa kuluttaja saa paljon Amazonin Kindleä modernimman laitteen, jonka kuukausivuokraan sisältyy sanomalehti sekä oikeus tilata edullisesti muita lehtiä ja kirjoja elektronisessa muodossa. Laitteet toimivat langattomissa verkoissa ja niiden latausaika riittää useiksi päiviksi.

Kolmannessa vaiheessa mediayhtiöt sanovat jäähyväiset paperille, painajille, jälkikäsittelijöille ja jakajille. Internet ei tapa lehdistöä, eikä tulevaisuuden lukulaite ole kannettava tietokone, joka on jo nyt varsin vanhanaikainen tuote.”

Suurimmat häviäjät murroksen tapahduttua ovat kirjapainot ja yhteiskunnallista palvelua tuottavat kirjastot.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/21/kustannus-ja-julkaisualan-kilpajuoksu/feed/ 0 Turkki kalistelee sapeleita Israelille http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/turkki-kalistelee-sapeleita-israelille/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/turkki-kalistelee-sapeleita-israelille/#comments Mon, 07 Jun 2010 07:08:25 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=623


Nimettömänä pysyvä Israelin ulkoministeriön virkamies kertoi israelilaiselle Haaretz -lehdelle, että Israel ei tule pyytämään anteeksi avustuslautalla tapahtunutta. Sama virkamies epäili Turkin vaatiman anteeksipyynnön olevan tekosyy sille, että Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan voisi katkaista kaikki diplomaattiset suhteet Israeliin.

Turkilla ja Israelilla ei ole ennen ollut poliittisia ongelmia. Nyt Israel näyttää asennoituvan Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoganiin niin, että hän ei ole poliittinen henkilö vaan islamisti. Asennoitumiseen ei auta Erdoganin Hamasille antama tuki viime perjantaina. Erdoganin mukaan Israel toteuttaa valtioterroria onnistuneiden vaalien voittajaa Hamasia vastaan. Israelille epämukavan tilanteesta tekee Turkin NATO-jäsenyys ja lähellä oleva EU-jäsenyys. Turkin ja Israelin kauppa- ja puolustusyhteistyö näyttää jäätyvän kriisin syventyessä (BBC 4.6.2010).

Neljä päivää ennen välikohtausta Erdogan piti puheen YK:n Alliance of Civilizations foorumissa. Kyseessä oleva YK:n järjestö perustettiin 2005 luomaan rauhan silta valtioiden välille, joiden suhteet ovat syystä tai toisesta kiristyneet ja keskustelu ei ota onnistuakseen. USA ei ole ennen Obaman kautta osallistunut järjestön toimintaan ja Israel syyttää järjestön olevan silta hyökätä maataan vastaan. Foorumissa Erdogan vertasi Gazan “lasten” tilannetta WTC:n terroristi-iskuissa menehtyneisiin amerikkalaisiin. Muutos lyhyessä ajassa entisten liittolaisten kesken.

Vihreiden Osmo Soininvaara kiirehti kysymään 31.5.2010 julkaistussa blogissaan luottaako Israel liikaa aseisiinsa ja tappamiseen? “Eivätkö israelilaiset kuvittele joutuvansa koskaan tilanteeseen, jossa he tarvitsevat muiden ihmisten sympatiaa?” Aiheellinen kysymys Soininvaaralta, kun avoin Israelin politiikan vastaisuus leviää myös länsimaissa. Samaa aihetta käsittelevät myös israelilaiset lehdet. Jo kertaallleen mainitussa Haaretzissa Avi Issacharoff ja Amos Harel kysyvät kuinka Israel voi selittää selvästi epäonnistuneen, mutta laillisen operaationsa liittolaisilleen.

Turkki on ollut ehdolla EU:n jäseneksi pitkään ja maata on tuotu lähemmäs länsimaista Eurooppaa kaikin keinoin. EU:n halukkuus saada Turkki jäseneksi tekisi maan poliittisen ilmapiirin mahdollisesti länsimaisemmaksi islamilaisen vaihtoehdon sijaan. Turkin voimakas tuki Hamasille ja poliittinen sapelien kalistelu Israelin kanssa kertoo suunnan olevan toinen kuin EU:n johto on toivonut. Samalla EU pyrkii johtavaan rooliin Gazan saarron purkamiseksi (HS 5.6.2010). Unionin halu purkaa tilanne lähettää tarpeellisen viestin Israelin Gaza-politiikkaa vastaan. Viesti ei myöskään ole haitaksi Turkin mahdolliselle EU-jäsenyydelle, mutta tarpeeton halu riidellä on.

Turkin suurimman lehden Hurriyetin julkaisemat kuvat verisistä kommandoista.

Lähteet: Haaretz.com, Economist, Helsingin Sanomat, BBC

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/turkki-kalistelee-sapeleita-israelille/feed/ 1 Lassi Sinkkosen Sumuruiskussa duunari on duunari http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/lassi-sinkkosen-sumuruiskussa-duunari-on-duunari/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/lassi-sinkkosen-sumuruiskussa-duunari-on-duunari/#comments Mon, 07 Jun 2010 07:08:16 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=628


Työläiskirjailija Lassi Sinkkosen romaani Sumuruisku on realistinen kuvaus työläisen elämästä, suhdanteista, taloudellisesta ahneudesta ja tuiki tärkeästä työpaikasta. Sinkkonen ei niinkään kuvaa työtä kuin työorganisaatiota. Tällä valinnalla Sinkkonen tekee romaanistaan ajattoman: ihmisluonteet motiiveineen, pyrkimyksineen ja erikoispiirteineen ovat iättömät. Sinkkosen henkilögallerian yksilöille jokainen lukija voisi antaa oman nimen, jolla olisi vastine reaalielämässä. Sinkkonen halunnee kertoa, että järjestelmästä riippumatta alimmaisilla on alistettu asema, niin henkisesti kuin taloudellisesti. Tämä asema aiheuttaa päivittäin selviytymisongelmia mutta myös toiveikkuutta.

Sumuruiskun tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun loppupuoliskolle. Romaanin päähenkilö Heinonen on ollut työttömänä ja saa työvoimatoimistosta lähetteen kommunistisen Neuvostoliiton omistamaan yritykseen Korjaamo Oy:hyn. Korjaamon vastine on Helsingin Lauttasaaressa sijainnut Konela Oy. Heinoselle selviää vasta parin viikon kuluttua yrityksen omistuspohja. ”Mikäpä siinä, ajattelin ensin hämmästeltyäni, toimiihan Suomessa monia vierasmaalaisia yhtiöitä. Minua ei loppujen lopuksi kiinnostanut, kuka mitäkin omisti ja kuka viime kädessä maksoi palkan työstäni. Pääasia oli että palkka oli hyvä, ja olihan se.” Työläisellä ei ole isänmaata.

Kommunistisen ajattelun mukaan kouluttamattomalla työläisellä on luokkavaisto. Tätä vaistoa voidaan vahvistaa ja houkutella esiin esimerkiksi työväenlauluilla ja sitä voidaan kasvattaa tietoisuudella. Työttömänä olleen maalari Heinosen luokkavaisto johti hänet hakemaan syyllistä tilanteeseensa valtameren takaisesta isonulkvistista, kapitalistista. Siitä, joka pysäytti isonpyörän vaikka muutama kuukausi sitten Heinonen oli rehkinyt ympyriäisiä päiviä. Nyt tämä nulkvisti sanelee Heinoselle ”Suomipoika, minä järjestää sinu pieni kupru. Sinä tullut kovasti ylpeä ja korski”. ”Sinä teke just niin kuin mine sano. Sinä mennä nyt oma valtio ja pyytä raha. Mine tarvi oma raha oma tasku. Pyytä sinä vaan valtion raha. Se anta. Se on anta minuleki. Tullialennusta kanssa ja verohelpotusta. Ei sine yksinkertaista miestä voida ymmärtää minä ajatus. Eikä tarvika. Minä potkaista sinä reva ja sine mennä valtio puheilla. Solong.”

Suhdannevaihteluiden mukanaan tuoma työttömyyden kirous on työntekijöiden peloista pahimpia. Heinonen kykenee kertomaan eri tapoja kokea työttömyys. Yksi säntää suin päin viinakauppaan. Toinen rupeaa pihistelemään. Kaikki odottavat ihmettä, jota ei tule. On tultava toimeen pienellä työttömyysavustuksella tai ammattiliiton kriisikassan tuella. Ja sitten postilaatikosta putoaa lappu: töihin työttömyystyömaalle, asumaan haiseviin parakkeihin ja keräämään lumen alta kiviä. ”Lyhyesti sanottuna hänestä aletaan tehdä mielisairasta.”

Mutta nyt Heinonen nousi Erottajalta Lauttasaaren bussiin. Hän näki kaukaa, ettei Korjaamo ollut nyrkkipaja. Heinonen oli tyytyväinen: rakennusten komeus ja laajuus antoivat mahdollisuuden lorvia ja pakoilla, jos työt eivät sattuneet maistumaan. Heinosesta lorviminen edellytti älykkyyttä ja kekseliäisyyttä, siksi piti olla valpas, röyhkeä, kiero ja tarvittaessa alentuva. ”Joten lorviminen on oikeastaan luettava vaativien ja arvostettujen toimien ryhmään”. Tätä työntekijöiden ominaisuutta on tutkittu paljon tieteellisessä liikkeenjohdossa. Sen perusteella ihmisiä on jaettu X- ja Y-ryhmiin. Toinen niistä on täynnä Heinosia ja tarvitsevat kovan työnjohdon, toiseen ryhmään kuuluvat oma-aloitteiset ihmiset, joille riittää opastus. Hienosti sanottuna Heinonen suhtautui työhönsä välineellisesti. Tässä lähestymistavassa tärkeää on palkka. Sitä käytetään välineenä muun elämän toteuttamiseen. Toisin sanoen kaikki ikävätkin työt voidaan teettää, jos käytetään rahaa. Heinoselle tuli tili joka perjantai, joka takasi normaalin elämänrytmin.

Heinonen oli automaalari, hän marssi vappuna ja tanssi juhannuksena. Kun Muksut – lauluyhtyeen Tapio Lipponen meni Simonkadulla kulttuurilehti Aikalaisen toimitukseen, esitteli Pentti Saarikoski sohvalla istuvan miehen ”automaalari ja runoilija”. Hän oli Lassi Sinkkonen. Sumuruiskussa Heinosen lisäksi henkilögalleriasta nousee esille Ale, Aleksei Gurieff. Ale on Sinkkosen alter ego. Muksut sävelsivät, sovittivat ja esittivät Sinkkosen runoja. Niissä näkyi sama kuin Sumuruiskussa. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset paineet eivät jättäneet työläisiä rauhaan. Seuraava katkelma on runosta Tule luokseni, joka löytyy myös Muksujen esittämänä.

Miksi lähdit luotani

vaikka rakastan Sinua.

Oliko huoneemme Sinusta pieni

vai olitko tyytymätön vuoteeseen?

Jos tulet luokseni ostan kaksion

ja parisängyn

jos tulet ja jäät luokseni.

Miksi lähdit luotani

vaikka rakastat minua.

Olitko kyllästynyt aamutakkiini

vai pieneen palkkaani?

Uuteen työpaikkaan mennessään Heinosella oli yksi toive: kunpa hänelle ei tulisi tyhmää, ilkeää, ovelaa ja vallanhaluista työtoveria. Edellisessä työpaikassa tämä kusipää oli ollut Savosta tullut Eino. Eino ei osannut juuri mitään mutta kadehti kaikkia. Eino tiesi kaikkien viina ja palkka-asiat, ja käytti tietojaan hyväksi työnjohdon suuntaan. Porukka olisi halunnut hakata Einon, mutta tämä oli kova ja säälimätön vastus. Kun porukka valitti Einosta esimiehille, niin lopputili uhkasikin valittajia, eikä Einoa. Tämä Sinkkosen kirjoittama kohtaus kateudesta ja työelämän rautaisista laeista kuuluu liki jokaiseen vähänkään rahaa ja taloutta käsittelevään suomalaiseen romaaniin. Erityisesti työläiskirjallisuudessa kateus on runsaammin käsitelty aihe kuin rakkaus.

Heinosen pelko ei ainakaan heti toteudu. Meno Korjaamolla on normaalia ”työpaikkatoimintaa”. Siitä Sinkkonen antaa hyvän kuvan seuraavalla tekstinäytteellä:

”- Käsitä nyt Arska. On eroa ihmisellä ja ihmisellä. Venäläinen, neuvostoliittolainen ihminen on parempi kuin suomalainen.

- Vitut! Toikos on sitä kansainvälisyyttä, häh? Sä väität silmä kakstoista että venäläinen vittu pystyy synnyttämään paremman ihmisen kuin suomalainen …

- Mä tarkoitan ympäristötekijöitä!

- Hiljaa nyt. Siitä asiasta sä et tiedä mitään. Mä sanon näin: suomalainen tavara, oikein talonpoikaistavara on likistänyt tänne sellaisia suurmiehiä ettei niitä Venäjälläkään ole montaa. Ja sinä paskapää selität että pillussa ja pillussa on eroja. Voi voi noita sun tietojas!

- Järjen sanaa ei näköjään kuunnella. Vouhotetaan vaan. Yhteiskunnallisten suhteiden muuttuessa muuttuu myös moraali …

- Ei mitään Marxia nyt tähän. Me puhutaan huorista Kalle. Vastaa rehellisesti mitä sä luulet: onko Venäjällä vosuja vai ei?

- Ei ole. Johan mä sanoin.

- Pure munaa ukko!”

Näyte kertoo elävästi keskusteluista työpaikoilla. Silloin siihen oli vielä aikaa, ja aiheita. Rohkeaksi tekstin sisällön tekee myös ajankohta. Sumuruisku julkaistiin 1968, Euroopan hulluna vuonna ja se palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla vuotta myöhemmin.

Jos jokin lukija tunnistaa mistä on lähtöisin sanonta ”silmä kakstoista”, niin vastauksia pyydetään Arkadianmäen toimitukseen.

Edellisessä katkelmassa esiintyvä Kalle on normaali työntekijä työväenyrityksessä. Hänellä oli Suomen Kommunistisen Puolueen, SKP:n jäsenkirja. Sen turvin Kallen työnteko on vähäistä, mutta keskustelu ja painostus muista kohtaan poliittisesti työnantajan toiveiden mukaista. Samankaltaisia jäsenkirjan omaavia etuoikeutettuja työntekijöitä oli jopa tuhansittain punapääoman linnakkeissa: tukkuliikkeissä, vähittäiskaupoissa, ravintoloissa, hotelleissa, pankeissa, vakuutusyhtiöissä ja rakennusliikkeissä. Kaikki nämä alkoivat palkata jäsenkirjattomia asiantuntijoita siinä vaiheessa kun loppu jo häämötti. Myös Heinonen oli poikkeus. Hänen lappunsa työvoimatoimistosta oli tuntematon. Aikaisemmin työntekijät oli hankittu suoraan puolueen kautta.

SKP:n ja Neuvostoliiton merkitys sodanjälkeisessä Suomessa oli suuri. Kalle oli ollut vielä 1930-luvulla fasisti. Huomattuaan tuulen suunnan vaihtuvan, käänsi Kalle takkinsa. Kallen vaimoksi mainitaan Tiltu. Tiltut olivat alkujaan suomalaisia, Neuvostoliittoon paenneita kommunisteja. Sodassa he olivat propagandatyöntekijöitä, joiden radio-ohjelmia lähetettiin Suomen suuntaan. Tiltuja oli Moskovassa, Leningradissa ja Petroskoissa. Vaimo ei voi olla Petroskoin Tiltu Saimi Virtanen, koska tämä ei palannut Suomeen. Kyseessä ei voi olla myöskään Leningradin Tiltu, Inkeri Lehtinen. Hän palasi sotien jälkeen lähetettynä takaisin vauhdittamaan vallankumousta Suomessa. Aikaisemmin Lehtinen oli toiminut Terijoen nukkehallituksen valitusministerinä. Lehtinen asui kuitenkin 1960-luvulla yhdessä, myös Neuvostoliitosta palanneen, Antti Hyvösen kanssa Helsingissä Hämeentie 44:ssä. Hyvönen oli Sirola Opiston lehtori jos silloin kun opisto sijaitsi Lauttasaaressa ennen muuttoaan Vanajanlinnaan. Hyvönen oli SKP:n virallinen historiankirjoittaja. Joten Kallen vaimon täytyi olla Moskovan Tiltu Aino Lydia Kallio.

Neuvostoliiton omistuksesta johtuen Korjaamo Oy:tä johdettiin tuplavoimin. Jokaista suomalaista ylempää virkailijaa vastasi ulkomaalainen. Ulkomaalaiset olivat etäisiä ja näyttivät ainakin duunarista pysyttelevän ulkopuolella. Kuitenkin ulkomaalaiset olivat ystävällisiä, ystävällisempiä kuin suomalaiset pomot, jotka eivät edes duunaria tervehtineet. ”Ei ollut tavatonta että vierasmaalainen pääjohtaja aamulla tervehti kohteliaasti jokaista, joka sattui hänen eteensä”. Lattiatasolla suomalainen johto sai kuulla kunniansa; duunareiden kesken mutta kuitenkin: ”Mua vituttaa tää suomalainen johto kovasti. Ne pitää työmiestä tyhmänä ja teettää sillä kaikkea paskaa toveruuteen vedoten. Ne tahtoo että niitten persettä nuoltais joka mutkassa ja jos et nuole niin sä olet heti joku luokkavihollinen”. Korjaamon konttoriväki tunsi myös asemansa. Firman pikkujouluissa rikottiin vanha tapa, jossa pöydissä istuttiin osastoittain. Uuteen järjestelyyn konttoriväki suhtautui viileästi. Heidän mielestään asentajat ja maalarit kuuluivat tahoilleen.

Neuvostoliittolaisten yritysten johtamista käsittelee toimittaja Esko Seppäsen ohjelma YLE Radio 1:den Lokakuun Radion Punaisessa Heinäkuussa. Ohjelma on kuultavissa nettiradiosta.

Suomessa työväenpuolueet ovat perinteisesti rahoittaneet toimintaansa sekä jäsenten että työntekijöiden inhoamilla arvoilla. Arpalippujen kauppa johti Korjaamossa jäsenkirjakommunisti Kallen ja aatekommunistin Alen rajuun sanailuun. Kun Ale käskee Kallen painumaan Moskovaan arpoinensa, niin Kalle väittää kirjallisuutta lukevaa Alea herraksi: ”Ton siitä saa mieleensä kun pänttää päähänsä kaiken maailman psykologiat ja tähtitieteet”. Alesta on tullut luokkavihollinen numero yksi, jonka Moskova lähettäisi kuokkimaan suota ja opettamaan ihmistapoja. Ale neuvoo Kallea puoluerahoituksen hankkimiseen sijoittamalla. Kallesta Alen pitäisi olla hiljaa ja vaikuttaa puolueen sisällä. Ale:”Kyllä sä olet herttainen kommari Kalle. Sä uskot tommoseenkin kuin yksilön vaikutusmahdollisuuksiin puolueessa. Kyllä sä olet tosi houna”. Kallen ja Alen tapauksessa vastakkain asettuivat keskitetysti johdettu etujoukko ja valistunut humanistinen yksilö. Kansandemokratia ja demokratia.

Omistuspohjastaan huolimatta Korjaamo Oy oli Suomessa tekemässä bisnestä. Tuotannon pullonkaulojen vuoksi yhtiö päätti jätti-investoinnista: yhdestä Pohjoismaiden suurimmista automaalaamoista. Sen suunnittelu ja rakennusvaiheessa Heinonen kiertelee katsomassa nousevaa hallia hyvillä mielin. Kun investointi valmistui, alkoivat myös kiireet: ”Kalliiden koneitten ja laitteitten investointeja piti ruveta viivyttelemättä kuolettamaan. Pyörät piti saada pyörimään heti täydellä teholla”. Kun homma tökki, seurasi henkilöiden välisiä ristiriitoja; työpäivät eivät meinanneet riittää. Erityisesti paineet kohdistuivat Heinoseen. Hänet oli valittu uuden maalaamon päälliköksi. Kun talossa oli vain yksi teknisen korkeakoulun käynyt insinööri, niin jätti-investointia hoidettiin ilman teorioita. Usko oppimiseen työnteon kautta ei toimi. Heinonen palaa loppuun, tarttuu pulloon ja jää kiinni. Tässä vaiheessa Heinonen on jo kuitenkin ”firman miehiä”. Hän saa viikon loman mahdollisuuden palata takaisin ja ehdotuksen liittyä puolueeseen. Heinonen tarttuu tarjoukseen, käy puolueosaston kokouksissa; ja huomaa mitä politiikka todella on jäsentasolla. Heinonen katsoo luopumisen toiminnasta oikeaksi, mutta pitää jäsenkirjan.

Heinosen aika Korjaamossa oli Suomen kansantaloudessa nousukautta. Paitsi että talouskasvu heijastuu Sumuruiskussa investointeina, näkyi vaurauden lisääntyminen myös työntekijöiden arjessa. Heinosen neljän hengen 18 neliön asunto kaukana Vesalassa vaihtuu asuntosäästämiseen ja osakkeesta haaveiluun. Lisäksi Heinosen perheen yhteiskunnallista nousua vauhdittavat auto ja mökki. Siitä kun Heinonen meni korjaamolle töihin, nousi Suomen autokanta romaanin päättymisajankohtaan nähden 551 198 autosta 996 284 autoon. Henkilöautokannan kasvu oli 81 prosenttia.

Romaanissa Sumuruisku sattuu järkyttävä työtapaturma. Maalaamossa bensiini leimahtaa liekkeihin ja Ale kuolee kitumalla palovammoihin. Poliisi tutkii tapahtumaa, eikä selviä, oliko syyllinen joku muu kuin Ale. Kirjailija tappoi kirjassa oman alter egonsa. Lassi Sinkkonen tappoi itsensä 1976. Työläiskirjailijoiden elämä ei yleensä ole normaalin pituinen.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/lassi-sinkkosen-sumuruiskussa-duunari-on-duunari/feed/ 0 Ennen oli kaikki huonommin http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/ennen-oli-kaikki-huonommin/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/ennen-oli-kaikki-huonommin/#comments Mon, 07 Jun 2010 07:07:43 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=674


Jostain oudosta syystä nykyisin hallitsee laajalle levinnyt pelko monien mieliä. Tiedotusvälineiden sylkemä maailmantuska juuttuu korvien väliin. Sitten sinne ei monella muuta mahdu kuin kaipaus entiseen. Entisessä on vain yksi hyvä puoli; se että aina mentiin parempaan.

Harva muistaa Helsingissä olleita työttömyystyömaiden parakkeja siirtotyöläisille, asia jota sivutaan myös tämän Arkadianmäen numeron jutussa Lassi Sinkkosen romaanista Sumuruisku. Siirtotyöläiset olivat Kainuusta ja muusta hornantuutista tänne lähetettyjä raihnaisia, iäkkäitä miehiä. Monet heistä olivat ensin sotineet, sitten raivanneet pientilojen pellot, myyneet vähäiset metsänsä ja viimeinen vailla vakinaista tuloa lähetetty irtirevittyinä junalla rakentamaan moottoritietä tai ratapihaa.

Vanha Vihainen Mies voi kertoa näistä parakkityömaista kolme tositarinaa. Ensimmäinen niistä on aivan 1960-luvun lopusta. Helsingissä Töölönlahden perukalla, Eläintarhan puistossa oli pitkä puinen parakki aivan junaradan vieressä. Kaikki Eläintarhan kentälle menneet kalliolaiset urheilijanuorukaiset voivat päivittäin seurata raivokasta menoa. Siksi Eläintarha oli oivasti keksitty paikka. Parakissa juopoteltiin ankarasti. Hiljaisina päivinä ulos kuului vain vähän meteliä. Hieman vauhdikkaampina aikoina meteli oli hurja, johtuen rikotuista ikkunoista. Joskus kaikki parakin ikkunat olivat rikki. Hurjimpina päivinä parakissa oli naisvieraita; veri lensi nenistä ja miehet ikkunoista. Silloin VVM kavereineen jäi odottamaan poliisien saapumista. Kallion ja Sörkän kundeille siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Mutta kun poliisi vei naisia Mustaan Maijaan rikkirevityissä vaatteissa, niin silloin saattoi näkyä se.

Toinen tarina on 1970-luvun puolivälistä. Pasilan ratapihalla, vain kivenheiton päässä nykyisestä Arenasta, oli useampi parakki siirtotyöläisille. Alue kuuluin VR:lle, jonka ratapihaa miehet rakensivat. Illalla alueella kävi Elannon myymäläauto. Sitä VVM ajoi silloin tällöin. Kuskin hommana oli hoitaa maitokaappi ja virvoitusjuomat. Kun autoon tuli paikalla, oli jo noin 50 hengen jono muodostettu. Kukaan ei ollut kertonut VVM:lle että VR on kieltänyt keskioluen myynnin. Nokkelimmat asiakkaat huomasivat uuden kuskin ja kysyivät, että saako ostaa keskiolutta. VVM vastasi että totta kai, ilman muuta. Kun jono eteni auton etuosaan kassalle, niin sitten alkoi pullojen takaisinkeräys kassan huomattua tapahtuneen. Ilmapiiri oli painostava. VVM ei vielä tänäänkään ymmärrä, että selville noin 50-vuotiaille miehille ei saanut myydä olutta melkein Helsingin keskustassa heidän omilla rahoillaan.

Kolmas tapaus liittyy Porvoon moottoritien rakentamiseen. Eräällä sivistysjärjestöllä oli kymmeniä kirjalaatikoita. Ne kiersivät aikoinaan savotoilla, joilla metsurit lukivat niitä iltaisin ja viikonloppuina. Kirjoista pidettiin äärettömän hyvää huolta, metsurit kunnioittivat niitä. Kun savotat hiljenivät, niin kirjalaatikoita keksittiin lähettää siirtotyömaille. Silleen kirjoista päästiin eroon. Usein laatikkoa ei voitu lähettää enää uudelle kierrokselle.

Toinen Sumuruiskussa mainittu asia on työn välttäminen. Lorvimisen periaatetta pidetään suomalaisessa työelämässä edelleen kunniassa. Kun VVM oli hommissa suuressa valkoisessa talossa upean järven rannalla, niin sinne tuli kuuluisaa nimeään pitkin virkaansa kiivennyt uusi, hakaniemeläiseen ay-rälssiin lukeutuva pomo. Koska VVM on suomalainen ja arvostaa urheilua, niin VVM on harrastanut maratonjuoksua. Tämä nepotismilla virkaansa edennyt uusi pomo keksi kieltää VVM:ltä maratonjuoksun sillä perusteella, että energia loppuu. VVM vastasi kuolevansa mieluummin juostessaan kuin elävänsä konttaamalla. Uuden pomon silmistä ei kyennyt lukemaan hänen ajatuksiaan, ne kun pyörivät ympäri keskushermostolääkkeistä johtuen. Silloin nykyiseen Helsinki City Runiin osallistui noin 600 juoksijaa, nyt yli 12 000, ja heistä monet työnantajan rahallisella tuella. Näin asiat ja kannatukset kääntyvät ympäri.

VVM juoksi, tai oikeammin hölkkäsi, viikonloppuna Tukholman maratonin. Siellä potin keräsi Alexander Stubb. Maratonin lähdössä noin 25 000 ihmistä kuuntelin Stubbin esitystä viidellä eri kielellä. Jos paikalla olisi järjestetty jokin äänestys, olisi Stubb kerännyt potin. VVM päihitti juoksussa SDP:n entisen presidenttitoivon ja hakaniemeläisen ay-rälssin kaverin Erkki Liikasen.

Isot pojat kertoivat laivan saunassa, että suomalaisen maratoonarin miehuuskoe on lähteä Tukholman maratonille vaseliinipurkin kanssa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/ennen-oli-kaikki-huonommin/feed/ 0 Osakeseuranta 8 / 2010 http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/osakeseuranta-8-2010/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/osakeseuranta-8-2010/#comments Mon, 07 Jun 2010 07:07:35 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=634


Helsingin suhdanneherkkään pörssiin on kahden viimeksi kuluneen viikon aikana kohdistunut kovaa painetta. Pinna on monella kovilla.

Arkadianmäen käyttämä osakepoiminta ei ole aivan yhtä herkkä kuin monet muut sijoittamiseen liittyvät analyysimenetelmät. Keskiviikkona 2. päivänä kesäkuuta osakekurssien ja satunnaisen poiminnan perusteella päädyttiin tällä kertaa seuraaviin luokituksiin: Luokitus perustuu yhtiöiden osavuosikatsauksiin.

Tällä kertaa mukaan tuli pienehköjä yrityksiä mutta myös suhdanteista vapaampia teleoperaattoreita DNA:n ja Sanomien kaupan innostamana.

Incap, Tulikivi ja Turkistuottajat eivät saa mitään arviota Arkadianmäeltä, sillä niiden funktionaalisessa tulonjaossa pääomalle jäävä osuus on negatiivinen. Tiimarilla pääomalle jää jotain, mutta sekin vähä menee toimitilojen omistajille. Tiimari sinänsä on seurannan arvoinen osakekurssin alhaisuuden vuoksi.

Efore teki huhtikuun lopussa päättyneeltä kolmen kuukauden kaudelta lievää liiketappiota. Hinnalla 0, 74 euroa/osake Eforen kuoletusaika on 10 vuotta. Osake on kallis.

Nurminen Logistics on hinnalla 3,32 euroa kohtuullisen arvokkaaksi hinnoiteltu. Osakkeen hinta kuolentuu hieman päälle kuudessa vuodessa.

Excel Composites osake kuoleentuu hinnalla 5,30 euroa hieman päälle kuudessa vuodessa. Osake on yhtä hintava kuin Nurminen Logisticsilla.

Elisan tuottavuus on ollut loivassa alamäessä. Kuitenkin Elisa on palkannut lisää porukkaa, joka viittaa uusiin toimintoihin. Hinnalla 13,91 euroa Elisan osake hoituu 4,3 vuodessa, ei niin halpa mutta hyvä osake loppuvuoden myrskyihin.

TeliaSonera maksoi osakkeelta 4,98 euroa. Yhtiön osake kuolentuu sillä hinnalla hieman hitaammin kuin Elisan. Sama suositus kuin edellisellä. TeliaSonera paransi juoksuaan viime vuonna ja sama meno on jatkunut.

TDC on Arkadianmäen ensimmäinen ulkomaisesta pörssistä hankittu osake. TDC on asemoinut itsensä hyvin toimialalleen ja sen tuottavuus on kohdallaan, erityisesti Suomessa. 42,50 tanskan kruunua maksava osake hoituu nykymenolla 2,5 vuodessa. Osake on halpa.

Päätös: Arkadianmäki lisää alkuperäiseen 10 000 euron pääomaan 5 000 euroa ja ostaa Elisaa, TeliaSoneraa ja TDC:tä kutakin tuhannella eurolla.


Aikaisemmat arviot

Arkadianmäki 7/2010
Ahlstrom, Componenta, Elcoteq, Elecster, Honkarakenne, Martela, Nordic Aluminium, Revenio Group, Salcomp, Talvivaara

Arkadianmäki 6/2010
Raisio, Olvi, HKScan, Electrobit, Affecto, Tekla, Aspocomp, Ilkka-Yhtymä, Tikkurila, Fiskars

Arkadianmäki 5/2010 – osakeseurannan välikatsaus
Arkadianmäki seuraa joka viidennessä numerossaan osakesalkkunsa arvon kehitystä sekä tekee mahdolliset myyntipäätökset.

Arkadianmäki 4/2010
Lemminkäinen, YIT, Nokia, Konecranes, Cargotec, Glaston, Orion, Lassila & Tikanoja, Metso Uponor

Arkadianmäki 3/2010
SRV, Cramo, Ramirent, Fortum, Neste Oil, Ruukki Group (Rautaruukki), Outokumpu, Kemira, Digia, Marimekko.

Arkadianmäki 2/2010
F-Secure, SSH, Stora-Enso, UPM Kymmene, M-real, Tieto, Ixonos, Copmtel, Etteplan, Pöyry.

Arkadianmäki 1/2010
Sanoma, Alma Media, Stockmann, Aspo, Huhtamäki, Kone, Ponsse, Finnair, Telia Sonera, Elisa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/osakeseuranta-8-2010/feed/ 0 Globaali poliittinen palapeli http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/globaali-poliittinen-palapeli/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/globaali-poliittinen-palapeli/#comments Mon, 07 Jun 2010 07:07:32 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=670


Vanha Vihainen Mies tekee kolumnissaan tärkeän huomion: “Jostain oudosta syystä nykyisin hallitsee laajalle levinnyt pelko monien mieliä. Tiedotusvälineiden sylkemä maailmantuska juuttuu korvien väliin. Sitten sinne ei monella muuta mahdu kuin kaipaus entiseen. Entisessä on vain yksi hyvä puoli; se että aina mentiin parempaan.”

Arkadianmäki keräsi pienen annoksen maailmantuskaa 8 / 2010 numeron pääkirjoitukseen. Tätä lukiessaan ihmiset voivat kokea pelkoa, tuskaa ja inhoa, mutta tärkeää on jatkaa auringon paistaessa terassille vapaudesta nauttimaan.

Tutun ja “turvallisen” asetelman päättymisestä supervaltojen USA ja Neuvostoliitto välillä on kulunut reilusti yli kaksi vuosikymmentä. Vastakkain oli kaksi poliittista näkemystä: Kumpaa tahansa syleillyt maa koki olevansa isoveljen tai -siskon suojeluksessa ja ohjauksessa. USA tai Neuvostoliitto avustivat, taistelivat ja ohjastivat opetuslapsiaan, edistäen samalla omia intressejään. Nyt opetuslapset ja sivusta ohi ajaneet, esimerkiksi Kiina ja Intia, juoksevat omin avuin kävelemisen sijaan. Nykyaikaan verrattuna asetelma oli selvä, tuttu ja turvallinen. Seuraavaksi pelkoa aiheuttavat ja todennäköisesti tulevaisuutta muokkaavat kansainvälisen politiikan solmukohdat.

Talousahdingon käsittelyn sijaan valitsimme kolme surkeaa tilannetta, joista kaksi kuuluu räjähdysherkkään kategoriaan ja yksi tulevaisuudessa mahdollisesti voitettu sota, mutta silti maan kansan häviämä.

Pohjois-Korea

On aiheellista kysyä kuuluuko enää kenenkään intressiin puolustaa Pohjois-Korean diktatuuria? Sota ei syttynyt, kun Pohjois-Korea torpedoi Etelä-Korean laivaston aluksen. Pienemmästäkin on sodittu. Pohjois-Korean kansa kärsii ja kansoja on ennenkin vapautettu tyrannien ikeen alta, mutta onko Pohjois-Korea poliittisesti niin merkityksetön, että Kiina pitää “alueestaan” kiinni vanhan tavan ja arvovallan vuoksi? Kuka haluaa kaksikymmentäkaksi miljoonaa joulupukkiin uskovaa lasta ensimmäisenä tehtävänään kertoa, ettei joulupukkia olekaan olemassa? Kansainvälinen “piittaamattomuuden” voi olettaa johtuvan myös Pohjois-Korean todennäköisestä ydinaseesta sekä ainoasta varmasta asiasta, mitä maan johdolta voi odottaa: Arvaamattomuudesta.

Turkki ja Israel

Israel asettuu napit vastakkain Turkin kanssa ja pitää maan pääministeriä islamistina. Entisten puolustus- ja kauppakumppaneiden sukset ovat menneet ristiin, mutta Turkin haluttu länsimaistuminen ei ainakaan vielä ole estynyt, mutta selvä riski on kuitenkin olemassa. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoganin vahva tuki Hamasille ei saa tulevaisuutta näyttämään hyvältä, kun EU on luokitellut Hamasin terroristijärjestöksi.

Afganistan

Huhtikuun 26. julkaistussa artikkelissa Arkadianmäki kyseenalaisti kansainvälisten joukkojen toiminnan eduskunnan hyväksymän strategian vastaisena. Huumeviljelmät jätetään rauhaan, kun paikallisilta maanviljelijöiltä yritetään ostaa tuki operaatiolle.

Eteläisen Afganistanin NATO-joukkojen komentaja Nick Carter kertoi hiljattain New York Timesin haastattelussa, että valtion joukot eivät ole riittävän vahvoja ja turvallisuutta ei saada valtion ja kansainvälisten joukkojen voimin turvattua. Vahvistettu yhteistyö sotaherrojen kanssa, josta vielä maksetaan huomattavia summia, ei ainakaan vahvista hallituksen asemaa ja afgaanit ovat hyvästä syystä huolissaan maansa tilasta.

Taistelu vaikuttaa siirtyneen talebanien rytmin mukaiseksi, kun alueen sotaherrat tekevät yhteistyötä kansainvälisten joukkojen kanssa. Voiko kukaan varmasti sanoa mihin kansainvälisten joukkojen turvallisuudesta maksamat miljoonat dollarit kuukaudessa loppujen lopuksi päätyvät?

Talebanilainen kasku `teillä on kellot, mutta meillä aika.`

Lähteet: New York Times, Arkadianmäki

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/globaali-poliittinen-palapeli/feed/ 0 Bangkok parrasvaloissa http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/bangkok-parrasvaloissa/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/bangkok-parrasvaloissa/#comments Mon, 07 Jun 2010 07:07:28 +0000 Nainen Bangkokista http://www.arkadianmaki.fi/?p=661


Punapaidat lähtivät Bangkokista kuin saksalaiset Lapista: tuikkasivat tuleen lähes 40 rakennusta sekä tuhosivat ja ryöstelivät kaikkea vastaantulevaa. Se oli keskiviikkona 19.5.2010.

Tapahtumasarja käynnistyi, kun hallitus päätti lopettaa yli kaksi kuukautta kestäneen mielenosoituksen lähettämällä armeijan tyhjentämään tapahtuma-alueen.

Sotilaiden tunkeutuessa miehistönkuljetusvaunuilla mielenosoitusalueelle, syntyi kiihkeä tulitaistelu punapaitojen pistäessä vastaan molotovin cocktailein ja kranaatein. Sotilaat puolestaan olivat vaihtaneet kumiluodit oikeisiin.

Samaan aikaan nainen Bangkokissa oli miehensä kanssa tulossa kaupasta, kun Sukhumvit, joka piti ylittää päästäksemme kotiin, oli suljettu. Sotilaat saattoivat meidät juoksujalkaa kadun yli ja varoittivat kansainvälisellä kielellä, että tuolta tulee pum pum.

Varsin pian punapaitajohtajat antautuivat viranomaisille ja julistivat mielenosoituksen päättyneeksi. Jos tämä olisi satu, se päättyisi siten, että ”he kaikki palasivat koteihinsa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun”, mutta kun tämä on tositarina, he kehottivat joukkojaan polttamaan kaiken mennessään.

Sen illan Bangkok savusi. Laukaukset ja räjähdykset täyttivät äänimaiseman. Ihmisiä kehotettiin pysymään sisätiloissa. Yöksi kaupunkiin julistettiin ulkonaliikkumiskielto, vaikka me olisimme pysyneet kotona muutenkin.

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle, on kaikille tuttu psykologinen leikki, jota mekin nyt leikimme. Illalla ennen nukkumaan menoa pakkasimme repun valmiiksi, jos yön aikana tulisi lähtö. Pelkäsimme, että kotitönömme, 35 kerroksinen hotellikompleksi sytytettäisiin tuleen, vaikka asuinalueemme ei ollutkaan tulilinjalla.

Koska emme olleet lähdössä autiolle saarelle, vaan maasta ulos, laitoimme passit ja hammasharjat käden ulottuville ja reppuun pakkasimme läppärit, puhtaat kalsarit ja vettä. Kun vielä oli tilaa, sujautimme mukaan pienen konjakkipullon. Kaikki muu oli yhdentekevää. Järkeilymme näköjään rauhoitti meitä, sillä nukuimme yön oikein hyvin.



Elämällä on taipumus jatkua

Aamulla savu oli hälventynyt. Lähdimme tutkimaan lähiympäristöämme Nanaa, joka oli säilynyt ehjänä, mutta jo seuraava alue, Asoke oli kärsinyt mellakoinnista. Monet tuhopolttojen kohteista Bangkokissa olivat pankkien ja tiedotusvälineiden rakennuksia, muun maussa Thaimaan pörssissä paloi, kun taas muualla maassa kohteena olivat hallintorakennukset. Mellakoita nimittäin oli myös punapaitojen vahvoilla alueilla Pohjois- ja Koillis-Thaimaassa.

Täällä ei jäädä kauaksi aikaa tuleen makaamaan, sillä viikonloppuna kadut alkoivat taas täyttyä ihmisistä ja katukauppiaista. Sunnuntaina taivasjuna ja metro aloittivat liikenteen ja tapahtuma-alueella ja sen ympäristössä käynnistyi jättimäinen siivousoperaatio.

Punapaidat olivat asuttaneet katuja kuukauden päivät ja heidän jälkeensä jäi jätettä niin kuin vain 10 000 ihmisestä voi jäädä. Tuhannet kaupungin työntekijät ja vapaaehtoiset keräsivät roskia ja puhdistivat katuja.

Bangkokilaiset nuoret olivat talkoissa erityisen aktiivisesti mukana, sillä heille puhdistautumisrituaali merkitsi uuden alkua ja uuden yhtenäisyyden tunteen luomista.



Kenelle jäi Musta-Pekka käteen?

Se on selvää, että voittajana ei selviytynyt kukaan. Tiedotusvälineiden analyysit ennakoivat kansakunnan kahtia jakautumisen kestävän vielä pitkään. Punapaitojen arvellaan jatkavan mielenosoituksia ja pahimmillaan toiminnan siirtyvän maan alle. Armeijan tiedustelu pelkää ääriainesten pommi-iskuja ja tuhopolttoja Bangkokissa.

Punapaitajohtajat joutuvat syytteeseen terrorismista. Myös mielenosoituksen taustavaikuttajana ja rahoittajana pidetty, entinen pääministeri Thaksin on etsintäkuulutettu terrorismista.

Myös hallitus joutuu kantamaan vastuunsa ja vastaamaan ihmisoikeusjärjestöjen kyselyihin voimankäyton tarpeellisuudesta. Nykyhallituksen ura on tosin joka tapauksessa lyhyt, sillä vaalit järjestettäneen vielä tämän vuoden aikana.

Raskaimman taakan joutuvat kantamaan kuitenkin aivan ulkopuoliset. Satojen bangkokilaisten pienyrittäjien elinkeino on tuhottu, eikä heillä ole varaa käynnistää toimintaa uudestaan. Tuhannet katukauppiaat, toimistojen toimihenkilöt ja liikkeiden työntekijät ovat menettäneet useiden viikkojen tulonsa ja osa työpaikkansakin.

Suuryrityksiä ja suuria kauppaketjuja tämä ei pidemmän päälle keikauta mihinkään ja turisminkin uskotaan palautuvan pian entiselleen.

Kaksi kuukautta kestäneissä mielenosoituksissa kuoli yhteensä 85, joista 74 punapaitaa ja 11 viranomaista. Loukkaantuneita oli 1402, joista 991 punapaitaa ja 411 viranomaista. Kuolleiden ja loukkaantuneiden joukossa on myös ulkopuolisia siviilejä ja kymmenkunta toimittajaa.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/06/07/bangkok-parrasvaloissa/feed/ 0 Taloudesta päättävistä tuli matkustajia http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/taloudesta-paattavista-tuli-matkustajia/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/taloudesta-paattavista-tuli-matkustajia/#comments Wed, 26 May 2010 19:23:07 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=583


Hallitus antoi esityksen vuoden kolmanneksi lisätalousarvioksi alkuviikosta. Hallitus uskoo maailmantalouden kääntyneen noin 4 % kasvuun lukien mukaan kehittyvät maat ja suuret teollisuusmaat. Suomen taloutta ei lisätalousarvion perusteluissa paljoa pienten muutosten lisäksi läpi käydä.

Työllistettyjen määrä väheni viime vuonna, mutta hitaammin kuin hallitus oletti. Tuoreet työllisyysluvut kertovat omaa karua kieltään. Vuoden 2010 loppuun asti työvoiman kysyntä oletetaan vaimeaksi ja työttömyyden odotetaan nousevan n. 10 % työvoimasta. Tästä ei olla kovin kaukana tällä hetkellä, joten arvio on vähintään varovainen. Työttömyystilastoja on aivan turha verrata edelliseen laman vastaaviin, koska tilastoja on sittemmin muokattu erilaisin kaunistelevin määritelmin.

Lisätalousarviossa kiinnitettiin huomiota markkinoiden epäluottamukseen velkaantuneimpien euromaiden kohdalla. Lähiviikkojen oletetaan kertovan palautuuko luottamus euromaiden kykyyn tervehdyttää julkiset taloutensa ja tätä kautta nähdään millaiset mahdollisuudet eurooppalaisella pankkijärjestelemällä on selvitä.

Mahdollisuudet näyttävät valitettavasti heikoilta euroalueen suhteen. Elvytyksestä piti päästä eroon, mutta pelastaakseen euron ja Kreikan olivat euromaat pakon edessä. On myöhäistä pohtia oliko käsillä muita vaihtoehtoja kuin totaalinen tuho tai nopeat ratkaisut. Paljon keskustelua herättänyt vakuudeton lainarumba, sitoutuminen lähes tuhannen miljardin yhteiseen elvytysrahastoon ja EKP:n ensimmäiset vauvan askeleet roskapankin suuntaan saivat markkinat odottavalle kannalle kokonaisvaltaisen luottamuksen palautumisen sijaan. Tätä eivät muutamat toteutuneet maksut Kreikalta tule muuttamaan.

Lähes kaikki EU-maat kiristävät vyötä samanaikaisesti, leikkaavat palveluja ja korottavat veroja. Euron suhde dollariin heikentyy, pääomia palaa, mutta suunta on ehdottomasti oikea vientiin nojaaville talouksille. Tilanne on kauhea Italian ja Ranskan kaltaisille valtioille. Saksa tuskin haluaa antaa mahdollisuutta deflaatiolle, tai sitä usein seuraavalle voimakkaalle inflaatiolle. Silti elvytyksestä ja pakotetusta rahapolitiikasta on seurannut kontrolloimaton dominoefekti, jota päättäjät joutuvat seuraamaan sidotuin käsin. Markkinoita ei todellakaan ole selätetty. Markkinat ovat selättäneet kohuissa ryvettyneet päättäjät.

Suomessa on edessä keskimääräinen elintason lasku vientitalouden elpymisestä huolimatta. “Keskiluokan” elintaso laskee väkisin totutusta, kun tuotanto valuu rajojen ulkopuolelle kilpailun kiristyessä. Yli varojensa elävän tavan tallaajan velkaantuneisuusaste kasvaa ja siitä on turha syyttää pankkeja.

Hallitus uskoo kotimaan talouden kehityksen seuraavan muita kehittyneitä talouksia ja elvytystointen kasvattavan julkisia investointeja sekä luottamuspulan samalla haittaavan yksityisiä investointeja. Reaalitalouden kehityksen pelätään jäävän heikoksi ja yritysten rahoitustarpeen kattamisen vaikeutuvan. Hallitus näkee riskin ettei Suomi pääsisi maailmankaupan elpymiseen täysimääräisesti mukaan. Vapaan kapasiteetin valjastaminen tilanteessa, missä kaikki säästävät on haasteellista.

Hallitus uskoo kotimaisen asuntorakentamisen elpymisen paikkaavan kokonaisinvestointien muuten surkeat luvut. Asuntojen hinnat jatkavat uskomatonta nousuaan ja pankit saivat juuri Erkki Liikaselta selkeän viestin laittaa lainahanat kiinni. Suomen taloudelle suurin riski on asuntomarkkinoiden sekaan piiloutunut tikittävä pommi.

Lainatakseni Vanhan Vihaisen Miehen 1.3.2010 julkaistusta kolumnista: “Ainoat merkittävät investoinnit ovat yksityisiä asuntoinvestointeja; ja kohta velkaisissa kodeissa asuu ylivelkaisia, raskaasti verotettuja työttömiä, joiden sosiaaliturva on leikattu.”

Edessä on poliittisesti ja taloudellisesti epävakaa aika, mutta mistä sirkushuvit EU:n ja muun maailman väestölle tilannetta keventämään?

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/taloudesta-paattavista-tuli-matkustajia/feed/ 1 Sinisen bussin penkillä http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/sinisen-bussin-penkilla/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/sinisen-bussin-penkilla/#comments Wed, 26 May 2010 19:23:03 +0000 Vanha Vihainen Mies http://www.arkadianmaki.fi/?p=575


Miltä tuntuisi työpaikka, jossa eläkeikä on 55 vuotta, eläkkeen tavoitetaso 66 prosenttia eläkepalkasta, tiliä sen verran, että kouluttamattomat miehet eivät muulla tienaa enemmän, työpaikkaruokailu, oma terveysasema ja vapaus järjestellä työvuorot lähes oman mielen mukaan? Tällaiseen työhön Vanha vihainen mies meni 1980-luvun alussa. Kyseessä oli HKL, nykyisin se Helsingin Bussiliikenne.

Silloin jokainen HKL:n kuljettaja kuului samaan KTV:n, nykyisen JHL:n, ammattiosastoon. Suuressa työpaikassa oli myös SDP:n suurin yksittäinen puolueosasto. Järjestäytymisen perusteella demareilla oli paljon valtaa. Valitettavasti hakaniemeläisen ay-rälssin tavat ja ylimielisyys tarttuivat renkeihin; valta turmeli. Demariporukat pyörittivät varsin suurta pimeää liiketoimintaa varikoilla ja taukoasemilla. Kahvi juotiin ja pullaa syötiin kolmessa vuorossa seitsemänä päivänä viikossa. Liiketoiminnasta ei pidetty minkään valtakunnan kirjanpitoa, eikä verottajalle kerrottu tietenkään mitään. Toimitiloista ei mennyt vuokraa ja kaupunki kustansi vedet ja talouspaperit. Kuitenkin hintataso ei jäänyt paljoakaan muista kuppiloista; vallan lisäksi kuvaa oli tullut ahneus.

Jos joku joskus kyseli liiketoiminnan voittojen perään, seurasi siitä heti hankaluuksia. Demarit istuivat HKL:n työsuhdeasuntoja jakavassa elimessä, josta liian uteliaat eivät sitten asuntoja saaneetkaan. Ajan myötä kritiikki tietenkin koettujen epäkohtien vuoksi nousi ja työntekijöiden rivit repesivät. Osa liittyi silloiseen KVL:ään, nykyiseen JYTY:yyn. Jos joku haikaili AKT:n jäseneksi, niin se unohtui nopeasti AKT:n silloin huomattavasti heikomman sopimuksen vuoksi.

Ennen repeämää henkilöstö oli saanut paljon etuja. Ne ovat niitä joiden vuoksi nyt lakkoillaan. Yksi eduista oli linjavaalisysteemi. Siinä kuljettajat laitettiin palveluvuosien perusteella riviin ja joka vuosi vanhemmat kuljettajat valitsivat hommat päältä. Jos usealla työntekijällä oli sama palvelukseen tuloaika, niin heidän järjestys muodostui aakkosilla. Järjestelmä takasi huonostikin työnsä hoitavalle samat edut kuin hyvin hoitavalle. Samalla jokainen tiesi hyvin tarkkaan työvuoronsa liki vuoden ajalta.

Eräs merkittävä etu oli runsas palkallisten sairaspäivien määrä. Ne muodostivat käsitteen ”pitämättömät sairaslomat”. Niitä tarvittiin, koska hyvin monet työntekijät olivat pientiloilta kotoisin. Varsinkin metsästyskaudet aiheuttivat paljon sairaslomia. Niiden määrä laskettiin siitä hetkestä, jolloin oli tullut HKL:n palvelukseen ja kausi oli vuoden mittainen, ei kuitenkaan kalenterivuoden. Tästä aiheutui hankaluuksia, piti olla kaksi kalenteria. Eräänä vuonna julkinen talous oli sen verran tiukoilla, että mitään jaettavaa ei oikein ollut. Silloin työntekijäpuoli sai läpi vaatimuksen sairaspäivien laskentaan. Niistä tehtiin kalenterivuosikohtaisia. Uudistus otettiin innolla vastaan, enää ei tarvinnut soitella konttoriin ja kysyä kuinka monta päivää oli käyttämättä.

Vanha vihainen mies ihmetteleekin nykyisen lakkohalukkuuden taustoja: ovatko ne todella muita kuin järjestöllisiä. Toisaalta lakkoilusta voisi syntyä uusi keksintö: erilaiset työehtosopimukset vanhoille ja nuorille työntekijöille.

Kun VVM:n silmiin osui lehden kannesta kahvila Piritan mainos, niin mieleen tuli vanhaa Piritaan ja HKL:ään liittyvä juttu. HKL:ssä oli työntekijöillä oma rahasto, Omavastuurahasto. Sen tehtävänä oli tarvittaessa antaa syytteen kohteeksi joutuvalle kuljettajalle oikeusapua. Tällaisia tapauksia ei juuri ollut, ja rahastoon oli kertynyt joka tilistä kerätystä 50 pennistä suuri rahamäärä. Rahaston hallituksessa istuivat sosialidemokraattiset toverit. Rahaston sihteeri oli niin kutsutusti ”vanhan koulun miehiä”. Hän tilasi Piritasta tilat kokoukselle ja sinne kahvit ja pullat. Sihteeri ajatteli työväenliikkeen omistaman Piritan saavan liikevaihtoa. Kokouksesta ei kuitenkaan saatu päätösvaltaista. HKL:n päätoiminen pääluottamusmies kieltäytyi tulemasta paikalle, koska Piritassa ei ollut anniskeluoikeuksia. Hänelle ei riittänyt sievoinen kokouspalkkio, vaan viinankin olisi pitänyt olla ilmaista. Voi tätä rälssiä, voi sosialidemokraattien kannatusta!

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/sinisen-bussin-penkilla/feed/ 0 Jönni Lumperista meinasi tulla porvari http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/jonni-lumperi/ http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/jonni-lumperi/#comments Wed, 26 May 2010 19:22:58 +0000 Arkadianmäki http://www.arkadianmaki.fi/?p=573


Maiju Lassilan vuonna 1916 julkaistu romaani Kuolleista herännyt alkaa samasta paikasta kuin Eino Leinon Pankkiherroja, eli Helsingin Katajanokan satamasta. Lassilan päähenkilö on väärentämätön rantajätkä Jönni Lumperi vastakohtana Leinon varakkaille herrasmiehille. Jönni Lumperin paras tuttu oli Helsingin suurporvareihin lukeutuva kauppaneuvos Jöns Lundberg. Häntä Jönni piti kaimanaan. Vaikka kauppaneuvos, komersrootti kuten Jönni häntä nimitti, oli oikea kitupiikki ja kuuluisa itaruudestaan, niin Jönnistä hän piti. Yhteisten nimien lisäksi molemmat olivat vanhoja helsinkiläisiä sekä poikamiehiä. Jönni purki laivoista kauppaneuvoksen lasteja ja kävi ilmoittamassa hänelle laivojen saapumisista.

Jönnin eläminen ja erityisesti juopottelu oli kauppaneuvokselta saatujen juomarahojen varassa. Kun kauppaneuvos täytti 60 vuotta, niin Jönni oli tyrkyllä saamaan hyvän juomarahan. Syyn vierailulle Jönni löysi Polaris-laivan saapumisesta. Kauppaneuvos oli tavallista anteliaampi. Jönni sai vanhan musta rokin, liivit, korkean silinterihatun ja silkkisormikkaat. Lisäksi kauppaneuvos aikoi antaa Jönnille markan, mutta perui tämän jottei Jönni olisi joutunut kiusaukseen. Markan sijaan Jönni sai arpalipun. Ja kohtalo puuttui rantajätkän elämään.

Arvontaa odotellessa Jönni puhui arpalipusta toisille jätkille. Vaikka rahaa ei edes ollut vielä tullut, viehättyi Jönni rikkaudesta ”Miljuneerina se olisi jo lysti elää”. Jätkille hän lupasi ryyppyjä, ja he tunsivat ne jo suissaan. Jätkät neuvoivat Jönniä ”Pane vain rahat pankkiin ja anna kasvaa korkoa”.

Ihme tapahtui ja Jönni voitti 2 000 markan pankkitalletustodistuksen. Summa oli suuri, sillä Jönnin vaatimattoman asunnon vuokra oli viisi markkaa kuukaudessa. Aluksi Jönni luuli tulleensa pilan ja huijauksen kohteeksi, mutta varmistui asiasta saatuaan pankista kaksi tuhannen markan seteliä.

Jönni oli piirittänyt jonkin aikaa Kauppatorilla Makkara-Liisaa. Nyt Jönni halusi näyttä, että on sitä hänelläkin. Jönni meni ostamaan makkaraa ja työnsi tuhannen markan setelin tiskille maksaakseen 1,10 markan ostoksensa. Makkara-Liisa pyysi sopivampaa rahaa ja Jönni löi tiskiin toisen tonnin: ”Jos sitten tämä on sopivampi … Ja jämptimpi”. Liisaa alkoi harmittaa: ”On niitä nyt suurempiakin rikkaita nähty, mutta eivät ne rahan päältä ylpisty. Mutta jätkästä tulee jo tuhannen takia öykkäri”. Hidaspuheiselta Jönniltä kesti vastauksen rakentaminen. Mutta kun se tuli, niin Liisa oli haleta harmista. ”Makkarakauppa, Liisa veikkonen, on vasta pikku kauppaa. Niin että siinä kaupassa on porvari ainoastaan se joka syö, vaan ei se joka myy”. Kuitenkin Liisa tarttui koukkuun. Toiset torieukot tiesivät Jönnin voittaneen 20 000 markkaa ja se raha ei olisi pahitteeksi Liisalle, jolla itsellään oli sivussa 2 000 markkaa.

Satamajätkät joivat Jönnin tarjoamaa olutta ja söivät makkaraa ”Jönni on oikea toveri eikä kuten porvari”. Viinan myötä jätkien ilo nousi. Jönnille naitettiin Makkara-Liisaa ja jätkät totesivat ”Jönnistä voi vielä vääntyä miljoonamies”.

Humalasta selvittyään Jönni lähti kiittämään kauppaneuvosta, joka jo tiesi voitosta. Hän pelkäsi Jönnin juovan kaikki rahat, niinpä hän alkoi antaa neuvoja. Kauppaneuvos neuvoi Jönniä muuttamaan maalle ja ostamaan mökin: ”Muutoin sinusta tule yksi hunsvotti”. Kauppaneuvos kertoi aloittaneensa itse kymmenvuotiaana juoksupojasta, ainoastaan kymmenen penniä taskussa. Mutta nyt hänellä oli jo miljoona ja enemmänkin. Jönni ei oikein käsittänyt miljoonaa, joten kauppaneuvos opasti häntä: ”Yksi miljoona on yksi niin iso raha, että sillä voi ostaa yksi iso kivimuuri … Tuo Grönqvistin iso kivimuuri sillä voi ostaa”.

Helsingin Sanomat kirjoitti tästä talosta 13.5.2006 artikkelisarjassa Kertomuksia Helsingin kortteleista otsikolla Kasvava Helsinki tarvitsi lisätilaa seuraavasti:
”Kluuvin täyttäminen eteni hiljalleen länteen ja puistoalue laajeni. 1800-luvun loppupuolella kaupunki päätti korottaa Kluuvinlahden pohjukkaan rakentunutta puistoa pohjaveden ulottumattomiin. Esplanadin puistosta tuli istutusten myötä herrasväen suosima paikka, jonka siisteyttä alettiin vaalia. Myös kaupungin tärkein valtasuoni, Pohjoinen Esplanadinkatu haluttiin koristaa arvokkailla rakennuksilla.

Tehtailija ja vaikutusvaltainen liikemies Fredrik Wilhelm Grönqvist (1838–1912) oivalsi tilaisuuden ja osti 1878 talon tontteineen Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun kulmasta. Hän päätti rakentaa komean kivitalon Yksisarvisen kortteliin. Pian Grönqvist osti tontin myös Fabianinkadun kulmasta. Hän sai lainaa senaatilta kivitalojen rakentamiseen Helsingissä varatusta rakennusrahastosta ja rakennushanke alkoi hahmottua.

Puuseppämestarin poika Fredrik Wilhelm Grönqvist jäi 12-vuotiaana orvoksi ja joutui jättämään koulunkäynnin. Päästyään satulasepän oppilaaksi tarmokas nuori mies alkoi kehittää liiketoimiaan ja päätyi rakennuttajaksi suotuisien suhdanteiden aikana. Grönqvist haali haltuunsa kiinteistöjä Helsingin keskustassa. 1878 hän osti Kaivopuiston vanhalla kylpyläalueella sijainneen entisen Jusupoffin huvilan, Rauhaniemen, jonka tontista hän myi Ullanlinnan kylpyläyhtiölle kolmasosan ja 1900-luvun alussa koko peruskorjatun rakennuksen kauppaneuvos Karl Stockmannille.

Pohjoismaiden suurimman asuin- ja liiketalon piirustukset teki arkkitehti Theodor Höijer. Talo valmistui 1882–1883. Viisikerroksisen Grönqvistin kivimuurin pituus Pohjoisesplanadilla oli 91 metriä. Talon pohjakerrokseen tuli 18 myymälää ja 30 konttorihuonetta tai varastoa. Neljässä ylemmässä kerroksessa oli yhteensä 193 asuinhuonetta, 35 keittiötä ja 43 eteistä. Kussakin asuntokerroksessa oli 2–3 kylpyhuonetta ja klosettihuone. Tulisijoja oli yhteensä 337, joista 300 kaakeliuunia, 35 keittiöhellaa ja 2 muuta tulisijaa kellarissa. Kaikissa keittiöissä oli vesijohto. Talossa oli alkuun vain kaasuvalo, mutta pian se varustettiin myös uudella keksinnöllä, sähkövalolla. Sähkövalon talo sai 1884, kun maisteri Daniel Johan Wadén perusti pihalle yksityisen höyryvoimalaitoksen 25. 11. 1884. Siitä sai talon lisäksi sähkön myös koko Esplanadi, Kappeli ja Oopperakellari. Grynderi Grönqvistin omaisuus karttui, kun taloon virtasi kilvan vuokralaisia. Senaatilta saadut rakennuslainat oli pian maksettu vuokratuloilla. Alakerran ensimmäisten liikkeiden joukossa oli Otto Sohlströmin vaatekauppa, P. Popoffin viini- ja herkkukauppa ja Fritz Hjertzellin valokuvausatelieri. Palovakuutus-Osakeyhtiö Fennia ja Vakuutus-osakeyhtiö Kaleva siirsivät taloon pääkonttorinsa.

“Kun Yhdyspankin tiedetään perustavan sinne sivukonttorin, on heti lähellä paikka, missä myymäläin omistajat voivat sijoittaa voittonsa ja talon muut asukkaat yrittää lainailla rahaa”, Helsingfors Dagblad kirjoitti elokuussa 1882. Myös Helsingin vanhin kirjakauppa muutti taloon Unioninkadulta. Kirjakauppias Gustaf Otto Wasenius kuului Helsingin kaupungin vanhimpiin ja kohosi heidän puhemiehekseen. Hän oli monien muiden liiketoimiensa ohella kirjankustantaja. Hän perusti Helsingfors Tidningar -lehden ja palkkasi sen toimittajaksi Zachris Topeliuksen. Wasenius myi kaupan työntekijöilleen 1851, mutta nimi pysyi ennallaan 1970-luvulle asti, jolloin se yhdistettiin Akateemiseen kirjakauppaan. Talon ensimmäisiä asukkaita oli senaattori Leo Mechelin. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäinen puheenjohtaja 1875.

“Sanottakoon mitä tahansa, tämä talo uljaine ikkunariveineen, rikaskoristeisine päätyineen, siroine kulmatorneineen ja koko kadun kulmauksen yli ulottuvine yhtenäisine etusivuineen on sittenkin enemmän kuin mikään muu talo Helsingin keskustassa omiaan vastaansanomattomasti osoittamaan, että täälläkin liikutaan suurkaupungissa, jossa on liikettä ja elämää yltäkyllin”, eräs aikalainen kirjoitti.”

Mutta kun Jönni mietti suurta kivitaloa ja kuunteli kauppaneuvoksen ennustusta ”Sinustakin, Jönni, voi tulla yksi miljonääri. Yksi iso rahamies. Jos sinä vaan spekuleeraat ja et juo”, niin hänestä tuli kuin uusi ihminen. Hänestä tuli ahne. Rahan himo paisui Jönnin päässä. Mitä enemmän hän mietti miljoonaa, sitä lähempänä se oli. Jönni päätti laittaa rahan kiertoon ja ostaa maalta talon. Vajaalla kahdella tuhannella markalla se ei onnistuisi, mutta huhu puheiden mukaan Makkara-Liisalla oli rahaa 20 000 markkaa, todellisuudessa niitä oli 2 000 markkaa.

Rahan kiertokulkua Maiju Lassila kuvaa elävästi: ensin Jönni ostaa Punturin maatilaa, sitten myy jo sen metsiä ja uskottelee omistavansa kosken jota hän kauppaa eteenpäin. Samaan aikaan Makkara-Liisa suunnittelee ostavansa Jönnin olemattomilla rahoilla aluksi Moilasen makkara- ja herkkukaupan sekä Pösön nahkakaupan. Liisasta tuntui kuin hän olisi jo ison kauppiaan ja porvarin emäntä. Hän suorastaan rakasti Jönniä.

Talouden kiertokulku imee Jönnin liiketoimien mukana mukaan myös suuren joukon ihmisiä: välittäjiä, talon omistajia, pankki-ihmisiä, huijareita, rosvoja, tilallisia, metsä- ja voimayhtiön ihmisiä. Jokaisella heistä on omat suunnitelmat. Jönnin päästä liikkeelle lähteneet miljoonat kiertävät nopeasti eteenpäin ja taloudellinen toimeliaisuus kiihtyy. Jokainen mukanaolija odottaa omien suunnitelmiensa toteutuvan Jönnin kehittämän ikiliikkujan mukana. Jönniä ei epäillä, hänellä on nimi, joka aiheuttaa sekaannuksia. Lisäksi hänellä on hienot, joskin kuluneet vaatteet. Mutta Jöns Lundberg tunnetaan pihinä miehenä.

Kauppojen yhteydessä Jönni tutustuu agronomi Paapuriin. Tämä oli talonpojan poika ja halusi esiintyä hienosti sivistyneenä herrana. Agronomi ihastuu Jönnin reiluun jätkämäisyyteen: ”Tittelit pois!” ja alkaa ihailla Jönniä, setää. Kun Jönni saa liiketoimistaan ajatuksia ja viinasta vauhtia, niin hän on valmis vastaamaan vaikka mihin asioihin. Agronomin mielestä Jönni esitti ns. merkkisanoja, jotka liittyivät kulttuurin ja talouden väliseen suhteeseen. Kun Jönni kokemansa perusteella tokaisi: ”Suomalainen ei kykene tuhatmarkkasta rikkomaankaan. Mitä sitten jos pitäisi se koota ja ansaita!”, niin siihen sisältyi aineellisen ja henkisen varallisuuden keskinäiseen suhteeseen liittyvää viisautta. Jönnin esimerkin voimalla agronomi on valmis myöntämään, että kulttuurikin on lujalla pohjalla ainoastaan silloin, kun perustuksena on varallisuus, taloudellinen hyvinvointi.

Loppujen lopuksi Jönni saa asiat täysin sekaisin. Monen kommelluksen myötä hän etsii palkkion saadakseen itseään. Mutta samalla olemattoman rahan kierto pysähtyy ja monet unelmat murskautuvat. Talouden vuorovaikutus saa aikaan huonon kehän. Jönni myöntää: ”Jos olisi kaikki käynyt laskujen mukaan, niin minä parast´aikaa riepottaisin miljoonia, mutta laskuissakin tuli pukki”. Jönni toimitetaan Helsingin junaan ja hän myy ruumiinsa yliopistolle sadasta markasta ja nimensä kolmesta markasta Janne Limperille. Saamillaan rahoilla Jönni piti komeat pidot. Hän oli taas muuttunut mies ja selvitti tovereilleen: ”Ei pidä yrittää miljoneeriksi! Siinä voi tulla köyhälle konkurssi”.

Kauppaneuvosta Jönni kaikesta huolimatta arvosti edelleen. Kun kauppaneuvos sanoi heidän eron olevan toisistaan b ja d, niin Jönni sanoi eron olevan p ja t.

Itse kirjailija, Maiju Lassila, syntymänimeltään Algot Tietäväinen, myöhemmin Algot Untola eli vaiherikkaan elämän. Siihen liittyi monia vaiheita: kiertämistä pitkin maata useissa ammateissa, romantiikkaa ja skandaaleja, tuotteliaisuutta, salaperäisyyttä, niin kutsuttua takinkääntöä ja erityisesti traaginen ja epäselvä kuolema sisällissodan loppuselvityksissä.

Erityinen tajunnanlävistys on tuloksena tapahtumista, joiden ajankohta on kaukana Algot Untolan kuolemasta, eivätkä tapahtumat olleet edes nopeita. Niihin kului noin 50 vuotta. Tapahtumaketjun pää on Untolan hautapaikassa, Santahaminassa punavankien joukkohaudassa. Tämän saman punaisten haudan päälle perustettiin 1920-luvulla valtion sikala. Kuin sattumalta Kuolleista herännyt – elokuvassa pääosaa näyttelee Erkki Pajala. Hänet muistetaan myös Veijo Meren romaaniin perustuvasta elokuvasta Manillaköysi. Siinä Pajalan rooli oli Joose Keppilä. Jatkosodan aikana suomalaiset saivat sotasaaliikseen sikoja, jotka ammuttiin pellolle. Paikalle tullut eversti vaatii Jooselta selitystä sikojen tappamiseen. Joose kuvailee hyvin tarkasti kuinka suuri sika söi pellolle kaatunutta everstiä. Miehet eivät kestäneet katsoa sitä vaan lahtasivat siat. Eversti ei kestä kuvottavaa selvitystä ja lähtee pois. Onko kyseessä Veijo Meren kirjallinen kosto?

Toisen kerran ajan ja mielen lävistää itse kirjailija, Algot Untola. Kuolleista heränneen alaotsikko on Seikkailukertomus eli etsijän tarina. Tätä oli koko Untolan oma elämä. Hän toimi opettajana eri puolella maata, jonka jälkeen hänestä tuli halkokauppias Pietariin. Siellä Untola osallistui todennäköisesti joissain määrin sosialistivallankumoukselliseen toimintaan. Suomeen palattuaan hän oli mm. toimittajana vanhasuomalaisissa lehdissä ja saman tahon vaalipuhujana. Vuoden 1907 lopusta vuoteen 1909 Untola oli porilaisen Satakunta – lehden päätoimittaja. Seuraavan kerran hänellä oli työpaikka keväällä 1918 Työmiehen toimituksessa. Vakituista päiväpalkkaa hän ehti saada vain viikon ajan. Untola vangittiin 13.4.1918 todennäköisesti Helsingin Bulevardilla ja häntä kuljetettiin hinaajalla nimeltään Kaksikymmentä Santahaminaan teloitettavaksi 21.5.1918. Matkan aikana Untola kuoli epäselvissä olosuhteissa. Untolalla oli piilopaikka ja hänellä oli tarjottu mahdollisuutta paeta Venäjälle, mutta hän ei käyttänyt niitä.

Kolmas lävistys tapahtuu Kuolleista heränneen uudelleen arvioinneissa sotien jälkeisenä aikana, jolloin vastakkain olivat maailmanherruudesta kamppailevat kommunismi ja kapitalismi. Kommunistista tulkintaa edusti Eino Karhu. Hän arvioi vuonna 1973 Lassilan romaanin rahamaailman ja kapitalismin kritiikiksi. Arvio perustui Eino Karhun omaan viitekehykseen. Karhu oli inkerinsuomalainen ja suurimman osan elämästään Neuvostoliitossa. Hän käänsi venäjäksi mm. Aleksis Kiveä ja Maiju Lassilaa. Karhu teki akateemisen uran, joka ei olisi ollut mahdollista ilman sitoutumista kommunismiin. Karhu sai Ystävyyden kunniamerkin panoksestaan kansojen ystävyyden ja yhteistyön hyväksi. Lisäksi Karhu oli Karjalan neuvostotasavallan kunniakansalainen. Karhun kritiikkiin yhtyy myös Peter von Bagh kirjassaan Sininen Suomi.

Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori Kai Laitinen arvioi Maiju Lassilan olleen romaanissaan enemmän satiirikko kuin humoristi. Laitisen mukaan Kuolleista herännyt oli ”jonkun Gogolin sukua ja Veijo Meren edeltäjä”.

]]> http://www.arkadianmaki.fi/2010/05/26/jonni-lumperi/feed/ 0